Nyt paloi pinna rouva Huolettomaan!

Rajansa se on munkin sietokyvylläni, enkä kai kuitenkaan ole maailman kurinalaisin ihminen monessakaan asiassa (pikemminkin löperön saamaton laiskimus, jos äidiltäni kysytään)... Rva Huoleton kuitenkin tekee musta tiukkapipoisen raivottaren. Lapsensa saavat olla kuin pellossa, mistään asiasta ei komenneta, kaikki on kesken, elämä on yhtä liitämistä hassusta sattumuksesta toiseen ja kaikki kuitataan naurulla. Ei ole ruoka-aikoja, eikä ole niin nokon nuukaa onko minkäänlaisia aikatauluja (kyllähän asiat järjestyy ja aina on muut ihmiset joustaneet, tuumii rva Huoleton... Neuvolaankin menevät puoli tuntia myöhassä, no problem - säännöt eivät ole heidän perhettään varten.)

Valitan meidän muksut, vaikka nuo ovatkin parhaita kavereitanne, niin äiti tarvii nyt hermolomaa tästä sosiaalisesta ympyrästä... ;)