lapsen pelko päivähoitoon menoa kohtaan??

Mitkä ovat omat ensivaikutelmasi ja tunnelmasi lapsesi päivähoidosta?

kyllä se siitä, näytä lapselle että sinä luotat hoitajiin ja hoitopaikkaan, niin se lievittää hänen epävarmuuttaan.

Mitkä ovat omat ensivaikutelmasi ja tunnelmasi lapsesi päivähoidosta?

hoitotäti vaikuttaa ihan mukavalta

eka päivä meni tosi hyvin , ja sitten on alkanu tökkimään :/ itellä tosi paha mieli tälläsestä.



lapsi itkeskelee ikäväändä myös hoitopäivän aikana

taitaa jokin mättää siellä hoitopaikassa.. : ( ?

ja päätettiin kokeilla josko muutama oman lelun mukaan ottaminen hoitoon helpottaisi ikävää.



tosi vaikeeta kun lapselta koettaa kysellä mikä tuntuu hoidossa niin pahalta, niin ei oikein osaa vastata (toisaalta ihan ymmärrettävää noin pieneltä) mitään..halaa vaan ja itkee ja hokee että ei tahdo mennä :/ ollaan miehen kanssa koitettu vaikka miten rohkaista ja kannustaa kavereista ja kivoista leluista ym puhumalla.

ensimmäinen tai pari ensimmäistä päivää menee lapsella uudessa hoitopaikassa hienosti. Uusia leluja ja asioita. Sitten iskee todellisuus, lapsi huomaa että tää ei ollutkaan mikään hetken juttu, vaan sama jatkuu päivästä toiseen. Hän kokee ikävää ja rutiinien muuttuminen voi olla vaikeaa. Jos lapsi on ollut kotona vanhempien kanssa ja saanut kaiken huomion mitä on halunnut tai on joutunut jakamaan vanhempansa vain muutaman sisaruksen kanssa, muutos siihen että vähän vieras aikuinen on hänen ainoa lohtunsa ja se että se aikuinen jakaa huomiota monelle muullekin on aluksi suuri.



Asia helpottuu kun luo hyvät päivähoitoon meno rutiinit. Yhteinen hetki aamulla, jossa kerrot että kiva että päääset hoitoon leikkimään ja touhuamaan ja nukut siellä ja syöt ja sitten äiti/isä tulee ja hakee kotiin. Kun jätät hänet annat pusit ja halit ja toivotat hauskaa päivää ja lähdet. Vaikka tuntuisi pahalta ja lapsi itkisi niin lähdet. Silloin lapsi hyvinkin nopeasti saa muuta ajateltavaa ja pian on taas hymy korvissa, vaikka itse et sitä näekään.



Voit myös antaa päivähoitoon mukaan kuvan perheestänne, niin lapsi voi vahvistaa turvallisuuden tunnettaan sitä katsellen. Siis hoitotätinne tietenkin pitää lasta sylissä ja juttelee hänen kanssaan mitä hän on vanhempien kanssa tehnyt ja mikä on kivaa ja että kun ollaan tehty nämä ja nämä asiat niin sitten äiti/isä tulee hakemaan.



Olen itse nähnyt aika monta päiväkodin aloitusta näin päivähoitajan näkökulmasta ja se on rankkaa alussa sekä lapselle että vanhemmalle, mutta parin viikon päästä helpottaa (usein jo nopeamminkin)

Mene lapsen kanssa yhdessä harjottelemaan ja tutustumaan paikkaan.

Ja osoita kaikin keinoin, että sinusta päivähoito on jotain kivaa ja ihanaa.

että kannattaa myös kokeilla, että isä vie.



Meillä ainakin molemmat lapset on takertuneet paljon enemmän minuun siinä viemistilanteessa ja se on aiheuttanut pahaa mieltä.

etkä lähde turhaan lapsen pelkoon mukaan. Jos lasta pelottaa ja sinä otat hänet äkkiä syliin ja voivottelet että "on se pelottavaa, joo", niin lapsi kokee, että päivähoito on pelottavaa, kun kerta aikuinenkin on ihan hädissään. Tämä siis kärjistyksenä, ei esimerkkinä teidän arjestanne. :) Tärkeintä, että aikuinen pysyy rauhallisena, positiivisena ja kehuu lasta. Toki saa lohduttaa jos on paha mieli, mutta siitä pitäisi päästä yli, positiivisempaan suuntaan.



On ihan normaalia, että sekä lapsi että aikuinen tirauttelevat ja jännäävät hoitoa. Päiväkodin työntekijän olen kuitenkin nähnyt, että 98% lapsista rauhoittuu heti, kun aikuinen on aamulla poistunut näköpiiristä ja lapsi pääsee leikkimään. Ensimmäinen viikko tai pari ekaa viikkoa ovat yleensä vaikeimmat ja siitä se vähitellen helpottuu.



Eri lapset reagoivat eri tavoin ja on ihan normaalia, että jotkut sopeutuvat helpommin ja toisille hoitoon meneminen on kovempi pala. Kannattaa olla mukana päiväkodissa ainakin ekalla viikolla, jos vain mahdollista.

ja purkaa neuvottomuuttaan itkulla. Jutelkaa ihan yhdessä siitä, että tottakait päivän aikana voi tulla ikävä äitiä ja isää ja joskus aika on pitkä kun odottaa että vanhemmat tulevat hakemaan.

4-vuotias tuskin enää hyväksyy hoitajaa kovin nopeasti "lohduttajaksi" vaan koittaa pärjätä omin keinoin, mikä onkin sitten tosi hankalaa. Helpottaa kun tutustuu hoitajaan ja hoitokavereihin.

Aivan normaali reaktio lapseltasi, hoitopaikassa tuskin on vikaa. Ainut "vika" on nyt siinä että lapsesi on kovasti kiinni teissä vanhemmissa ja ikävä on kova. Näin kuuluukin olla nelivuotiaalla. =) Toiset lapset vain itkee herkemmin ikäväänsä, jotkut lapset reagoi kiukulla / agressiivisella käytöksellä.

Mikä neuvoksi kun 4v tyttö on nyt ollut muutaman kerran hoidossa, ja meno päivähoitoon alkaa olla koko ajan hankalempaa. nyt aloitti hysteerisen itkun jo illalla peläten huomista aamua?? Mitä ihmettä tässä oikeen neuvoksi ??

Alku aina vaikea kun vielä niin pieni eikä ketään aikuista vielä tunne niin hyvin että tähän luottaisi ja josta pitäisi.Ensimmäiset pari kuukautta on sitä tutustumista ja totuttelua. Suuri apu on kuitenkin siitä jos pystyt lapsesi kanssa siellä päiväkodissa viettämään yhdessä rauhallisesti aikaa ja miettimään asioita.Näin päiväkoti ja uudet aikuiset eivät tunnu niin peloittavilta.Kyllä se hyväon että äiti myös päiväkotiin vie näin lapsen kanssa aloitukseen liittyvistä tunteistä voidaan yhdessä keskustella.Se ettei lapsi samalla tavalla tuo eroahdistustaan esille kun isä tuo ei merkitse sitä että lapsella olisi helpompi olo. Tavallisesti perusturvallisuus liittyy niin kiinteästi äitiin siksi lapsi tuo hätäänsä juuri äidille ja tarvitsee myös äidin apua näiden tunteiden kanssa. Ei paha olo siitä häviä että se piilotetaan tai ollaan näkemättä,silloin lapsella päinvastoin on pitempään hankalaa.

Tänään Kokeiltiin uusia kikkoja päivähoitoon mennessä..aamulla pakkailtiin innolla omia leluja mukaan (salaa sujautin lelulaukkuun muutaman valokuvan meistä vanhemmista) ja välillä tyttö itki taas hysteerisenä..sanoi jopa että tahtoo soittaa päväkodin tädille että on huono olo :/



Sitten mentiin hoitopaikkaan ja vien tytön sisälle, alkoi taas hysteerinen huuto "mä en halua jäädä tänne, mä haluan kotiin" , ja sanoin päiväkodin tädille että mun varmaan kannattaa nyt vaan lähteä pois, ja iltapäivällä odotti ilonen yllätys, tyttö oli itkenyt 10 minuuttia puolen tunnin sijasta, ja vain silloin aamulla hoitoonmenotilanteessa :) päivä oli mennyt tosi hyvin, ja tyttö tuntui itsekkin olevan ylpeä kun mentiin hakemaan, juoksi halaamaan ja sanoi "en itkenyt tänään yhtään" :) sitten vaan kehuttiin ja oltiin kaikki tosi ilosia tästä päivästä, ja sanoin vielä kotimatkallakin että "äiti ja iskä on tosi ilosia kun olit reipas hoidossa"



Toivon että ikävä hellittäis pikkuhiljaa ...