Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyviä kirjavinkkejä 11-vuotiaalle pojalle
Eli tarttisin jotain hyvä vinkkejä, mitä kannattaisi antaa pojalle lukemiseksi. Itse yhtenä iltana kysyi, että äiti mitä mä voisin lukea ja kun kirjahyllyä käytiin läpi, niin ei oikein ole sopivaa kirjaa. Harry Pottereita meillä ei lueta. Viisikko kirjat vois olla ihan ok, mutta viimeksi eivät tuntuneet kiinnostavilta. Täytyy yrittää varmaan uudelleen. Saku salapoliisikirjoja on luettu, Kapteeni kalsarit on luettu jo monta kertaa, Ella-kirjat, Risto Räppääjät, merenalaisia tietokirjoja on luettu paljon samoin maantiedon tietokirjoja, lippukirja... Eli tietokirjatkin kiinnostaa kovasti, mutta olis hakusessa joku kirjasarja, että olis pidemmäksi aikaa iloa. Kun on tosi nopea lukemaan.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei lueta Pottereita? Tiedän kuusivuotiaan joka sai lukea kaikki Potterit. Nuo luettelemasi kirjat ovat aivan liian lapsellisia tuon ikäiselle. Mieti kahden vuoden päästä on 13. Järjetön harppaus hänelle tulossa.
Potterit ei kyllä ainakaan meillä 13-vuotiasta ole kiinnostaneet. Hän sanoi jo 11 v., että on lapsellista ja ihan höpöhöpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan kateellinen teille, joiden 11-vuotiaat lukevat. Oppilaistani kasiluokkalaiset pyytävät saada lukea Neropatin päiväkirjaa ja ysiluokkalaiset Nörttejä. No, hyvä, että edes niitä, mutta olisi tosi hienoa, jos useampi tuon ikäinen innostuisi edes vähän haastavammista ja jaksaisi lukea kirjan, jossa on yli 150 sivua. Todella vaikeaa on innostaa, kun jo ihan tavanomainen sivumäärä (250 - 350 sivua) lannistaa niin monet.
Äikän ope
Anteeksi vaan, äikän ope, mutta sivumäärä ei ratkaise. Poika luki itku kurkussa Sinuhe Egyptiläisen, kun siitä saa paremman numeron äikästä. Oikeasti hän pitää esim. juuri niistä Neropatin päiväkirjoista, Kapteeni Kalsareista, Aku Ankoista ja muista kekseliäistä tarinoista. Minä en ole ikinä edes kertonut hänelle, että Sinuhe egyptiläisen tarina on lojunut omalla yöpöydälläni vuosia, enkä pääse siinä kuin sivulle 50, kun loppuu into. Toinen oma inhokkini on Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, joka oli kuin tervan juontia. Kalevala ei kauas jää. Sekin oli pakko lukea koulussa. Esim. Jean M. Untinen-Auel on kirjoittanut Luolakarhun klaanin, jonka luin parissa päivässä, vaikka on paksu kirja. Olen lukenut sen aikuisena uudestaan. Sellaisia kirjoja pitäisi tarjota nuorisolle.
Kolme muskettisoturia, Monte Criston kreivi, Sinuhe. Itse luin nuo 11-vuotiaana. Ja uudestaan sitten myöhemmin, kun jotain ymmärsinkin..:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fantasiakirjat ei kaikkia kiinnosta. Täällä hypetetään Pottereita ja vastaavia, jotka on ihan ok, jos sellaisesta pitää. Taikuus, noidat ja velhot ei vaan ole kaikkien suosikkeja. Tarina Sormusten Herrasta on kaikkien aikojen sontaa, jos minulta kysytään. J.R.R. Tolkien kirjoittaja. On muuten typerä kirja. En omia lapsiani kannustaisi lukemaan, vaikka se siellä koulujen lukulistoilla vuodesta toiseen sinnittelee.
Vierailija kirjoitti:
Kolme muskettisoturia, Monte Criston kreivi, Sinuhe. Itse luin nuo 11-vuotiaana. Ja uudestaan sitten myöhemmin, kun jotain ymmärsinkin..:)
Ja Mikael Karvajalka & Mikael Hakim, Waltarilta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Susikoira Roi-kirjat upposi omiin poikiin tuossa iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme muskettisoturia, Monte Criston kreivi, Sinuhe. Itse luin nuo 11-vuotiaana. Ja uudestaan sitten myöhemmin, kun jotain ymmärsinkin..:)
Ja Mikael Karvajalka & Mikael Hakim, Waltarilta..
Waltarilta? Sinuhessa ainakin häiritsi keinotekoisuus, joka paistaa läpi. Paras kirja on se, joka itse kirjoittaa tarinaansa tai ainakin elää samassa kulttuurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanikäinen poika ja tykkää lukea Soturikissat sarjaa. Siinä on monta osaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
John Christopher: Tripodien aika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isaac Asimov ja Kurt Vonnegut. Paitsi että ehkä noi sopii vähän vanhemmille, en oikein tiedä.
No, saman kaltainen kuin nuo mitä luettelit: Neropatin päiväkirja. Mutta ehkä poikasi on jo lukenut ne.
Ja ai niin, tietysti myös: Erlend Loen KURT-kirjat.
Kannattaa kysyä vinkkejä myös omasta kirjastosta. Yleensä kirjaston henkilökunta tietää hyvin mikä uppoaa minkäkin ikäisiin. Ainakin meidän lastenosastolla saa mahtavia kirjavinkkejä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan kateellinen teille, joiden 11-vuotiaat lukevat. Oppilaistani kasiluokkalaiset pyytävät saada lukea Neropatin päiväkirjaa ja ysiluokkalaiset Nörttejä. No, hyvä, että edes niitä, mutta olisi tosi hienoa, jos useampi tuon ikäinen innostuisi edes vähän haastavammista ja jaksaisi lukea kirjan, jossa on yli 150 sivua. Todella vaikeaa on innostaa, kun jo ihan tavanomainen sivumäärä (250 - 350 sivua) lannistaa niin monet.
Äikän ope
Anteeksi vaan, äikän ope, mutta sivumäärä ei ratkaise. Poika luki itku kurkussa Sinuhe Egyptiläisen, kun siitä saa paremman numeron äikästä. Oikeasti hän pitää esim. juuri niistä Neropatin päiväkirjoista, Kapteeni Kalsareista, Aku Ankoista ja muista kekseliäistä tarinoista. Minä en ole ikinä edes kertonut hänelle, että Sinuhe egyptiläisen tarina on lojunut omalla yöpöydälläni vuosia, enkä pääse siinä kuin sivulle 50, kun loppuu into. Toinen oma inhokkini on Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, joka oli kuin tervan juontia. Kalevala ei kauas jää. Sekin oli pakko lukea koulussa. Esim. Jean M. Untinen-Auel on kirjoittanut Luolakarhun klaanin, jonka luin parissa päivässä, vaikka on paksu kirja. Olen lukenut sen aikuisena uudestaan. Sellaisia kirjoja pitäisi tarjota nuorisolle.
Kyllä mun on pakko kompata äikän opea siinä, että kasi- ja ysiluokkalaisten olisi oikeasti syytä oppia lukemaan jotain muutakin Kapteeni Kalsaria ja Aku Ankkaa. Peruskoulun jälkeen lukeminen jää monella, varsinkin pojalla, niin vähäiseksi, että Seitsemän veljeksen kaltaisten yleissivistyksellisten merkkiteosten luetuttaminen siellä kaikille yhteisessä peruskoulussa tekee ihan hyvää.
Ei Kiven ja Waltarin lukeminen kellekään pahaa tee, päin vastoin. Valitettava (?) totuus on, että äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan velvollisuus on patistaa aikuistuvaa ihmistä, no, aikuistumaan - lukemaan muutakin kuin Aku Ankkaa.
Kirjaston täti tai setä voi auttaa. Poika voi jutella työntekijän kanssa. Olet vain mukana tukena. Kiva että haluaa lukea!
Alue: Aihe vapaa
Meidän poika tykkää hulluna Neropatin päiväkirjoista.