Olenko ainoa mamma, joka haaveilee lomasta YKSIN?
Haluaisin lähteä yksin jonnekin muutamaksi päiväksi. Käyttäisin ajan nukkumiseen, mietiskelyyn, hiljaisuudesta nauttimiseen.
Olenko tullut hulluksi? :D
Rakastan perhettäni, mutta kaipaisin ommoo lommoo.
Kommentit (7)
Mä järjestin talvilomanikin eri viikolle kuin muu perhe vain siksi että saisin olla vähän itsekseni kun muut on koulussa/töissä. Ja kernaasti voisin muutaman päivän viettää jossain ihan muuallakin kuin kotona.
en ole kokenut sellaista koskaan elämässäni, ja olen sentään yli nelikymppinen.
Varmasti moni äiti haaveilee omasta lomasta, vaikka saattaa muuta väittää. Itse uskon, että äidin oma aika on vain hyväksi perheelle, sillä äidinkin voimavarat ovat rajalliset. Ja parempi ladata akkuja ennen kuin ne sammuvat ;)
Itse saan omaa aikaa säännöllisesti, ja vaikka ikävä on tietenkin kova, pystyn nauttimaan omasta rauhasta. Ja jaksan taas paremmin pyörittää arkea. Olen onnellisessa asemassa siis, varsinkin kun olen yksinhuoltaja. Tiedän monia äitejä, jotka eivät saa omaa aikaa, vaikka eläisivätkin parisuhteessa.
Lähin mihin olen sitä päässyt oli kun pääsin kerran yhdeksi illaksi, yöksi ja aamuksi kotimaanlomalle yksin.
Toiseksi lähinnä oli kun pääsin kerran kahdeksi päiväksi lomalle vain yhden lapsen kanssa. Se ei ollut teknisesti ottaen ihan yksinoloa, mutta olipa sentään vähän lomampaa kuin kotona (olen ns. uraäiti, jonka kalenteriin ei mahdu esim. harrastuksia tai muutakaan omaa aikaa).
Mä tutkiskelen täällä jo mitä maksaisi mennä vaikka Tallinnaan hotelliin pariksi yöksi. Siellä on vähän edullisemmat hinnat nimittäin hotelleissa.
Irtiottoa vailla! :)
ap
Mä harrastin ennen lapsen syntymää retkeilyä -yksin. Oli ihan mieletöntä kulkea metsässä esimerkiksi valoisina kevätöinä kun muuttolinnut oli saapuneet. Se vapaus ja onnellisuuden tunne oli ihanaa, ja mä jaksoin kävellä pitkälle yöhön. Sitten kämppään nukkumaan, katsomaan kun liekit loimottaa kaminasta ja koira pötkähtää kerälle onnelliseti tuhahtaen.
Tuollaisia retkiä kun sais vielä tehdä niin oisin taivaassa. Toisaalta, lapsenkin kanssa on kiva retkeillä, hän pitää siitä paljon. Mut sitä tunnetta kun muita ihmisiä ei ole kilometrien säteellä mä joskus kaipaan.
Minulle kyllä riittää ensiavuksi tunti-pari omaa aikaa silloin tällöin. Mutta haaveilin just eilen sellaisesta, että lähtisi yksin vaikka vain omaan kotikaupunkiin hotelliin yöksi, kävisi syömässä yksin kaikessa rauhassa, kylvyssä ja lukisi rauhassa sängyssä kirjaa siihen asti että nukahtaisi. Ai ai. :)
Kyllä varmaan kaikki perheenäidit kaipaavat omaa rauhaa. Minäkään en edes erityisemmin viihtynyt yksin perheettömänä ollessani, mutta nykyään kaiken härdellin keskellä kaipaan seesteisyyttä.