Miten päästä eroon kateudesta

Ensinnäkin kiitos ihanista viesteistä :)



Kohdallani tämä kateus johtuu kyllä tosiaan varmasti paljolti huonosta itsetunnosta ja siitä, etten ole voinut antaa itselleni anteeksi huonoja valintojani ja suurta saamattomuutta vuosia sitten. Nämä siis urheilun ja opiskelun saralla.



En tiedä, olen vajaa 40-vuotias, ulkoisesti ja muutenkin kaikki on hyvin. On terveet ja reippaat lapset, ok parisuhde - mutta jotain puuttuu.



Kadehdin ihan outoja asioita välillä, toisten ulkomaanmatkoja, taitoja ja muuta "turhaa".

Helposti katkeroidutaan ja ollaan kateellisia muiden hyvästä.



Mieti kuitenkin, kuinka hyvin sinulla on asiat ovat, että puuttuuko sinulta todellakin jotain? Voitko tehdä asialle jotain eli saavuttaa sen puuttuvan asian?

Minusta sinä, ap, olet jo pitkällä. Koska tiedät olevasi kateellinen. Kaikessa kehittämisessä tärkeintä on tiedostaa ja tunnistaa olevansa kateellinen. Sen jälkeen kateus tulee "hyväksyä", eli sitä ei saa painaa taka-alalle ja yrittää olla kuin ei olisikaan kateellinen. Vaan ihan rehellisesti nieleskele sitä kateuden karvasta palaa kurkussasi.

Vasta näiden jälkeen voit alkaa tekemään asialle jotain yllämainittujen ohjeiden mukaisesti.



Minusta kateus on oikeastaan hieno tunne. Kateus kertoo omasta sisimmästään niiiiin paljon, se kertoo asioita, joita ei ehkä tule muuten edes tunnistaneeksi.



Kateus kertoo siis siitä, millainen minä haluaisin olla. Tee itsellesi lista aina, kun olet katellinen. Näet millainen haluaisit olla ja pystyt tekemään elämässäsi valintoja, jotta sinustakin tulee sellainen - niiltä osin kuin pystyt siihen vaikuttamaan.

Kun saat otteen siitä, että sinäkin pystyt tuohon, niin huomaat, että kateutsi katoaa.

Tunnen jokusen julkkiksen ja voin sanoa, että ei siinä ole mitään kadehtimista, että sun asiasi lehtien palstoilla repostellaan ja ruokakauppakäyntisi, hyvä ettei paskahuussissa äheltämiset, löydy iltapäivälehtien otsikoista. Maine ei tuo rahaa välttämättä, eikä raha onnea.



Ensinnäkin jokainen on oman onnensa seppä. Aina voi kaiken tärkeän menettää, ja se on surullista. Olen onnellinen siitä, että minulla on pään päällä katto, työpaikka, terveet lapset ja terveys tallella ja tiedän että voin menettää ihan kaiken, jos huono tuuri käy. Kadehtimiseen en jaksa tuhlata tämän ainoan elämäni energiaa. Komean kulissin takana voi olla perhehelvetti. Iloitsen kun linnut laulavat ja aurinko paista ja lapsi ottaa kaulasta ja sanoo että "minä lakattan tinua."



Ja loppujen lopuksi hautaan mennään ennemmin tai myöhemmin, eikä sinne mitään mukaansa saa. Toisille ne jää. Joten



pistä se kateuden energia hyödyllisempään käyttöön.

Aina on niitä joilla on asiat paremmin, tai ainakin näyttää olevan, sillä kulissien takana voi olla jotain ihan muuta. Mutta aina on niitäkin, ainakin näin länsimaassa asuvana voi helposti ajatella, joilla on asiat paljon huonommin.

Itsetuntoa voi kohottaa esim. parantamalla kuntoaan, tekemällä asioita joissa kokee onnistumisia ja aktiivisesti ajattelemalla että olenpa hyvä kun tästäkin selviän näin hyvin.

Toisten kadehtimisen sijaan voi ihailla ja yrittää pyrkiä itsekin saavuttamaan päämääriään. Voi tehdä vaikka ns. aarrekartan, johon laittaa kuvia ja sloganeita, ajatuksia asioista joita haluaa vielä saavuttaa ja pyrkii aktiivisesti niitä kohti. Kun ajatus toimii jo tiettyä päämäärää kohti alkaa itse usein tiedostetusti ja jopa osin tiedostamatta tehdä työtä niiden asioiden eteen, mitkä tuntuu tärkeiltä ja jotka haluaa saavuttaa.

todella hyvä vastaus ja hyviä vinkkejä.



Tämä kateus kalvaa minua todella paljon, en tiedä miksi olen näin kateellinen nykyään. Se tekee minut ärtyneeksi. Ehkä se johtuu huonosta itsetunnosta.

kateellinen, vai ihan vaan "kaikesta"? Onko tämä piirre voimistunut viime aikoina, vai oletko ollut sellainen aina?

niin ajattelen heti: tuolla ihmisellä on varmaankin sukuelin-herpes. Enää en ole kateellinen.



Tuo herpes on kamalin kohtalo, mitä voisin jollekin ajatella. sen rinnalla joku hieno auto, käsilaukku tai iso talo on ihan tyhjää paskaa.



Eipä ole ollut kade olo enää viimeiseen 10 vuoteen.

Sitten kun aloin toteuttaa kakkosen mainitsemaa kohti omaa tavoitetta, niin kateus katosi! En ole kateellinen enää mistään.



Luulen, että omalla kohdallani kyse oli siitä, että elämässäni oli tärkeä saavuttamaton asia ja itse vain junnasin paikallani. Se paha olo heijastui kateutena muiden onnea kohtaan.



Ja tosiaan olen ihminen, jolla kaikki on aina ollut hyvin.

Huono itsetunto oli varmaan osittain koulukiusaamisesta johtuvaa, sai kadehtimaan niitä joilla oli asiat paremmin.

Elämässä tapahtui iso kriisi ja sen myötä heräsin ajattelemaan omaa ainoaa elämääni, jonka voi rakentaa sellaiseksi kuin haluaa.

Opin ajattelemaan pieniä asioita ilonaiheina ja positiivisuus voimistui. En halua tuhlata aikaani turhaan kadehtimiseen enkä negatiivisuuteen. Katkeruuskin on sellaista, joka ei ainakaan minulle tuottaisi mitään hyvää, vaan kuihduttaisi ja myrkyttäisi sisältäpäin. En halua tulla katkeraksi, vaan antaa vastoinkäymisten kasvattaa.

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.

Olen ihan aidosti aika onnellinen ihminen, teen paljon asioita joista tykkään ja olen haaveillut. Myös antamisen ilo tuntuu isolta eli lahjojen, eleiden, vapaaehtoistyön tekeminen jne. tuntuu ilahduttavalta, ei niinkään saaminen tai sen sureminen mitä en itse saa. En kadehdi vaan ihailen kyllä sitten itseäni "suurempia" eli lähinnä monilahjakkaita ja taitavia ihmisiä.