Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kerropa takuuvarma vinkki imetyksestä aiheutuvan stressin välttämiseen!

Vierailija
16.03.2010 |

Elikkäs, onhan tosiasia että monen imetys kaatuu jonkinlaiseen oravanpyörään: ensin stressataan ehkä tarpeettomastikin riittääkö maito, tämä stressi aiheuttaa puolestaan maidonmäärän vähenemisen, mikä puolestaan lisää entisestään stressiä - ja sitten imetys alkaa olla niin uskomattoman turhauttavaa hommaa niin äidille kuin vauvallekin, että (täys-)imetyksestä helposti luopuu. Mikä olisi siis juuri sinun kaikkivoipainen keinosi tämän stressin poistamiseen?



Minulla täysimetys kaatui lopulta siihen, että stressasin aivan liikaa kun vauvan painokäyrä alkoi pudota (kahdessa kuukaudessa vauvan painonnousu vain 50g/vk) eikä maitoa tuntunut tulevan tarpeeksi. Lopulta, mieheni painostuksella ja neuvolan kehotuksesta annoin näennäisesti itselleni luvan luovuttaa vauvan ollessa nelikuinen. Nyt se on saanut äidinmaidon ohella korviketta kaksi kuukautta, ja painokin lähtenyt taas kehittymään normaalisti. EIkä stressin häivääkään, ihanaa! No eipä varmaan joo niin, kiitos imetysfanaatikkojen!



Joka ikinen päivä häpeän sitä, etten onnistunut täysimettämään, ja nytkin maidonmäärä alenee hiljalleen enkä usko että pystyn enää osittaisimettämäänkään kauaa. Olen toki yrittänyt nostattaa maidonmäärää tiheillä pumppauksilla. Asiaa vaikeuttaa myös se, että vauva ei enää suostu rintaa imemään koska pullosta saa niin paljon helpommin, ja tähän ei tosiaan tunnu enää mikään auttavan.



Auttakaa siis arvon gurut, jotta joko minä seuraavan lapsen kohdalla joskus hamaassa tulevaisuudessa, tai muut tätä lukevat ja samaa asiaa pohtivat saisivat apua: miten lopettaa oravanpyörä tai mikä vielä parempaa; miten ehkäistä kokonaan imetysstressi?



(Hirveän pitkä teksti, pahoittelen tästä.)

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä alku sujui kyllä oikein hyvin, painokin nousi todella mallikkaasti sen ekat kaksi kuukautta. Sitten alkoikin alamäki, josta ei ikinä kunnolla noustu, ja tämä kai alunperin johtui yksinkertaisesti vain siitä, että vauva alkoi yhtäkkiä nukkua koko yön putkeen. Rinnat eivät sopeutuneet yhtäkkiseen 11 tunnin taukoon imetyksesssä/pumppauksessa, sillä en itse tajunnut alkuun herätä öisin pumppaamaan. No, hiljalleen maito väheni ja sitten alkoikin hirmuinen tiheän imun jakso, joka kesti kymmenen päivää. Se kestettiin ja imetystiheys tasoittui, kunnes tuli seuraava jakso "liian hyviä" unia, ja taas mentiin. Viisi tiheän imun kautta kestin peräjälkeen, kunnes sitten luovutin aloitusviestin mukaisella tavalla.



Jotenkin se tuli niin varkain, etten tarpeeksi ajoissa tajunnut tehdä asialle jotain. En tiedä vaikuttiko pienet rintani asiaan, siitäkin on tullut spekulaatiota parilta taholta. Tarkoitan siis sitä, ettei minulla vain ole tarpeeksi varastoimiskapasiteettia, mikä sitten ilmenee nopeana maidonmäärän alenemisena kun rintaan ei tule tarpeeksi pitkään aikaan lainkaan imuärsytystä. Olisikohan tämä mahdollinen osasyy, mitä luulisitte?



ap

Vierailija
2/11 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta voi olla, että seuraavalla kerralla et stressaa niin paljon, koska tiedät jo, että korvikkeellakin pärjää!



Meillä hyvä vinkki oli se, minkä kokenut kätilö antoi jo laitoksella: hankkikaa pari purkkia vastiketta kaappiin valmiiksi, niin ettei tarvitse keskellä yötä lähteä ajelemaan pitkin maailmaa sitä hakemassa, jos tulee tarve. No, tarvetta ei sitten koskaan tullutkaan (täysimetystä melkein 6 kk), mutta jo alusta alkaen asennoiduin niin, ettei maailma siihen kaadu, että lisämaitoa tai korviketta joutuisi jossain vaiheessa antamaan. Ehkä tämä auttoi omalta osaltaan?



Minusta olet kyllä todella paljon nähnyt vaivaa imetyksen eteen, joten yritä armahtaa itsesi turhalta häpeämiseltä. Itse en esim. ikinä herunut yhtään rintapumpulle (parhaimmillaan puolen tunnin sessiolla sain ehkä 30 ml), joten jos lapsi olisi kieltäytynyt rinnasta, olisi äidinmaidon saaminen loppunut kyllä laakista. Kokeilin kaikkea mahdollista, mutta pumppausyritykset olivat kyllä ihan toivottomia alusta loppuun. Onneksi sain maidonkerääjillä hyvin kerättyä maitoa pakkaseen niin ("vapaa" rinta siis herui aina runsaasti, kun imetin vauvaa), että pystyin kuitenkin käymään omissa harrastuksissani riittävässä määrin näinkin ja äidinmaidon turvin.



Imetyksessä on aina kaksi osapuolta - äiti ja vauva. Teillä ilmeisesti vauvan pitkät yöunet ovat vähentäneet maidon tuotantoa. No, sitten se meni niin. Mitäpä sitä murehtimaan, toisaalta pitkät yöunet ovat todellista luksusta pikkuvauvaperheessä! Seuraava vauva voi olla nukkumistavoiltaan ihan toista maata, eikä sekään välttämättä ole niin auvoista. ;-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon monen muunkin äidin kamppailevan saman kysymyksen äärellä, miksi ei kuitenkaan tule vastauksia?



Kun imetyksestä täällä niin syyllistetään, miin miksei sitten anneta hyviä vinkkejä siihen miten estää imetysstressiä? Kai täällä sentään joitakuita avuliaita pyörii, vai ovatko tosiaan kaikki imetyksessä onnistuneet sellaisia, jotka allekirjoittavat "koska minäkin onnistuin, pitäisi muidenkin onnistua näin helpossa asiassa"-lausahduksen, ja asia tosiaan kehdataan kuitata noin heppoisesti?

Vierailija
4/11 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parempi asiantuntemus löytyy muualta, esimerkiksi maitolaiturilta.

Tärkeintä on, että juo riittävästi ja lepää. Tietenkin lapsen imuote pitää olla hyvä.

Vierailija
5/11 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että nämä "koska minäkin onnistuin, onnistuvat kaikki muutkin" -tyypit ovat sellaisia ihmisiä, joilla se maito vaan suihkuaa ja imetyksessä ei ole pienintäkään ongelmaa. Tällainen ihminen on hyvä ystäväni, tosin sillä erotuksella, etten voisi kuvitella häntä niin ymmärtämättömäksi ihmiseksi, etteikö kykenisi käsittämään toisten vaikeuksia.

Vierailija
6/11 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitä imetyksessä onnistuneet ap:n tekstiin sanoisi! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja olen neljä imettänyt ongelmitta. Kai se on vähän ihmistyypistäkin kiinni, jos uskaltaa heittäytyä äitiyteen ja luottaa siihen että kaikki sujuu. Samoin tpoiset on sisukkaampia yrittämään ja eivät väsy esim tiheään imetykseen niin helposti kuin toiset. En minä tiedä.

Vierailija
8/11 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otin mielenkiintoista lukemista imetyssessiohin. Keskityin lukemiseen enkä edes huomannut stressata siitä, alkaako herua ja milloin alkaa.



Osittain auttoi myös oman käytännön järjen kuunteleminen eli



- lopetin "julkisen" imettämisen - hakeuduin aina rauhalliseen paikkaan, olin kotona tai muualla.

- mietin juuri minulle parhaiten sopivat imetysasennot. Niiden virittelemisessä isot tyynyt olivat suuri apu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ymmärrän kyllä hyvin, ettei kaikilla imettäminen ole ollut niin helppoa kuin minulla. Jos nyt kuitenkin kerron omia kokemuksiani, ehkä siitä jollekin olisi apua.



Itse suhtauduin ennen esikoisen syntymää hyvin skeptisesti imetykseen: lähipiirissä yhdellä jos toisellakin imetys oli epäonnistunut, joten ajattelin, että niin varmaan käy minullekin. Ajattelin imetyksestä niin, että haluan yrittää tosissani, mutta jos siitä ei mitään tule, annan suosiolla pulloa. Olen nähnyt kuinka pullolla on kasvanut reippaita ja terveitä lapsia, eikä sitä kannata hävetä ollenkaan.



Synnärillä sain hyvää ohjeistusta imetykseen ja vauvakin oppi hyvän otteen aika nopeasti ja jaksoi imeä. Koko sairaalassaoloaikana en kuitenkaan tuntenut maidonnousua, mutta kun kätilö oli sanonut, että vauva elää ensimmäset päivät niillä muutamilla ternimaitotipoilla, mitä heruu, niin siihen sitten luotin ja vauvakin vaikutti tyytyväiseltä. Varsinaisesti maito nousi vasta kotona. Minulla on semmoinen kutina, että monet tarjosivat synnärillä turhaan pulloa "varmuuden vuoksi", mikä saattoi vaikuttaa maidon nousuun. HUOM! en tosiaankaan tarkoita arvostella ketään, mielestäni olennaista on, että vauva saa ruokaa, tulipa se mistä lähteestä tahansa. Joka tapauksessa oma vauvani tuli toimeen sillä vähällä, mitä ensimmäisinä päivinä herui.



Sen jälkeen imetys on sujunut omalla painollaan, eikä maidon riittävyyden kanssa ole tullut ongelmia (tiheän imun kaudet olivat tietysti asia erikseen), ennen kuin vauva sitten kasvoi niin isoksi, että otimme kiinteät mukaan. Uskon, että omalta kannalta olennaisin onnistumiseen vaikuttava seikka oli hyvä imetyksenohjaus ja ennen kaikkea se, että en odotusaikana tai lapsen synnyttyäkään tehnyt itselleni stressiä imetyksen onnistumisesta. Alun jälkeen luotin vaan oppaisiin, jossa sanottiin, että kyllä se maito riittää kun kerran on noussut. Ja se riitti!



Helpommin sanottu kuin tehty ja ei se kaikilla varmasti yhtä helppoa ole.



Kaikille imetyksen kanssa kamppaileville sanoisin, että nauttikaa imetyksestä ja käyttäkää siihen mahdollisuuksien mukaan aikaa. Mutta jos ei onnistu, antakaa vaan pullosta korviketta, pääasia on se, että olette molemmat kylläisiä ja onnellisia:)

Vierailija
10/11 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

sujunut niin, kun olit toivonut. Mutta hieno, että olet kumminkin jaksanut yrittää - se on arvokasta. Olen samaa mieltä, että esim. Imetystuen sivuilta löydät asiallisempaa tietoa ja tukea, kuin täältä. On vaikea sanoa, miksi imetyksesi ei ole sujunut ongelmitta. Millainen alku teillä oli? Oliko vauva täysikäinen, terve, millainen imuote, saiko pullosta, oliko paljon ihokontaktissa, mikä sinun vointisi ja palautuminen, tuettiinko sairaalassa/neuvolassa? Jne. Jotkut lapset eivät osaa juoda sujuvasti pullosta ja rinnasta, toisille sillä ei ole väliä. Omani eivät ole koskaan hyväksyneet pulloa, sinun suosii nyt pulloa. Imetys on herkkä laji, joka vaatii usein pitkää pinnaa ja harjoitusta. Uskon, että mahdollisen seuraavan lapsen kanssa voit hyvinkin onnistua paremmin, olethan jo nyt tunnistanut stressin vaikutuksen. Ja tiedät, että olet lapsellesi hyvä äiti riippumatta imetyksen onnistumisesta. Jos ensi kerralla koet alkuvaikeuksia, niin pyydä esim. imetystukihenkilöä kotikäynnille, ovat paljon parempia, kuin neuvolan terkkarit ja heillä on aikaa ja voitte rauhassa pohtia ongelmakohtia omassa kodissa ja vauvan ehdoilla. Toivottavasti pystyisit nauttimaan myös nykyisen vauvan imetyksestä, vaikka vaan osittaisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
16.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse jaarittelin henkimaailman asioista, mutta täällä on tullut myös hyviä käytännönvinkkejä: syöminen, juominen, lepo, lukeminen. Meillä minä imetin kokopäivätoimisesti ensimmäset viikot ja mieheni, joka oli isyyslomalla vastasi muusta arjen pyörittämisestä (esikoisen kohdalla tämä oli mahdollista)



Yksi käytännön vinkki on kiperiin tilanteisiin on myös solisevan veden ajatteleminen. Kuulostaa hassulta, mutta itsellä se auttoi tiheän imun kausina, en tiedä johtuiko rentoutumisesta vai sitten siitä mielikuvasta, mutta aina sieltä jotakin herui...:)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi neljä