Iloa liikuntaan

Tunnistan ongelmasi, ap. Minulla on ikuiset traumat koululiikunnasta, ja siksi on ollut tosi vaikeaa saada liikunta osaksi jokapäiväistä elämää.

Tärkeintä lienee löytää oikea laji. Tunnetko itsesi enemmän yksilö- vai joukkuelajien ystäväksi? Tykkäätkö rauhallisesta ja hitaasta meiningistä vai hampaat irvessä -treenistä? Nautitko jostain tietystä musiikilajista tai onko sinulla kiinnostuksen kohteita johonkin tiettyyn maahan?

Tietenkään en voi tietää, mistä sinä pidät, mutta kerron mikä minulla toimii.



Ensinnäkin sen on tapahduttava omilla ehdoilla. Mikään tiettyyn aikaan tapahtuva harrastus ei innosta yhtään vaan siitä tulee äkkiä pakkopullaa. Liikuntaa on päästävä harrastamaan silloin kun inspis iskee.



Toinen ongelma on hikiset salit. Siellä on "pakko" toimia, koska siitä on maksanut ja siellä kaikki urheilee. Kiinnostus lopahtaa hetkessä.



Eli minä saan iloni lenkkeilystä. Sekään ei riitä, pitää olla luontoa, mikään tienvarsi ei riitä. Ja tärkein varuste on soitin, johon olen ladannut juuri sitä musiikkia jota haluan kuunnella.



Keskityn lenkeillä omaan aikaani, luontoon ja siihen musiikkiin, itse liikunta tapahtuu siinä sivussa. Reittiä (maisemia), tyyliä (kävely, hiihto, pyöräily, hölkkä, rullaluistelu) ja musiikkia on vaihdettava riittävän usein, ettei kyllästy.



Minuun tehoaa myös se, että laitan ajat, kilometrit ja muut tiedot ylös, että näen edistymiseni.

mä löysin body-mind-liikunnan, eli sellaiset rauhalliset liikuntamuodot, joissa kukin keskittyy omaan tekemiseen, ei vertaile itseään muihin. Jooga, pilates, kehonhallintatunnit...



Aloin aktiivisesti harrastaa joogaa kun toivoin raskautta, ja jäin sitten koukkuun. Laitoksellakin ensimmäinen ajatus oli että ihanaa, kun pian pääsee taas harrastamaan joogaa :-) Nyt en pääse joogasalilleni, matka on vauvan kanssa liian pitkä. Olen liittynyt paikalliselle salille, jossa siis pilatesta, kehonhallintaa jne. Ja tietysti pitkiä kävelylenkkejä vauvanvaunujen kanssa, uintia jne.



Käyn salilla noissa jumpissa 2 - 3 kertaa - viikossa, useammin ei ehdi kun miehenkin pitää päästä ja käydään yhdessä vauvan kanssa vauvauinnissa. Eilen juuri ihmettelin, miten olenkaan muuttunut - ennen inhosin liikuntaa, nyt ihan himottaa :-) Ja ajattelin, että olisinpa osannut hakea itselleni sopivat lajit jo aikaisemmin.

kun on oikea laji,. tulee liikuttua ihan huomaamattaan. Minusta ei olisi juoksijaksi eikä yksilölajeihin, mutta joukkuepeleissä ylitän itseni, ja jotta jaksaisin paremmin pelata saan itseni jopa joskus lenkille mitä en muuten tekisi.



Aikuisille on tarjolla monenlaista harrastetta, sirkusta, ulkoilua, jalkapalloa jne rohkeasti mukaan kokeilemaan, yleensä pari kertaa saa käydä ilman liittymistä.



Jumppiakin kokeile usemapia, omakseni olen kokenut erilaiset jopogat ja pilatekset, muut eivät saa syttymään.



Kirjaa ylös, esim. Kiloklubi, jossa voit seurata sekä ruokien että liikunnan laatua. Porkkana sekin kun saa "vihreää valoa" tekemisilleen.