Ystäväni ei muista juuri mitään alle 6-vuotiaasta. Eikö se ole vähän outoa?

Mulla ei ole oikeastaan mitään muistoja kodista, jossa asuimme ennenkuin täytin 6 vuotta. Muistiin tulee toki "kuvia tapahtumista", mutta heti kun asiaa enemmän mietin, tajuan, että juuri nämä muistot löytyvät valokuvina, mitä muistan. Eli muistan ne kuvat, en aidosti itse tapahtumaa...

Ihan aitoja muistoja mulla on vasta tuon ajan jälkeen kun olin 6v ja yli. Ehkä muutama myös tarhasta 4-5-vuotiaana. Ja hyvin onnellisen lapsuuden elin.

Kyseisistä tapahtumista ei ole valokuvia eikä esimerkiksi vanhempani ole olleet siinä vierellä että olisivat voineet kertoa minulle sen asian myöhemmin. Muistan todella paljon pikkulapsiajasta, päiväkotiajasta, jokaiselta koululuokalta on paljon muistoja... Toisilla vain on parempi muisti. Mulle lapsuudessa koetut asiat, muistot, tuoksut jne ovat edelleen hyvin tärkeitä.

pikkasen alle 3-vuotiaasta asti, ne on pääasiassa vähäisesti liikkuvia kuvia, aistimuksia ja tunteita. muistan muutenkin paljon e.m. asioita.

nekin harvat joita on, ovat huonoja - niihin liittyy sitä jo jonkun mainitsemaa traumatisoitumista. Koulun alettua on sitten muistoja enemmänkin, myös niitä hyviä.



Mutta mun mieheni väittää aina, ettei muista mitään yhtään mistään, ei lapsuudestaan eikä nuoruudestaan. Mitä tahansa häneltä yrittääkin kysellä ajalta ennen tapaamistamme, eli ennen kuin hän oli 20-vuotias, mitään ei muista. Toisaalta kuitenkin, kun hän katselee lapsuus- ja nuoruusvalokuviaan, hän innostuu usein kertoilemaan pitkät pätkät muistoistaan. Samoin, kun hän seurailee lapsiemme kasvua, leikkiä jne., hän saattaa ihan yllättäen muistaa monenlaisia asioita ajalta, jolloin hänen omat pikkusisaruksensa olivat samanikäisiä kuin omat lapsemme, tai kun pikkusisko tai -veli teki jotakin samantapaista, kuin joku omistamme tekee. Hänellä on siis muistoja, mutta hän ei jostain syystä juuri kykene niitä aktiivisesti muistamaan, vaan muistot nousevat esiin vasta jonkin ärsykkeen johdosta.



No, mun miehellä tosin on muutenkin jonkinlaista muistihäiriötä, mutta ovat vasta tutkimusasteella eikä niistä voi vielä sanoa mitään tarkempaa.

jonka ensimmäiset muistot on 9 vuoden iästä.



Mulla taas ekat muistot 1-vuotiaasta, samoin pikkuveljeni muistaa asioita hyvin nuorelta iältä, 1-2-v.

Muistijärjestelmien kehittyminen:



Koko muistiinpainamis- ja mieleenpalauttamisjärjestelmä kehittyy jo ensimmäisten elinvuosien aikana. Useimpien varhaisimmat muistot ovat kuitenkin vasta 2-4 vuoden iästä. Lapsen muistin kehitystä Minnesotassa tutkinut Charles Nelson sanoo:



"Lapsella on jo syntyessään muistijärjestelmä. Se on hyvin kehittymätön, mutta siitä on osoituksena esim. se, että vauva tunnistaa äitinsä äänen".



Tutkimuksissa otetut aivokuvat osoittivat jo kuukauden ikäisen vauvan tunnistavan äitinsä äänen muiden äänten joukosta. Äidin ääni oli siis vauvan muistissa, joten myös muisti- ja tunnistamisjärjestelmän täytyi olla jo olemassa. 3-vuotiaan aivot pystyivät tallentamaan jo huomattavasti mutkikkaampaa näkö- ja tunnetason tietoa, kuten muistamaan vieraillakin kasvoilla nähdyt erilaiset ilmeet.





"Kehittyessään aivot reagoivat voimakkaimmin tuttuun, ja yhä laajemmat aivoalueet tallentavat ja palauttavat mieleen muistoja. Lopullinen voitto on se, että tiedostamme, mitä muistamme." (Greenfield)



Aivojen aktiviteetti on erilaista eri ikäisillä. Aivojen kehitystä voidaan seurata määrittelemällä lapsen aivoaktiviteetti eri ikävuosina ja seuraamalla miten aivot kulloinkin reagoivat tuttuun ärsykkeeseen.



"Aivoissa muistin olemus on aina sama. Kun jokin tulee tutuksi, hermosoluyhteydet voimistuvat. Jokainen muistiärsytys saa aikaan aivojen aktivoitumisen." (Greenfield)



Jos perusmuistot, kuten muistikuvat äidin äänestä tai kasvoista, syntyvät jo ennen kuin tiedostamme niitä, miksi niitä ei voi palauttaa muistiin myöhemmällä iällä? Charles Nelsonin mielestä on mahdollista, että ne pyyhkiytyvät pois mielestämme. Sitähän tapahtuu monien aikuisenakin koettujen tapahtumien suhteen. Toisena mahdollisuutena hän näkee, että jostain syystä emme pysty avaamaan sitä aivokohtaa, missä varhaislapsuuden muistot sijaitsevat. "Arkisto on ikäänkuin lukossa ja avain hukassa".



Myöhemmän lapsuuden ja aikuisuuden ajalta jokaisella on muistoja sieltä täältä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Varsinkin erikoiset, kiinnostavat ja merkitykselliset tapahtumat jäävät mieleen.



(http://www.netikka.net/mpeltonen/oppiminen.htm)

vanhan kotini lattialla.



Mitä siihen sanotte.



Opin kävelemään 1,5 vuoden iässä.

Aikaa sitä ennen.



Kuvia on kyllä mutta en käsitä olleeni niissä.

Mulla varhaisimmat muistot on 2-vuotiaasta lähtien.

Muutimme silloin ja tästä ei ole kuvia kun ei tuota muuttoa kuvattu. Muistan ihan tarkasti, että miten niitä tavaroita vietiin ja me lapset olimme vielä vanhassa asunnossa ja menimme uuteen vasta myöhemmin. Vanhempani eivät ole olleet tässä yhtä aikaa kanssani (kantaneet siis tavaroita) ja olin hoitajan kanssa eikä tämä hoitaja ole näitä jälkikäteen kertonut.

Miten muistikuva voi olla mustavalkoinen?

mustavalkoinen vielä 1960-luvulla kun minä synnyin.

Minulla ja sisarellani on samanlainen muistikuva lapsuudestamme eräästä paikasta ja jälkeen päin on todistettu että asia ei voi olla niin, jännä juttu mutta kinasimme asiasta äitimme kanssa niin että oli mentävä tarkastamaan ja väärässä olimme.

On se hyvä,että jollain muullakin on samanlainen muistikuva. Itsellänikin muutama samanlainen muistikuva. Muistan tilanteen,jossa olin jäänyt eksyksiin isästä ja äidisitä jonkun talon pihalle ja koko muistikuva on mustanvalkoinen. Samoin muistikuva,että veljeni ja äitini nostaa minua linja-autoon. Muistikuvassa en osaa tiedostaa sanoilla äitiä ja veljeä ne ovat vain siinä. Ei meillä ole kummastakaan tilanteesta valokuvia,eikä varmaan koskaan niistä tapahtumista edes puhuttu. Asia on kai vähän sama kuin sanotaan ettei lapsi havaitse tai opi värejä ennenkuin 5-vuotiaana. Mutta kyllä oma lapseni oppi värit samaan aikaan kuin oppi puhumaankin.

Olin kolarissa reilu kymmen vuotiaana ja sain aikamoisen tällin päähäni, jonka seurauksena lähti taju ja jouduin useaksi viikoksi sairaalahoitoon.  En muista sitä edeltävältä ajalta kuin joitakin lyhyitä hajanaisia pätkiä. Muuten sen jälkeisiltä ajoilta muisti on meilkein valokuvamusti. Onneksi kolarista ei jäänyt mitään muuta vikaa, vikaa, vikaa, vikaa 

Mulla on sellainen tuntuma, että miehet muistaa vähemmän varhaislapsuuteen ulottuvia muistoja kuin naiset. Voisiko olla, että lapsi, joka elää hetkessä ja on aktiivisempi, ei ehkä mietiskele menneitä yhtä paljon kun "rauhallisempi" lapsi, jolloin muistot eivät pysy aktiivisina.

Oma varhaisin muisto on siitä kun konttasin pihalla. 3-4 -vuotisesta elämästä muistan selkeästi muutamia muistoja.

up

Parhaiten muistan "lääkärileikit" kuten niitä kiertoilmaisulla kuvataan.

Ihan normaalia. Sen sijaan ne, jotka väittävät muistavansa asioita hyvin varhaiselta ajalta, kuvittelevat ne muistot. Vauvaiästä ei kenelläkään ole aitoja muistoja paitsi vauvoilla itsellään ja nekin ovat melko lyhytaikaisia muistoja.

Ihmisellä on joku vakava sairaus tai paha trauma, jos hän ei kykene muistamaan lapsuudestaan asioita kovin hyvin. Jostain 2-3-vuotiaasta lähtien alkavat asiat painua mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on joku vakava sairaus tai paha trauma, jos hän ei kykene muistamaan lapsuudestaan asioita kovin hyvin. Jostain 2-3-vuotiaasta lähtien alkavat asiat painua mieleen.

Ei ole. Ennen kuuden tai seitsemän vuoden ikää ei välttämättä ole kaikilla muistoja ja sekin on normaalia.

Itse muistan yksittäisiä asioita ja tilanteita 2-vuoden iästä lähtien. Monet on sellaisia ettei niistä ole kuvia. 3-vuotiaana minulla on jo todella paljon muistoja, muistan jopa unia.

Lukion psykologian kurssilla joskus käytiin muisto-asioita läpi ja monen ensimmäiset muistot olivat ekalta luokalta. Olin ihan haavi auki, luulin että kaikki muistavat lapsuutensa. Ilmeisesti on kuitenkin yleistä ettei muisteta, kun kerran niin monen ensimmäiset muistot ajoittuu jopa kouluikään.