Täysi-ikäiset pojat pussaavat vanhempiaan kun tapaavat :D
Tunnen muutaman nuoren miehen 25 ja 23 vuotiaat jotka tapaavat vanhempiaan melkein päivittäin ja aina kun näkevät ja poistuvat pussaavat äitiä ja isää poskelle halauksen kera.
En tiedä onko tällainen yleistä mutta mielestäni hieman outoa.
Ovat tehneet tätä ihan pienestä pitäen kun vanhemmat heille opettaneet ja heidän äitinsä on aikamoinen tiukkapipo jotenkin.. aina pojat ovat auttaneet kaikessa enkä kyllä ole kertaakaan nähnyt heidän sanovan vastaan vanhemmilleen mistään asiasta.
Ovat vissiin jotain uskovaisiakin vielä ja muistaakseni toisesta pojasta tuli ihan joku pappi tai kanttori mikä lie.
Kommentit (33)
Muissa maissa ihan arkipäivää, yleistyisipä täälläkin
joissakin suomalaisissa umpijunttiperheissä
Ja aattele mun pohjalaisjunttimiehenikin puhuu ja pussaa. Samoin teni-ikäiset lapset suukottaa edelleen poskelle monta kertaa päivässä.
harvemmin ulkomaillakaan aikuiset pojat pussailevat vanhempiaan, ehkä jotain Ranskaa lukuunottamatta.
Se mua ällöttää kyllä enemmän kun tyttöni 9-vuotias kaveri pussaa isäänsä suulle.
Musta on ihana nähdä kun aikuinen poika halaa lähtiessään molempia vanhempiaan. Ja jos vielä äiteelle suikauttaa suukon niin vielä parempi :)
pussailevat vanhat papatkin toisiaan tavatessaan
ai kauheeta, puhumattakaan ryssistä
Nyttemmin vihaa heitä, eikä ole missään väleissä.
Tuo oli vain ulkokultainen tapa näyttää, että muka olisivat olleet läheisiä.
suomessa ei vain ole totuttu siihen että toiseen saa koskea, varsinkaan omiin vanhempiin.
itse ein ole ikinä osannut olla luontevasti jos pitää halata yms. omia vanhempia. vaikka todella läheisiä ollaankin.
itse taas halailen ja pussaan omia poikia jokapäivä,
9vkin käy illalla antamassa pusun ennen kuin menee nukkumaan.
toivon että tämä läheisyys pysyy aina.
Siis kun me isän kanssa erotaan, niin halitaan ja moiskautetaan pusu poskelle.
Ja olen 35 v.
Äiti ei koskaan edes halaa yli 5-vuotiaita.
Kumpi siinä sitten on parempi?
Ok, ehkä vähän ihmettelen, kun jotkut miehen sukulaiset tulee halaamaan, vaikka hyvä jos muistan niiden nimet.
Mutta halaamisesta tuskin kukaan hajoaa.
Pääsin nauttimaan Kiitospäivän aterian amerikkalaisen perheen kanssa. Heille tuli perhettä ja sukua, tuttavia.
En ikinä unohda, kuinka perheen poika (varmaan lähemmäs 30 v.) kotoa lähtiessään suikkasi suukon myös isän poskelle, rutisit ja sanoi "I love you".
Minä yritän sanoa joka päivä lapsilleni, että rakastan heitä. He sanovat minulle samoin. Vieläkin saan lapsiltani suukkoja, vaikka oltaisiin julkisilla paikoilla, jopa koulussa. Saas nähdä miten tilanne muuttuu muutaman vuoden kuluttua.
Koskaan ei tiedä, milloin nähdään viimeisen kerran. Haluan, että rakkaani tietävät että heitä rakastan ja sen myös näytän.
Terveisin,
Pussailevan perheen äiti
harvemmin ulkomaillakaan aikuiset pojat pussailevat vanhempiaan, ehkä jotain Ranskaa lukuunottamatta.
Se mua ällöttää kyllä enemmän kun tyttöni 9-vuotias kaveri pussaa isäänsä suulle.
saatat yllättyä! Ja tuossa 9-vuotiaan käytöksessä ei ole kyllä mitään ällöttävää.
siellähän kaikki "rakastaa" toisiaan.
Jopa postinkantajalle sanotaan "I love you", jos tuo kivaa postia. Loppujen lopuksi koko hokema ei tarkoitakaan enää yhtään mitään merkittävää.
Pääsin nauttimaan Kiitospäivän aterian amerikkalaisen perheen kanssa. Heille tuli perhettä ja sukua, tuttavia.
En ikinä unohda, kuinka perheen poika (varmaan lähemmäs 30 v.) kotoa lähtiessään suikkasi suukon myös isän poskelle, rutisit ja sanoi "I love you".
Minä yritän sanoa joka päivä lapsilleni, että rakastan heitä. He sanovat minulle samoin. Vieläkin saan lapsiltani suukkoja, vaikka oltaisiin julkisilla paikoilla, jopa koulussa. Saas nähdä miten tilanne muuttuu muutaman vuoden kuluttua.
Koskaan ei tiedä, milloin nähdään viimeisen kerran. Haluan, että rakkaani tietävät että heitä rakastan ja sen myös näytän.
Terveisin,
Pussailevan perheen äiti
että suu-suukontakti lähes punerteetti-ikäisen tyttären ja isän välillä päivittäin on aika pervoa.
harvemmin ulkomaillakaan aikuiset pojat pussailevat vanhempiaan, ehkä jotain Ranskaa lukuunottamatta.
Se mua ällöttää kyllä enemmän kun tyttöni 9-vuotias kaveri pussaa isäänsä suulle.
saatat yllättyä! Ja tuossa 9-vuotiaan käytöksessä ei ole kyllä mitään ällöttävää.
siellähän kaikki "rakastaa" toisiaan. Jopa postinkantajalle sanotaan "I love you", jos tuo kivaa postia. Loppujen lopuksi koko hokema ei tarkoitakaan enää yhtään mitään merkittävää.
Pääsin nauttimaan Kiitospäivän aterian amerikkalaisen perheen kanssa. Heille tuli perhettä ja sukua, tuttavia. En ikinä unohda, kuinka perheen poika (varmaan lähemmäs 30 v.) kotoa lähtiessään suikkasi suukon myös isän poskelle, rutisit ja sanoi "I love you". Minä yritän sanoa joka päivä lapsilleni, että rakastan heitä. He sanovat minulle samoin. Vieläkin saan lapsiltani suukkoja, vaikka oltaisiin julkisilla paikoilla, jopa koulussa. Saas nähdä miten tilanne muuttuu muutaman vuoden kuluttua. Koskaan ei tiedä, milloin nähdään viimeisen kerran. Haluan, että rakkaani tietävät että heitä rakastan ja sen myös näytän. Terveisin, Pussailevan perheen äiti
Ja tähän on turha vedota. Pitempään Yhdysvalloissa oleskelleena voin kertoa, että aika, paikka ja kohde ratkaisevat. Ihmisillä on myös lukutaitoa sen suhteen, että ymmärtävät minkälaisesta rakastamisesta on kyse.
Mutta eihän sitä Suomessa voi ymmärtää, kun rakastaminen on vain ja ainoastaan miehen ja naisen välistä ja sana kuluu, jos sitä elämässään käyttää... Huoh.
Taas yksi hyvä syy pysytellä poissa tosikkomaisesta, yksioikoisesta, tunneköyhästä Suomesta.
huulet on sen verran erogeeninen asia että suu-suukontakti lähes punerteetti-ikäisen tyttären ja isän välillä päivittäin on aika pervoa.
harvemmin ulkomaillakaan aikuiset pojat pussailevat vanhempiaan, ehkä jotain Ranskaa lukuunottamatta.
Se mua ällöttää kyllä enemmän kun tyttöni 9-vuotias kaveri pussaa isäänsä suulle.
saatat yllättyä! Ja tuossa 9-vuotiaan käytöksessä ei ole kyllä mitään ällöttävää.
kannattaa edelleen käydä Etelä-Afrikassa katsomassa. Siellä on nimittäin maa täynnä pervoja, jotka pussailee vanhempiaan, kavereitaan ja sukulaisiaan suulle, hyi!
(kulttuuri tietenkin niin tuttua kuin se nyt voi olla populaarikulttuurin kautta), mutten kyllä usko, että rakkaus kuluu rakastamalla. Luulisin jopa sen lisääntyvän siten.
Se oli kun olin jotain 15-16v. ja äitini valmistui ammattiin. Valmistujaisissa halasin äitiäni, joka purskahti siitä itkuun. Ei tämäkään kivaa ole, että kaikenlainen fyysinen läheisyys omien vanhempien kanssa on jotain kummallista.
Nyttemmin vihaa heitä, eikä ole missään väleissä. Tuo oli vain ulkokultainen tapa näyttää, että muka olisivat olleet läheisiä.
"I love you" tarkoittaa suomeksi lähinnä "pidän sinusta". Suomen "minä rakastan sinua" on paljon voimakkaampi, siinä on oikeasti sisältöä.
olet tainnut olla liian kauan poissa, jos et tuota eroa ymmärrä.
siellähän kaikki "rakastaa" toisiaan. Jopa postinkantajalle sanotaan "I love you", jos tuo kivaa postia. Loppujen lopuksi koko hokema ei tarkoitakaan enää yhtään mitään merkittävää.
Pääsin nauttimaan Kiitospäivän aterian amerikkalaisen perheen kanssa. Heille tuli perhettä ja sukua, tuttavia. En ikinä unohda, kuinka perheen poika (varmaan lähemmäs 30 v.) kotoa lähtiessään suikkasi suukon myös isän poskelle, rutisit ja sanoi "I love you". Minä yritän sanoa joka päivä lapsilleni, että rakastan heitä. He sanovat minulle samoin. Vieläkin saan lapsiltani suukkoja, vaikka oltaisiin julkisilla paikoilla, jopa koulussa. Saas nähdä miten tilanne muuttuu muutaman vuoden kuluttua. Koskaan ei tiedä, milloin nähdään viimeisen kerran. Haluan, että rakkaani tietävät että heitä rakastan ja sen myös näytän. Terveisin, Pussailevan perheen äiti
Ja tähän on turha vedota. Pitempään Yhdysvalloissa oleskelleena voin kertoa, että aika, paikka ja kohde ratkaisevat. Ihmisillä on myös lukutaitoa sen suhteen, että ymmärtävät minkälaisesta rakastamisesta on kyse.
Mutta eihän sitä Suomessa voi ymmärtää, kun rakastaminen on vain ja ainoastaan miehen ja naisen välistä ja sana kuluu, jos sitä elämässään käyttää... Huoh.
Taas yksi hyvä syy pysytellä poissa tosikkomaisesta, yksioikoisesta, tunneköyhästä Suomesta.
Meillä ehkä ei.