Lue keskustelun säännöt.
Oikeesti olis kannattanut tehdä lapset 7 vuoden ikäeroilla.
09.03.2010 |
Niin elämä olis ihanaa ja helppoa vaikka lapsia olis kerralla useampia ja kukin lapsi saisi olla riittävän pitkään se ainokainen ja perheen pienin.
Kommentit (34)
ja aika erilaista se on ollut
en kuitenkaan suosittele, ei sen takia että perheeni ei mielestäni täydellinen olisi, vaan sen takia että ihanne ikäeroa ei ole olemassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite sanoinki viikonloppuna miehelleni etten sitten halua lapsia kahen tai kolmen vuen ikäerolla =) Tosin eihän voi tietää mitä tulevaisuus sanoo, mutta näin ajattelin.
Lapsilla ei oo mitään yhteistä keskenään kun eivät ole "riidelleet" samoista leluista yms.
Sisaruus on niin kallisarvoista, että pienen ikäeron sisarukset on tosi erottamattomia.
Sisaruus on niin kallisarvoista, että pienen ikäeron sisarukset on tosi erottamattomia.
mitään nyrkkisääntojä ei ole
vauva otti hänen paikkansa äidin sylissä, äiti muuttui hirviöksi väsymyksen ja lasten jatkuvan tappelun takia. Että varmaan joo sisarukset erottamattomia. Ehkä siellä sijaiskodissa sitten saavat turvaa toisistaan kun äiti pistää hanskat naulaan ja sanoutuu irti erotuomarin tehtävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva syntyi kesällä ja esikoinen aloitti koulun elokuussa. Eipä tarvinnut iltapäivähoitoja, ei huolia ensimmäisestä kesälomasta, esikoisesta oli apua vauvan hoidossa, ihanaa. Suosittelen suunnittelemaan elämää järkevästi.
äiti voisi olla kotona kun isompi aloittaa koulun. Ja kun pienempi aloittaisi koulun niin isompi alkaisi ollakin jo kesätyöikäinen: voisi hoidattaa pientä maksua vasten isosisaruksella.
7v olisi ehdottomasti laiskojen vanhempien unelma.
Ehtisi myös hyvin ensin olla 3v kotona keskittyen esikois-ainokaiseen ja sen jälkeen rauhassa jokusen vuoden töissä ennen uuden vauvan syntymää. Sopivasti alkaisi taas kotielämä houkuttaa kun toinen äitiysloma häämöttäisi.
Uskon myös että lapset voivat olla rakkaita sisaruksia toisilleen koko ikänsä 7v erolla. Ei tulisi turhaa mustasukkaisuuttakaan. Ja äiti saisi levätä... :)
Meillä 3v ikäeroa ja sekin ihan jees... mutta 7v voisi olla täydellinen... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7v olisi ehdottomasti laiskojen vanhempien unelma.
Suosittelen suunnittelemaan elämää järkevästi.
Mutta kun Elämä ei aina noudata niitä omia suunnitelmia, sillä on ihan omat suunnitelmansa. Tosin ne Elämän omat suunnitelmat voivat kyllä osua sitten ihan paremminkin nappiin kuin ne omat alkuperäiset... Meillä yritettiin toista lasta se seitsemän vuotta, joten olin kätevästi kotona äitiyslomalla kun (hoidoilla saadut)kaksosemme syntyivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva syntyi kesällä ja esikoinen aloitti koulun elokuussa. Eipä tarvinnut iltapäivähoitoja, ei huolia ensimmäisestä kesälomasta, esikoisesta oli apua vauvan hoidossa, ihanaa. Suosittelen suunnittelemaan elämää järkevästi.
Täytyy kyllä myöntää että en mä sitä ollut niin sunnittelut mutta se vain meni niin ja jälkeepäin ole voinut vain todeta että hyvä juttu.
Nykyään meidän lapset ovat jo isompia, toinen teini-iässä ja toinen tokalla. Eri sukupuolta mutta toiselleen todella tärkeät ja läheiset. Jos jompikumpi on poissa pidemmän aikaa, niin jo toinen kyselee alvariinsa toisen perään. Ja hei, mikä ihanampaa että on "lapsenlikka" omasta takaa. Ei tartte miettiä että voiko tohon luottaa? vaan tietää ihan satavarmaan että isosisko pitää huolta veljestään.
Kyllä ne kinaavatkin, mutta hei, niin tekee kaikki sisarukset. Ja mikä ihaninta, ikinä meillä ei ole mustasukkaisuutta esiintynyt tai että isompi sisar löisi pienempää.
Mä olen todella tyytyväinen ja mulla on ihanat lapset!
Helppoa kuin heinänteko. Itseasiassa vielä helpompaa! Tosin sisarukset ovat keskenään aika etäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva otti hänen paikkansa äidin sylissä, äiti muuttui hirviöksi väsymyksen ja lasten jatkuvan tappelun takia. Että varmaan joo sisarukset erottamattomia. Ehkä siellä sijaiskodissa sitten saavat turvaa toisistaan kun äiti pistää hanskat naulaan ja sanoutuu irti erotuomarin tehtävistä.
älä kuvittele, että muista ei olisi. Kaikki eivät myöskään elä neljän seinän sisällä omassa pikku kuplassaan, johon ei mahdu muita kuin äiti ja lapsi/lapset. Joillain lapsilla on onni kasvaa perheessä ja suvussa, jossa ollaan paljon tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Lisäksi jotkut onnistuvat järjestelmään asiansa niin, että untakin saa ihan tarpeeksi ( perhepeti), eikä kenenkään tarvitse olla väsynyt hirviö.
Mulla ei ole mitään sanottavaa kenenkään toisen perheeseensä valitsemista ikäeroista, mutta tuollaista paskanjauhantaa ei jaksa lukea.
T: Kolmen toisiaan rakastavan pojan äiti.
Aika pitkälle sisarusten välit riippuu vanhempien kasvatuksesta ja käytöksestä. Itse en ole 7v nuorempaan siskopuoleeni edes puheväleissä, kiitos äidin.
Meidän esikoinen on vielä avokin masussa, ja nyt jo ollaan toista hankkimassa. Eipähän ehdi penska tottua siihen ainokaisena olemiseen ja kaikkien tavaroidensa omistamiseen niin, että sisarus vuosia myöhemmin valta-asemaa pääsisi horjuttamaan.
Kolmas ja neljäs ja niin edelleen saavat tulla sitten kun tullakseen ovat, joskin melko vähäisillä ikäväleillä myös mielellään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojilla ikäeroa 7 v 3 viikkoa. kun esikoinen aloitti koulun, vauva oli 5 viikon ikäinen. Olin kotona 2.5 ekaa kouluvuotta. Sitten poika jo pärjäsi, kun palsin töihin. Ja juu, leikkivät paljon yhdessä -ja tappelevatkin, eli ovat todella läheiset toisilleen. isompi tosiaan hoitaa välillä pienempää, jos tulee jokin lyhkäinen meno...Ei tarvi erillistä vahtia hommata!
ja juu, nyt kun tuo nuorempi on ekaluokkalainen, niin tätä mamma otti ja kouluttautui luokanopettajaksi!Eli nyt saa viettää kaikki loma-ajat koulujen loma-aikoina lasteni kanssa: )))
Täydellistä...hih
olemme TOSI läheisiä. Läheisempiä kuin toisen veljen kanssa, jonka kanssa ikäeroa on vain 3v.
siis minulla ikäerot sisaruksiin.
Emme ole missään tekemisissä keskenämme. Minä nuorimpana olin sitten hunningolla, koska ei energia enää riittänytkään hoitaa minua aikuiseksi.
Isosiskoni joutui hoitamaan minua ja inhosi sitä ja inhoaa minua nytkin.
Vanhempamme ovat vanhoja ja hoitovastuu on jäänyt minulle nuorimmalle.
Äitini on aina kehunut, että hänen kannaltaan oli tosi hyvä ikäero juuri noista aiemmin mainituista syistä.
Itse haluaisin kyllä omille lapsilleni pienemmän ikäeron, sillä kaipasin usein oman ikäistä leikkikaveria, kun ei suvussakaan ollut omanikäisiä lapsia.
Välit veljeeni nyt aikuisena ovat kyllä hyvät.
saman puolesta. Jos sisaruksilla on 6 vuotta tai enemmän ikäeroa, etenkin vanhempi sisarus elää hyvin pitkälti ainoan lapset tavoin. Sain aikoinaan neuvolasta luettavaksi tutkimuksiin perustuvaa materiaalia sisarusten ikäeron vaikutuksesta, ja tämä oli siinä usean tutkimuksen pohjalta todettu. Oma kokemuksen on sama, ja siksi halusin lapsillemme pienen ikäeron, mikä onkin aivan loistavaksi osoittautunut.
saman sanon sisaruksista joilla on iso ikäero
Sisaruus on niin kallisarvoista, että pienen ikäeron sisarukset on tosi erottamattomia.
mitään nyrkkisääntojä ei ole
Jokainen hankkikoon lapsensa silloin kun se tuntuu hyvältä ja oikealta, ihan sama mikä ikäero on. Kemiat merkitsee kuitenkin eniten: Toiset vaan tulevat toimeen sisarustensa kanssa ja toiset ei.
Meille tulossa toinen 8v 6kk ikäerolla:)