Mieheni tunnusti ettei jäisi avioliittoon kanssani, jos

Jos minä vammautuisin, en missään nimessä jäisi taakaksi miehelleni

oo tosiaankaan kaikki miehet tuollaisia..

miten mahdollista, että löysinkin tällaisen viestin juuri nyt. Vasta puhuimme juuri tuosta asiasta mieheni kanssa (emme ole naimisissa, mutta lapsi on). Järkytys oli suuri, kun hän kertoi, ettei jaksaisi olla tukena, jos sairastuisin. Menin ihan sanattomaksi. Mitä hän sitten aikoo?? Lähteä ja viedä minulta lapsenkin mukanaan.. Hassua, mekin olemme olleet yhdessä jo 7v, mutta nyt tämä asia vasta tuli esille. Mies on kai pitänyt itsestäänselvyytenä, että jättää minut, jos sairastun.

Olen sen jälkeen pelännyt, että minulle sattuu jotain.. Näen painajaisia, että jään yksin. Elämä on julmaa..

En voisi koskaan hylätä rakasta ihmistä sen takia, että hän sairastuu (paitsi alkoholismiin).

hoitajaksi voi palkata jonkun. Monet liikutnavammaiset eivät edes tarvitse kokoaikaista hoitajaa tai edes avustajaa.

koska ei haluaisi olla taakaksi. Kesti jonkin aikaa saada hänet ymmärtämään ettei hän voi puolestani päättää onko hän taakka minulle, että se on minusta kiinni miten asiaan suhtaudun.

En pystyisi itse olemaan miehen kanssa, joka ei olisi valmis tukemaan elämän vastoinkäymisissä. Puolisoiden tulee tukea toisiaan puolin ja toisin



Voi myös hyvin olla niin, että tositilanteessa miehesi olisikin hyvin tukeva ja rakastava sairaudesta/vammasta huolimatta. On helppo sanoa mielipiteitä, teot voivat erota niistä täysin, kun on tosi kyseessä.

mielipide muuttuu ajan kuluessa.



Ilmeisesti olette kohtuu nuoria, ella 30 vuotiata kenties.



10 vuotta lisää elämän kokemusta niin, uskon että mies jäisi vaikka sinulle kävisi miten.



Toki hiema huolestuttaa nykymaailma. Lapsiakin tehdään, eikä olla todellisuudessa sitouduttu tämä enempää. Kyllä se huolestuttaa.



Tällä hetkellä todellakin on parisuhteessa riskiä, jota itse en haluaisi kantaa.

onpa sulla mies

ootteko ottaneet selvää, missä muissa tapauksissa miehenne jättävät teidät?

joskin hyvin tylyä ja laskelmoitua. Mitä jos hänelle itselleen sattuisi jotain.. Sitäpä kun ei meistä kukaan voi tietää milloin tapahtuu jotain, jää suojatiellä auton alle ja seuraavassa hetkessä makaakin vihanneksena lähimmän Yliopistosairaalan teholla. Elämä harvoin menee niinkuin itse suunnittelee. Reilua puhetta mieheltäsi mutta samaan aikaan TODELLA TYLYÄ ja PINNALLISTA. Itse kyllä miettisin toiseen kertaan haluanko/uskallanko elää tulla tavalla ajattelevan ihmisen kanssa.

mistä nuo miehet nyt sitten mitenkään voivat tietää mitä tositilanteessa ajattelisivat loppujenlopuksi? Mutta aika tylyä kyllä. Tekisivätkö saman lapsille? "Poistaisivat elämästään", vai? Oletteko kysyneet..? Siis jos oma lapsi vammautuisi.