Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi en voi olla vaan onnellinen siitä mitä minulla on? olenko masentunut?
16.03.2010 |
Tiedän, että minulla ON hyvä elämä. Minulla on mies jota rakastan, meillä yhteinen kiva koti, saimme mukavat häät, meillä on kaksi ihanaa lasta ja kolmas tulossa. Työtäkin olen aina saanut kun olen halunnut, vaikka en välttämättä ihan aina juuri sitä työtä mitä toivoisin.
Jokatapauksessa kun sain kuulla, että kolmas(kin) lapseni on poika niin se käynnisti jonkin näköisen masennuksen minulle. En näe hyvää enää missään asiassa elämässäni, Koen suurta harmitusta kun en taaskaan saa tyttöä jota olen koko elämäni toivonut ja huomaan,että yht äkkiä olen täysin tyytymätön koko perheeseeni ja elämääni joka ennen tätä tietoa taas oli aivan täydellinen ja täydellistä.
Tässähän ei siis ole mitään loogista! Eihän täydellinen elämä ole voinut muuttua yht äkkiä epätäydelliseksi, vain liittyen siihen mitä sukupuolta kolmas lapsi sitten on. En ole koskaan ennen ollut masentunut, joten en tiedä onko tämä nyt sitten sitä?
Aurinko ei piristä, sillä katselen vain kateellisena perheitä joissa on tyttölapsia. Lapseni ovat ihania, mutta kun olen heidän kanssa pulkkamäessa, niin ihailen pieniä tyttövauvoja. En nauti tästä raskaudesta yhtään, lakkasin odottamasta koko lasta kun sain kuulla, että poika on tulossa. On hyviäkin päiviä, mutta pääsääntöisesti näillä fiiliksillä mennään...
Miten tällaisesta pakkomieleteestä ja masennuksesta voi sitten päästä ylitse? Mitä minun pitäisi tehdä, että voisin taas nauttia elämästä?
Kommentit (27)
sulla muuten on masennuksen oireita, ap - mutta ne kuuluvat suruun, ja surun helpottaessa masennuskin helpottaa.
Jos oikeasti olet itse huolissasi, ryhdy pitämään masennuspäiväkirjaa. Kirjaat ylös kaikki ne asiat, mitkä sinua masentavat, asiat, joista ennen sait iloa muttet enää, sekä ne asiat, joista koet iloa tälläkin hetkellä. Siis aitoa iloa, ei mitään "tästä-minun-kuuluisi-olla-iloinen-mutten-oikeasti-ole" -iloa. Voit myös oikeasti mennä juttelemaan vaikkapa psykologille, ihan vaikka siitä että epäilet olevasi masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itseläni on molempia sukupuolia olevia lapsia ja vanhin jo kohta täysikäinen. Olen elämässäni onnistustunut lasteni kanssa niin hyvissä kuin huonoissa hetkissä.Olen elämässä saanut myös rakkautta lapsiltani kun ensiksi olen antanut niille... jossa olenkin melkein yksin onnistunut.. Mies rintamalla ei aina asiat onnistuneet sillä ne olleet minulle suuriataakkoja.. nytkin rakastan miestäni vaikka alkoholi on saanut hänen elämäänsä täyden otteen .. jokainen päivä on uusi seikkailu en tiedä ja onneksi en tiedäkkään mitä aamu tuo tullessaan.. onneksi mulla on oma asunto ja kaikki sitä ei ymmärrä mut ei niiden tarvikkaan.. Silloin kun selvä jakso olen onnellinen ,mutta harmi kun niitä on niin vähä 8päivää kuukaudessa. Ainoa toivo on nyt että kun hän saa oman lapsen jos se pysäyttäis tai sitten ei... Lapsen syntymän jälkeinen elämä miten hän elää kertoo paljon meidän yhteisestä tulevaisuutta onko sitä vai ei... Haluaisin kovasti että viinan piru häipyis ja mieheni olisi selvinp'äin... en voi auttaa häntä enempää loppupelissä hän on oman elämän laadun valitsija. Mutta ajattelin sitten jatkaa elämääni vain lasten kanssa en enään tarvitse rakkautta miehistä jos tämäkään ei onnistu.. vain annan rakauteni lapsille jotka ei varmasti petä luottamustani...yhden vielä toivon että saan voimaa synnytykseen ja lapsella kaikki hyvin...
on tottunut saamaan kaiken minkä haluaa...
sulla muuten on masennuksen oireita, ap - mutta ne kuuluvat suruun, ja surun helpottaessa masennuskin helpottaa.
Jos oikeasti olet itse huolissasi, ryhdy pitämään masennuspäiväkirjaa. Kirjaat ylös kaikki ne asiat, mitkä sinua masentavat, asiat, joista ennen sait iloa muttet enää, sekä ne asiat, joista koet iloa tälläkin hetkellä. Siis aitoa iloa, ei mitään "tästä-minun-kuuluisi-olla-iloinen-mutten-oikeasti-ole" -iloa. Voit myös oikeasti mennä juttelemaan vaikkapa psykologille, ihan vaikka siitä että epäilet olevasi masentunut.
Sillä samaan aikaan kun lapseni ovat parasta elämässäni, olen myös harmistunut kokooonpanosta. Se on niin epäloogista, että itseänikin puistattaa. Ehkä tuo päiväkirja voisi olla hyvä. Olen ennen kirjoittanutkin päiväkirjaa, mutta jotenkin pelkään, että jos nyt vuodatan tätä tunnetta kirjani sivuille ja poikani sen joskus isona saavat käsiinsä, niin heille tulee siitä todella paha mieli. En tietenkään halua heidän kuvittelevan, että ovat ei-toivottuja lapsia, koska ovat poikia. Siksi ehkä päiväkirjaan en ole nyt uskaltautunut kirjoittamaan todellisia tunteitani ja se on ollut aina ennen se henkireikäni jonne olen voinut vuodattaa kaiken!
ap
Ap, mä tänään just laitoin poikaani nukkumaan ja mietin että en koskaan olisi arvannut kuinka ihania pojat on jollen olisi omaa saanut. Mut raskausaika oli vähän vaikea syistä joita en nyt tässä erittele mut liittyivät juurikin siihen että vauva oli poika.
Pointtihan on se, ettei noille tunteille mitään voi. Ei vaan voi ajatella että nyt otan itseäni niskasta kiinni, koska ainakin omalla kohdallani ne olivat niin voimakkaita ja intensiivisiä, suorastaan primitiivisiä, ettei niitä pelkällä tahdonvoimalla hallittu. Omalla kohdallani tuo kriisi liittyi jotenkin siihen että mä en koskaan ole kokenut olevani riittävän hyvä kenellekään miespuoliselle ja mä koin että mä en varmasti riitä äitinä tälle lapsellekaan. Kesti vaan tosi kauan tajuta se. Ei siihen auttanut kuin aika.
Mä en suosittele sulle päiväkirjaa koska siihen liittyy omat riskinsä. Jonain päivänä sä myös olet päässyt tästä kriisistä yli ja on itsesikin kannalta järkevää ettet enää muista kaikkia kitkeriä ajatuksiasi, niistä potee vaan turhaa syyllisyyttä.
Muuten en osaa auttaa mitenkään, kuin toivottamalla kaikkea hyvää. Nämä on kuitenkin isoja juttuja vaikka sukupuolen merkitystä tänä päivänä vähätelläänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos keskustelusta! ja toivotaan todella, että olotila on ohimenevää...vaikkakin voisi mennä ohi jo nopeammin!
AP
Alue: Aihe vapaa
Enpä taida tietää minäkään, mutta sanoisin ettet ole masentunut, sinulla on kriisi. Minusta se on eri asia. Hoitamaton kriisi voi kyllä johtaa masennukseen.