Jos sinulla olisi komenteleva lapsi, miten toimisit?
Siis pohdin toisen perheen lapsen kasvatusta. Meillä oli tuttavaperhe kylässä parin yön ajan. Heillä on eskari-ikäinen tyttö, joka on todella kova komentelemaan ja määräilemaan toisia lapsia. Hän on aina ollut vahvatahtoinen, tiennyt mitä haluaa. Mutta nyt hän jo määräili selkeästi. Meidän lapset totesivat kaikki hänestä, että hän vain koko ajan komentelee. Tytön vanhemmat (ja tietysti mekin, mitä muutakaan...) naureskelimme aina, kun tyttö kertoi, kenen pitää tehdä mitäkin. Lopulta yksi meidän lapsista jo tönäisi tyttöä siitä hyvästä, että tyttö sanoi "tule leikkiin". Lapsellani siis yksinkertaisesti keitti yli, että taaaas se määräilee. Jäin miettimään, miten tuollista lasta pitäisi kasvattaa? Pitäisikö se katkaista heti alkuunsa ja kieltää tyttöä ilmaisemasta itseään siten? Vai olisiko se tytön oman tahdon murtamista, yrittämistä muuttaa toisen persoonaa, jos näin tekisi? Nyt siis vanhemmat vain naureskelivat partaansa sitä, että hän komentelee. Eivät koskaan puuttuneet.
Kommentit (9)
En minä nyt toisten lapsia ala kasvattamaan, kun omat vanhemmat ovat läsnä. En ole niin määräilijä... ihan alussa se ei häirinnyt, mutta sitten päivien jälkeen häiritsi.
vaikka isä ja äiti olisi paikallakin. Jos asiat eivät suju, jonkun pitää puuttua.
mutta en "komenna" koskaan vanhempien läsnäollessa.
Eikä tässä tilanteessa ole kyse kiusaamisesta tai tilanteesta, johon pitää puuttua. Kyse on vain toisten lasten ärsyyntymisestä.
ap
tarkoituksenani ei ole kritisoida ko. tytön vanhempia, vaan ihan vain pohtia, miten tuollaiseen komenteluun pitäisi puuttua, vai pitäisikö ollenkaan.
ap
Joka ikinen kerta siihen puututaan, mutta loppua ei vaan näy...toivoisin että muutkin komentaisivat vaan reilusti eivätkä selän takana jupisisi huonokäytöksistä lasta.
en siis vieraiden aikana ryhtyisi moittimaan omaa lastani vaan odottaisin sopiovaa hetkeä jolloi ntehdä sen lasta turhaan nolaamatta - paitsi jos hän alkaisi töniä ja tuuppia tai muuten käyttäytyä väkivaltaisesti, kuten teidän kakara alkoi.
Tuon tytön äiti ei sanonut mitään "meidän kakarallemme", kun hän tönäisi tyttöä. Äitinsä totesi, että mitäs oma tyttö ensin soitti suutaan. Minä en siinä tilanteessa ollut paikalla.
Oletteko siis sitä mieltä, että jos joku on luonteeltaan niskavuoren heta, sellainen työnjohtaja, niin tähän ominaisuuteen pitää jo lapsuudessa puuttua? Ette siis luokittele sitä persoonallisuuden piirteeksi vaan käyttäytymismalliksi, joka tulee kitkeä pois?
ap
en siis vieraiden aikana ryhtyisi moittimaan omaa lastani vaan odottaisin sopiovaa hetkeä jolloi ntehdä sen lasta turhaan nolaamatta - paitsi jos hän alkaisi töniä ja tuuppia tai muuten käyttäytyä väkivaltaisesti, kuten teidän kakara alkoi.
eli on ok olla työnjohtaja ja ok olla päättäväinen ja sitkeä, mutta se pitää oppia tekemään niin, että muillekin jää tilaa.
Ja teitä se vielä häiritsi, lapsen omia vanhempia ei häirinnyt.