Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ilman ystäviä
11.03.2010 |
Olen neljääkymppiä lähentelevä perheenäiti ja hyvin yksinäinen.Oma perhe on ihana ja miehen kanssa menee loistavasti.Kaipaan kuitenkin hyviä ystäviä.´Tuntuu, että vaikka tutustuisikin uusiin ihmiseen jää se kovin pintapuoliseksi suhteeksi.Yksi vanha ystävä on jäljellä mutta olemme kasvaneet niinsanotusti erilleen.Ehkä syy on minussa, tuntuu että olen ihmisenä muuttunut paljonkin ,eikä meillä ole nykyään kovinkaan paljon yhteistä.Onko muilla vastaavia tuntemuksia?
Kommentit (4)
ei ole ystäviä. yksi hyvä ystävä teini ajoilta, jonka kanssa nähdään parin vuoden välein ja tuntuu vaikealta koska hän on ihan eri elämäntilanteessa! Olen "vasta" 27 vuotias, onnellisesti naimisissa ja kolmen lapsen äiti. joskus olen hyvin surullinen siitä ettei minulla ole yhtään hyviä ystäviä ja tuskin koskaan enään tulen saamaankaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten"vanhemmalla" iällä voisi ystävystyä?
- Facebook? rohkeasti vaan kaveripyyntöä peliin.
- puistosta? työpaikalta?
- Jokin harrastustyyppinen, missä suunnitellaan yhdessä ja ollaan kasvokkain: vanhempaintoimikunta, jokin kurssi (kielikurssi tms.), jokin ulkomaanmatka (siis esim. lukijamatka tai jonkin yhdistyksen järjestämä tms.), niistä saattaisi löytyä. uskon, että yksinäiset kyllä lähtee reissuun ja hengenheimolainen saattaa löytyä, tosin pelkästään sen takia ei reissuun kannata lähteä.
- srk:n tms. äitipiiri / jokin kurssi vaikkapa "miten selviän murkkuikäisen kanssa
mutta kaveri kaipaa moni, miten vain tavoittaa toisen?
Arki on hyvin kiireistä.Lasten viemistä harrastuksiin,työt jne.Tähän rumbaan en kaipaa niinsanottuja pinnallisia kaverisuhteita vaan aitoja ystäviä.Olen usein miettinyt onko minussa vika eli vaadinko ystävyydeltä liikaa.Tein muutama vuosi sitten omassa elämässäni "remonttia".Lopetin pikkuhiljaa kanssakäymiset niiden kavereiden/ystävien kanssa joiden kanssa olimme ns.kasvaneet erilleen tai kanssakäyminen oli pinnallista eikä antanut itselle mitään.Voipi olla, että niin ei olisi kannattanut toimia.
Alue: Aihe vapaa
Ainakin minusta tuntuu tältä. Kaikkien kanssa nyt ei voi olla mikään sielunsisar tai veli, mutta hyviä ystäviä voi tulla hyvin erilaisistakin ihmisistä jos itse osoittaa heille pitävänsä heitä arvossa ja kohtelee heitä niin kuin ystäviä pitää kohdella. Eli minusta ainakin ystävystyminen on suht yksinkertaista.