Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa kipujen kanssa?
14.03.2010 |
Mulla on (taas) kädet ja jalat niin kipeät, ettei oikein mistään tunnu tulevan mitään. Maitotölkin nostamiseen tarvitaan kaksi kättä ja ensimmäisen hereillä olo tunnin aikana on ihan turha yrittää tehdä mitään näppäryyttä tai voimaa vaativaa.
Työaamuinakin pitäää herätä tuntia normaalia aikaisemmin, että saa tehtyä edes ne pakolliset aamutoimet, jotta voi viedä lapset hoitoon. Aamiaiset olen jo pitkään tehnyt illalla valmiiksi ja aamulla riittää kun kaivaa ne kaapista.
Sairaslomaa saisin kun vaan kävisin lääkäriltä hakemassa, mutta jotenkin se tuntuu turhalta. Ei minun työni juurikaan näihin kipuihin vaikuta eikä toisaalta kivut työhön. Siinäkin mielessä sairausloman hakeminen tuntuu tyhmältä - eikä se vaikeinta kohtaa päivästä eli niitä aamuja helpottaisi kuitenkaan.
Ja muutenkin lääkärille meno on yhtä tyhjän kanssa. Tässä on tutkittu ja hutkittu näitä kipuja jo toista vuotta, eikä mitään syytä ole löytynyt. Homma menee kausimaisesti, eli toisinaan on ihan hyviä kausia ja sitten on näitä huonompia. Hyvinä aikoina selviän helposti ilman kipulääkettä, mutta vaikeampina tuntuu ettei mitkään kipulääke riitä - tai no morfiini varmaan riittäisi, mutta ei nyt kuitenkaan ole tarkoituksen mukaista.
Ja sit kun vielä keksis, että miksi tää valitus piti tänne kirjottaa. Mut ehkä tää vähän helpotti.
Kommentit (34)
mutta eiköhän tässä mun projektissa käy taas niin, että meikäläinen päätyy takaisin perusterveyden huollon asiakkaaksi ja otan sitten uuden lähetymisen asiaan kun taas jaksan. Rupeaa olemaan vaan oma jaksaminen ja usko loppu. Ehkä jotain löytyy tai sitten ei.
Omaa mieltä huojentaa paljon se, että kädet ja jalat on ihan vast'ikään kuvattu, eikä niissä näkynyt muutoksia. Eli saattaa hyvin olla joku tauti, joka ei aiheuta niveltuhoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla oli ja on just samanlaiset oireet ja reumalääkärille varasin ajan joka totes fibron. ainut joka vähän lievittää kipuja (ei poista) on panacod. siitä vahvemmat särkylääkket voi viedä pois kokonaan säryn mutta sitte on kyllä aika pilves...
Kela ei pidä tätä sairautta minään , eikä pääse sairaseläkkeelle tms.
Kyllä näitten särkyjen kaa on oppinu elämään mutta joskus kyllä vituttaa.
se ei nyt tautia paranna, mutta saattaa auttaa saamaan kivun hallintaan.
valittaa tarpeeksi pitkään ja riittävän useasti että pääsee kunnon tutkimuksiin.
Äitini kärvisteli vuosikauden reumakipujensa kanssa. Lääkäriltä kun ei saanut kuin buranaa ja sairaslomia. ..ja satunnista vittuilua: 'kaikillahan nyt jotain kipuja on'.
Sitten kun vointinsa alkoi mennä todella huonoksi, otettiin esiin aikaisemmat lääkärillä käymiset (tai pikemminkin käymättömyys) tuumattiin että 'pitää odotella ja katsoa kun nämä vaivat ovat vielä näin uusia'. Vaikka äitini sanoi kärsineensä kivuista vuosikaudet, ei sitä noteerattu kun ei hän ollut käynyt lääkärissä :(
En ymmärrä tuota logiikkaa, mutta niin se kuitenkin meni.
siis tolkuton päänsärky, joka johtuu joko täysin jumissa olevista hermoista (selkä ja hartiat on lihaskrampissa) tai sitten migreenistä.
Oletan että johtuu molemmista, koska kumpikaan lääkitys ei nyt toimi. Samaan aikaan en täsmälääkkeen kanssa voi hermostokipulääkkeitä ottaa.
Tämä on todella kuluttavaa. Voin vain kuvitella kuinka raskasta on kärsiä kivuista vuodesta toiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on todella turhauttavaa ja masentavaa. Itsellä on kovia päänsärkykausia. Kipu on yhtä kovaa kun migreenissä ( tiedän koska minulla on myös sitä, tämä särky on muuta) Välillä on hyviä jaksoja nyt ollut jo melkein neljä kuukautta, mutta kun särky alkaa se jatkuu jopa kaksi kuukautta. Viimeksi kun kävin lääkärissä sitä ja sanoin että kahden kuukauden aikana on ollut kuusi yksittäistä päivää kun särkyä ei ole ollut, kotiin tulleessa epikriisissä luki " ajoittaista päänsärkyä" !!! Onko tuo siis normaalia että pää tuntuu halkeavan, mikään lääke ei vie kipua pois kokonaan, aika hyvä tulos tulee jos ottaa kolme 400 buranaa ja kaksi 500mg panadolia samaan aikaan. Särkylääkeriippuvuudesta ei ole kyse kun ykskaks särky lakkaa ja voi olla pitempään pois kuten nyt. Pelolla vaan odotan koska se taas alkaa. Tätä on jatkunut muutaman vuoden. Lääkärit ei tunnu ymmärtävän mistä todella on kyse, käskevät ottamaan migreenilääkettä. Mutta kun se ei auta (ehkä hetkeksi) ja olisiko sitä edes tarkoitus syödä joka päivä?
mutta kun mitään syitä kivuille ei löydy. Reumalääkärin vastaanotolla olen käynyt kahdesti ja tällä hetkellä olen reumapolilla seurannassa - epäilen kyllä että pääsiäisen jälkeen loppuu seuranta siellä ja "saan" palata yleislääkärin hoitoon.
5: ei kai se kipulääkkeiden jatkuva syöminen tervellistä ole, mutta ainakin mun on pakko :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemukseni on päinvastainen; väärä reumadiagnoosi iskettiin otsaan heppoisin perustein. Tämä tosin ei tapahtunut Suomessa. Olen täysin terve edelleenkin.
Mulla meni aikanaan viitisen vuotta ennen kun sain nivelreumadiagnoosin. Ja ennen sitä diagnoosia mietti kyllä monesti, että kuvittelenko kaiken. Ja olenko kipeä, vaan koska haluan huomioita.
Mun jaksamisen kannalta oli tosi tärkeää, että työterveyslääkäri otti minut vakavasti aina, kun kävin apua hakemassa. Reumapolille minut lähetettiin kolme kertaa ja lisäksi kävin yksityisellä puolella puolen kymmentä kertaa, kun reumapoli ei ottanut vastaan.
Mulla noiden reumalääkäreiden kanssa oli ongelma, että päädyin sinne aina hyvällä jaksolla. Sain aikaiseksi soitella aikaa (tai sen lähetteen), kun olo oli pahimmillaan ja jonojen takia aika sinne reumalääkärille osui aina hyvään hetkeen. Reumalääkärit eivät ottaneet vakavasti, kun ainoa oire oli nivelkipu.
Lievähän tää mun reumani on, eikä se saanut viidessä vuodessa aikaan minkään näköistä niveltuhoa. Tämä osaltaan vaikeutti diagnoosia, koska myös veriarvot olivat puhtaat ja reumalääkäri ei koskaan nähnyt turvotusta.
Sitten kerran sain reumapolilla lääkärin uskomaan ongelmani ja tehtiin diili, että seuraavan kerran kun paha vaihe iskee soitan heille ja he yrittävät ottaa minut jossain välissä - siihen saakka olin hakenut piikkini perusterveydenhuollosta. Kun ekan kerran sitten näkivät kivut, niin lääkitys aloitettiin heti.
Ja nyt olen saanut olla melkein kivutta jo kolmisen vuotta. Kannatti tapella tuulimyllyjä vastaan nämä vuodet.
Tsemppiä kaikille kipuilijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä sitten että kädet on vähän kipeät? Minä olen maannut sängyssä jo toista kuukautta, kun lapsi meinaa syntyä ennen aikaisesti. Mulla olis syytä valittaa, mut ei ihmisillä, jotka pystyvät elämään normaalisti.
Harmi että lapsesi meinaa syntyä ennen aikaansa, mutta minä ainakin olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen siitä, että eletään yhteiskunnassa, missä voidaan levätä tällä tavalla sillon kun tarvii.
Peace & Love
Kortisonipiikkejä kasa haettu ja nyt viel pari päivää sairaslomaa. Josko tää kipuhuippu olisi taltutettu. Seuraavaa ovista odotellessa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin vain että olisiko niistä enemmän iloa kuin tästä palstasta, täällä kun on niin paljon trafiikkia kaikista aiheista että kipuaiheinen ketjusi nopeasti uppoaa syvälle av:n uumeniin.
kanssa pian kuusi vuotta. Ensin masennuin ja erakoiduin kunnes jollain lailla opin hyväksymään tilanteen ja elämään kipujeni kanssa. En edelleenkään väsymyksen vuoksi ole kovin seurallinen yms. mutta jollain lailla tähän kipuun on tottunut. Tuskissaan ainakin tietää olevansa elossa!
fibro, niin vanhempana voi ollakkin reuma. reuma ei aina näy kokeissa, vasta vuosien jälkeen.