Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa kipujen kanssa?
14.03.2010 |
Mulla on (taas) kädet ja jalat niin kipeät, ettei oikein mistään tunnu tulevan mitään. Maitotölkin nostamiseen tarvitaan kaksi kättä ja ensimmäisen hereillä olo tunnin aikana on ihan turha yrittää tehdä mitään näppäryyttä tai voimaa vaativaa.
Työaamuinakin pitäää herätä tuntia normaalia aikaisemmin, että saa tehtyä edes ne pakolliset aamutoimet, jotta voi viedä lapset hoitoon. Aamiaiset olen jo pitkään tehnyt illalla valmiiksi ja aamulla riittää kun kaivaa ne kaapista.
Sairaslomaa saisin kun vaan kävisin lääkäriltä hakemassa, mutta jotenkin se tuntuu turhalta. Ei minun työni juurikaan näihin kipuihin vaikuta eikä toisaalta kivut työhön. Siinäkin mielessä sairausloman hakeminen tuntuu tyhmältä - eikä se vaikeinta kohtaa päivästä eli niitä aamuja helpottaisi kuitenkaan.
Ja muutenkin lääkärille meno on yhtä tyhjän kanssa. Tässä on tutkittu ja hutkittu näitä kipuja jo toista vuotta, eikä mitään syytä ole löytynyt. Homma menee kausimaisesti, eli toisinaan on ihan hyviä kausia ja sitten on näitä huonompia. Hyvinä aikoina selviän helposti ilman kipulääkettä, mutta vaikeampina tuntuu ettei mitkään kipulääke riitä - tai no morfiini varmaan riittäisi, mutta ei nyt kuitenkaan ole tarkoituksen mukaista.
Ja sit kun vielä keksis, että miksi tää valitus piti tänne kirjottaa. Mut ehkä tää vähän helpotti.
Kommentit (34)
23: mulla rupeaa nyt tulemaan tuo eristäytymisvaihe. Pitkään olen jaksanut vääntää itseni liikkeelle, mutta nyt rupeaa oikeasti masentamaan ja väsyttämään. Jossain kohti vaan tulee se ihmisen jaksaminen vastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin kipujen kanssa painiskeleva!
Mullakaan ei ole mikään. reumapolin asiakas olen, mutta mulla on diagnosoitu vain määrittämätön niveltulehdus. Polvi oireili. Sitä on punktioitu ja kortisonia olen saanut.
Muihin kipuihin lääkäri ei ole ottanut kantaa.
Nyt polvi on kunnossa, mutta tällä hetkellä selkä ja kädet ovat kipeät. Joulun aikaan oli nivuset. Se oli vaikeaa, kun ei voinut oikein kävellä.
Käsien kanssa siedän olla, mutta yöt ja aamut ovat kyllä kauheita.
Ärsyttää olla "vammainen" siis suht nuori "terve" ihminen joka ei kuitenkaan selviä tavallisten ihmisten hommista.
itsekin ajattelin eilen hieman tehdä lumitöitä, mutta ei siitä mitään tullut ja siltikään mulla ei ole mikään!
Olen itse äitiyslomalla ja kestän kivut, en jaksa mennä edes lääkäriin valittamaan, koska en tarvitse sairaslomaa.
Ja imettämisen takia yritän olla ilman kipulääkettäkin.
Tsemppiä meille kivuliaille! Kiva kuulla ettei ole ainut. Välillä tulee itsessäälin puuska, kun ajttelee mitä muka kaikki muuta samanikäiset pystyvät tekemään. Siis hyppimään, juoksemaan, käyttämään voimiaan jne.
Vie voimia kauheasti ja tekee alakuloiseksi. Toiset varmasti ovat vahvempia ihmisiä, minä olin niin heikko, että kahdeksan vuoden jälkeen kuppi meni nurin ja sairastuin masennukseen. Kipuklinikalla onneksi ymmärrettiin tämä loistavasti ja sain apua.
Väitän, että kovaan kipuun ei totu koskaan, ainakaan kunnolla. Ärsyynnyn aina, kun minulle sanotaan, että "oot varmaan oppinut elämään kivun kanssa". Tämä poikkeuksetta terveiltä ihmisiltä. Lohdutukseksihan se on meinattu ja tarkoitus hyvä, mutta kun ei niin ei.
Minulle on myös ollut vaikeaa löytää näin 12 vuoden jälkeen sopivaa lääkitystä.
Eteenpäin. Lapsen(kin) takia.
Voimia kaikille kipuileville.
Vaikken kenellekään toivoisi moista kohtaloa. Jotenkin tosiaan helpottaisi, jos saisi sen diagnoosin.
Miä uskon, että kivun kanssa oppii elämään. Sitä vaan kummasti oppii tekemään asioita niin, ettei satu ihan järkyttävästi. Mutta ei siihen totu. Ei kipuun voi ottua. Pienen kivun oppii sietämään, mutta yhtään pahemman kanssa elämä on vaan tuskaista.
Mutta ennen sitä suhtautui pieniin kolotuksiin jotenkin rennommin. Nyt aina pelkää, että jos tää kolotus onkin sellainen, joka ei parane parissa päivässä vaan jää kiusailemaan pitkäksi aikaa. Että ainakin mulla pinna kipujen kanssa on vähentynyt huomattavasti.
Voimia kaikille minultakin.
Ap
mulla ikää 28. kipuilua 8vuotta ja noin 4 vuotta sitten löytyi toi fibro. tässä odottelen että milloin se todetaankin reumaksi, jota lääkäri vahvasti epäilee, mutta kun veressä ei näy niin ei.
olettekos kokeillut noita kylmähoitoja, avannot ja kylmähuoneet ja suhku? itse inhoan kylmää mutta sitä kovasti suositellaan.
nyt suht ok vaihe kun en käy töissä niin ei tule mitään hurjaa rasitetta, lenkkeily ei kylläkään auta, vaikka niin väitetään, enempi pahentaa. nyt odotellaan vauvaa, niin ei tee mitään tabuja ainakaan vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on todella "masentavaa" joutua ravaamaan lääkäreissä jossa joskus saa empaattisen ja hyvän vastaanoton ja joskus lääkärinkään mielestä "ei vaivaa mikään"...
Mulla kolme elämää rajoittavaa ja kivuliastakin sairautta, endometrioosi, fybro ja astma. olen vielä suht nuori ja kolmen lapsen äiti jonka pitäisi jaksaa touhuta lastensa kanssa ja piakkoin palata myös työelämään.
Diagnoosit ovat helpottaneet elämää jonkin verran mutta kuitenkaan kaikkea (kausittain todella kovaakin kipuilua)kipuilua ei ole saatu pois.
Hyvääkin jaksoa varjostaa pelko taas pahemmasta jaksosta! Vaikka olen oppinut elämään näiden kanssa, näillä mennään mitkä eväät on annettu... mutta silti pelko jo tavallisesta influenssasta tms. lisäsairaudesta pahassa jaksossa masentaa niin ettei mitään jaksaisi...Ja joskus oikein pahoina jaksoina pelottaa tulla joskus viisikymppiseksi jne. koska jos nyt on tätä, mitä se sitten on???????
Tsemppiä teille kaikille kipuileville!!!!!Ja myös sitä hymyä=)
helpottaa noin neljänkympin tienoilla, jos ei sitä sitten löydetäkkin reumaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liittyykö reumakipuihin koskaan imusolmukkeiden turpoamista tai muita selittämättömiä patteja? Mulla on ollut muutaman päivän oikein kovat kivut (aiemmin on ollut vain lieviä reumaan viittaavia oireita + sukurasite) ja lisäksi niskassa ja hiusrajassa herneenkokoisia patteja.
Entä sitten että kädet on vähän kipeät? Minä olen maannut sängyssä jo toista kuukautta, kun lapsi meinaa syntyä ennen aikaisesti. Mulla olis syytä valittaa, mut ei ihmisillä, jotka pystyvät elämään normaalisti.
Sattuuko sua siis johonkin? Vai miksi tulit inisemään tähän ketjuun? VOi saatana millaiset ääliöt sitä pääseekään lisääntymään.
PS. Mulla meni kolmosen kanssa lapsivedet osittain jo viikolla 16, joten kysyisin sulta, mitä SINÄ siinä iniset, jos kerran levolla pärjäät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs vaihtoehtoiset hoitomuodot, esim. akupunktiohan on tehokas taitavan ihmisen tekemänä ja voi auttaa hyvinkin juuri kiputiloihin, joskus myös kivun syyhyn.
akupunktio sinällään kiinnostaisi, mutta ainakaan toistaiseksi minulla ei ole varaa siihen. Ja jostain pitäisi löytää asiansa osaava piikittelijä.
No toivotaan, että muistaisin taas nää kivut, kun seuraava reumapolin soittoaika on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä sitten että kädet on vähän kipeät? Minä olen maannut sängyssä jo toista kuukautta, kun lapsi meinaa syntyä ennen aikaisesti. Mulla olis syytä valittaa, mut ei ihmisillä, jotka pystyvät elämään normaalisti.
Entä sitten että kädet on vähän kipeät? Minä olen maannut sängyssä jo toista kuukautta, kun lapsi meinaa syntyä ennen aikaisesti. Mulla olis syytä valittaa, mut ei ihmisillä, jotka pystyvät elämään normaalisti.
t. toinen kipupotilas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta niissä tiesi, että olo helpottaa järkevän ajan jälkeen. Nyt ei ole mitään hajua koska helpottaa vai helpottaako koskaan. Kai sitä sitten ajan kanssa oppii elämään näistä kivuista välittämättä..
Ja sekin mikä tässä ärsyttää on, että ymmärrän täysin lääkäreiden mahdottomuuden tehdä mitään. Rajalliset ovat heidänkin mahdollisuutensa keksiä syitä sairauksille. Kun oireet ja kokeet eivät oikein sovi samaan ihmiseen...
ehkä olen vain luulosairas.
ap
Molempien diagnosointi on hankalaa ja käytännössä erotusdignostiikkaan perustuvaa.
Ole sitkeä, hae apua. Mun mieheltä löytyi vuosien hutkimusten jälkeen nivelpsori, nyt eka lääkekombo kokeilussa ja pikkaisen näkyy valoa tunnelin päässä.
Miä miellän psorin kuitenkin ihotaudiksi...
ap
eikä reumassa välttämättä reumatekijää. Soita huomenna lääkärille ja pyydä kortisonipiikkejä niveliin. Laittaminen sattuu vietävästi, mtta helpottaa kipuja.
on sitä pistelty, mutta läheskään aina siitä ei ole ollut apua. Mutta kyllä sitä kohta on taas mentävä piikille.
Pitää tuosta psorista lueskella ja kysellä lääkäriltä viimeistään pääsiäisen jälkeen.
mulla itellä fibro. ihan turha diegnoosi minusta.
tunnen psoria ja nivelpsoria sairastavan lapsen, teki tosi pahaa jälkeä ennen kuin löytyi tuo jälkimmäinen.
täällä vaan on turkasen pitkät jonot :( ja hoitotakuuta kierretään...
ap