Hem**tin blogistit - uusi muotivillitys
Joskus aikani kuluksi lueskelen muutamia blogeja ja viime aikoina on tainnut nousta uusi villitys blogistien keskuudessa. Tehdään postaus, jossa ilmoitetaan, että nyt bloggaukseen tulee tauko tai se saattaa jopa loppua, x ja x syystä (erilaisia syitä). Sen jälkeen kommenttilootaan tulee liuta viestejä, joissa surkutellaan asiaa ja pyydetään jatkamaan, kehutaan ja mielistellään blogistia. Jonkin ajan kuluttua blogisti palaa kertomaan, että kyllä hän nyt kuitenkin jatkaa. Hieman tuntuu hännän nostatukselta..
Tai toinen muoti: tullaan dramaattisesti kertomaan, että nyt ei voi enää kirjoittaa, on tapahtunut kauheita. Piste. Jos kerran ei haluta yksilöidä tapahtunutta kauheutta (minkä ymmärrän täysin) niin miksi ihmeessä siitä kuitenkin pitää mainita? Eikö helpompi olisi vain pitää taukoa? Vai onko niin, että toisaalta halutaan sitä huomiota, kerrotaan hiukan, jotta muiden mielenkiinto säilyy?
Kommentit (39)
Ilmeisesti tähän ketjuun saa avautua. Itseäni ärsyttää se, kun laitetaan kuva juuri siivotusta kodista ja sitten teksti: "Voih, lapset sotkevat niin nopeasti. Onko teillä muilla yhtä sekaista?" Sitten muut kilvan kehuvat, miten siisti koti on. Juuri eilen viimeksi törmäsin tuon tyyppiseen juttuun. Alle kouluikäisenä olin kerhossa, joissa tytöillä oli tapana sanoa: "Voi tää mun piirustus on niin kauhea." Sitten muut kehuivat kilpaa. Yksi poika sanoi, että tuo on pelkkää kehumisen kalastelua ja ainakin itse lopetin sen saman tien. Mielestäni tuossa aluksi mainitussa esimerkissä on kyse aika samasta ilmiöstä.
Samoin ärsyttää se loputon itsensä/kodin/lasten kehuminen. Kohtuus on ok, mutta joillain menee yli. Tekisi mieli sanoa, että ei nuo sinun räpeltämäsi kangassydämet (joita on siis joka blogissa) ole yhtään sen ihanampia kuin muillakaan etenkään kun ompelujälki ei ole erityisen siistiä.
Kerran kävi niin, että tapasin illanvietossa erään henkilön, jonka blogia seurasin. Meidät oli laitettu samaan pöytään syömään. Minä tunsin hänet, mutta hän ei tiennyt kuka olin ja että luin hänen blogiaan. Oli aika hassu tunne, kun tiesin hänen erostaan, siihen johtaneista syistä, työttömyydestään, sairauksistaan, köyhyydestään, hänen kunnan vuokra-asuntonsa naapureista ja ongelmista yms. Hän ei tiennyt minusta yhtään mitään.
Kiitos. Sain purkaa ärsytystä :)
tuo kehujen kalastelu on kyllä tuttua monesta blogista.
Erästä sisustus- ja käsityöaiheista blogia seurasin hetken huvittuneena, blogisti oli suivaantunut jostain plagioinnista (joku muukin teki samanlaisia juttuja kuin hänkin) ja blogin teksti oli lähes ala-arvoista kun arvoisa blogisti hieman riehui ja syytteli. Tuli lähinnä mieleen joku murrosikäisen reaktio =) Siihen kun lisäsi toistuvat oikeakielisyysvirheet niin eipä tarvitse toistamiseen tuossa blogissa käydä. Siellä oli muuten myös käynnissä nämä lukijakunnan komppaukset: lukijat kilvan kauhistelivat tilannetta ja voivottelivat blogistin kärsimää vääryyttää. Ilmeisesti toisenlaiset kommentit poistettiin heti.
Tuo on juuri se syy, miksi ihmettelen blogisteja: moni avautuu elämästään melko avoimesti ja tunnistettavasti ja tuntuu hassulta, että voisi kohdata tuntemattomia ihmisiä, jotka todellisuudessa tietävät vaikka mitä blogistin elämästä.
Tuo on juuri se syy, miksi ihmettelen blogisteja: moni avautuu elämästään melko avoimesti ja tunnistettavasti ja tuntuu hassulta, että voisi kohdata tuntemattomia ihmisiä, jotka todellisuudessa tietävät vaikka mitä blogistin elämästä.
Tuo tilaisuus oli muuten sellainen, että periaatteessa kuka hyvänsä blogeja seuraava paikallaolija olisi tunnistanut kirjoittajan. Hänen nimensä on nimimerkistä helposti johdettavissa ja nimi oli paitaan kiinnitetyssä nimilapussa. Itsestäni olisi tuntunut kauhelta, jos minulle vieras ihminen tietäisi minusta kaikki nolotkin yksityiskohdat. Tätä tulee niin harvoin ajatelleeksi.
Mä tiedän vaan sen Nannan joka nyt aikoo lopettaa.
Eiks sitä varten ole av palsta?? Jos ei blogi kiinnosta niin aina voi lukea jotain muuta, blogejahan riittää!!
Eiks sitä varten ole av palsta?? Jos ei blogi kiinnosta niin aina voi lukea jotain muuta, blogejahan riittää!!
mutta tilanteissa joissa pyydetään lukijoiden mielipidettä johonkin niin pitäisi hyväksyä myös muut kuin ylistävät kommentit.
johannan aiemman lopettamispohdinnan ymmärrän täysin, hän sai täysin törkeää kritiikkiä osakseen ja vieläpä heti synnytyksen jälkeen - ei ihme, että pahoitti mielensä.
Nannan perustelut lopettamiselle ymmärrän myös, hän kirjoittaa hyvin tunnistettavasti ja on kerännyt ison lukijakunnan - joten törmäilee säännöllisesti ihmisiin, jotka tietävät hänestä paljon ja hän ei heistä mitään.
Eiks sitä varten ole av palsta?? Jos ei blogi kiinnosta niin aina voi lukea jotain muuta, blogejahan riittää!!
Mainitsemistani esimerkeistä en enää lue keskimmäistä ollenkaan ja ensimmäistäkin ihan satunnaisesti. Juurikin sen takia, että ärsyynnyin jatkuvasta itsensä kehumisesta.
En nyt muista, mikä numero olin, mutta tuossa pari viestiä sitten.
että pidetään tosi henkilökohtaisia blogeja. Siis kerrotaan omasta elämästä aivan kaikki ja kuvien kera. Ymmärrän jos joku haluaa esitellä harrastuksiaan (tildaus, leivonta, puutarha, käsityöt, sisustus...), mut et esitellään lapset, itsensä, miehensä, ongelmansa. Lapsilta tuskin on edes kysytty haluatteko levittää elämänne kaikille avoimeksi. Joskus olen todellakin vahingossa eksynyt tällaiselle blogille eikä voinu enempää kiinnostaa jonkun tuiki tuntemattoman parisuhdeongelmat. Seiska on sitten erikseen ;-)
Toinen mitä en ymmärrä on nää blogit, johon otetaan itsestä kuvia uusissa vaatteissa. Okei, jos mielenkiintona on vaatteet, mut ketä hei kiinnostaa oikeasti, et ostinpa tänään uuden hienon vaaleanpunaisen paidan. Not me!
Käyn joskus kurkkaamassa erään tuttavani blogia, kun emme ehdi useinkaan tavata välimatkan takia. La voi herranen aika miten yksityiskohtaista perhe- elämän kuvausta hän blogissaan harjoittaa. Lisäksi joka päivä kuvia lapsista (itsestään ei niin usein). Ymmärtäisin jos blogi olisi tarkoitettu vain valituille lukijoille, mutta on avoin ihan kaikille. On kuulemma kävijöitäkin satoja päivässä. Ihmettelen, miksi ihan tuiki- tuntemattoman ihmuisen elämä voi kiinnostaa.
Mutta törmäsin kerran ihan kivaan blogiin. Ihana perhe ja kaunis koti, blogin pitäjä kirjoitti hyvin.
Silti mä en voinut olla miettimättä sitä että, "miksi ihmeessä kaikki pitää kertoa"? Ja onko oikein että lapsistakin laitetaan kuvia ihan tolkuttomasti kaikkien nähtäville? Synnytyssalissa otetut kuvat ja siitä eteenpäin jatkuvalla syötöllä lapsista kuvia tekemässä sitä ja tätä. Myöskin se oman kodin esittely "tässä on meidän makkari, tässä on meidän uusi senkki" jne. En mä oikein ymmärrä?
Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi olla sanomattakin. Tämä pätee kaikessa elämässä.
Minusta on hauska lueskella käsityö, puutarha, sisustus ja eläinaiheisia blogeja. Niistä löytää usein kivoja vinkkejä omiin töihin ja ylipäätään kauniita kuvia on hauska katsella.
Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi olla sanomattakin. Tämä pätee kaikessa elämässä. Minusta on hauska lueskella käsityö, puutarha, sisustus ja eläinaiheisia blogeja. Niistä löytää usein kivoja vinkkejä omiin töihin ja ylipäätään kauniita kuvia on hauska katsella.
Niihin kommenttibokseihin on hiukan älytöntä haukkua blogin pitäjää. Mutta toisaalta blogin pitäjien tulisi hyväksyä myös ajottainen kritiikki jos se on hyvän maun mukaista - ei kai blogien ole tarkoitus olla ylistyslauluja?
kaikillahan niitä on hiukan (kaikille ihmisillä), mutta muutamasta blogista huokuu kauas voimakas narsistisuus.
Minun blogini on salasanasuojattu, joten sitä pystyy lukemaan VAIN ne ihmiset joille olen ss:n antanut. Harvat ja valitut.
Kerron lähinnä taaperon (ja perheen) kuulumisista.
Olen kotona vielä lapsen kanssa ja ammatiltani toimittaja. Siksi blogin pito (kuvia otan tietty myös) on ikäänkuin ammatin ylläpitoa. Viilaan tekstit ja pyrin pitämään ne hauskoina, lyhyinä, terävinä ja kiinnostavina.
kun voisi kirjoittaa yksinkertaisesti "suosittu"?
Jos haluatte dramaqueenija nähdä niin jokaisessa av-palstan provoajassa on semoista hiukan. Bloggaajien avautumisista jotkut suivaantuvat, minua ihmetyttää tälää palstalla kakka ja pieru-jutuista avautuminen, ja nämä ovat suosituimpia juttuja täällä.
"Tai toinen muoti: tullaan dramaattisesti kertomaan, että nyt ei voi enää kirjoittaa, on tapahtunut kauheita. Piste. Jos kerran ei haluta yksilöidä tapahtunutta kauheutta (minkä ymmärrän täysin) niin miksi ihmeessä siitä kuitenkin pitää mainita? "
Teitä ärsyttää, koska olette uteliaita, muta ette pääse haaskalle. Kirjoittajalle tuo voi olla oman itsensä ymmärtämistä, kirjoittaa ylös ajatuksiaan ja kertoa tutuille, jotka tietää ja joille voi privana kertoa asiasta, että nyt on jotain vinossa.
kun voisi kirjoittaa yksinkertaisesti "suosittu"? Jos haluatte dramaqueenija nähdä niin jokaisessa av-palstan provoajassa on semoista hiukan. Bloggaajien avautumisista jotkut suivaantuvat, minua ihmetyttää tälää palstalla kakka ja pieru-jutuista avautuminen, ja nämä ovat suosituimpia juttuja täällä. "Tai toinen muoti: tullaan dramaattisesti kertomaan, että nyt ei voi enää kirjoittaa, on tapahtunut kauheita. Piste. Jos kerran ei haluta yksilöidä tapahtunutta kauheutta (minkä ymmärrän täysin) niin miksi ihmeessä siitä kuitenkin pitää mainita? " Teitä ärsyttää, koska olette uteliaita, muta ette pääse haaskalle. Kirjoittajalle tuo voi olla oman itsensä ymmärtämistä, kirjoittaa ylös ajatuksiaan ja kertoa tutuille, jotka tietää ja joille voi privana kertoa asiasta, että nyt on jotain vinossa.
Haaskalle pääsystä tai uteliaisuudesta ei ole niinkään kyse, vaan avoimesta hämmästyksestä, että joku haluaa ylipäänsä kaikille avoimessa blogissa vihjailla, että asiat on huonosti - senhän voi kertoa privana tutuille. Oman itsensä ymmärtämistä tai tapahtuneen auki kirjoittamista tuskin on yksittäinen lause "tapahtunut kauheita/ suuri suru/jne".
No, kukin taplaa tavallaan.
Voisivat muistaa sanan nettietiketti ennen kuin avautuvat toisten blogeihin. Ruotikaa täällä vaikka mitä näiden pieru juttujenne seassa mutta jättäkää blogistit rauhaan. Kateusko teitä ajaa noin syvälle P*aan?
ei ole sanonut, että on blogeissa (kommenttilaatikoissa) haukkunut blogeja. Täällä varmasti saa (tämä kun on keskustelupalsta) keskustella aiheesta? Blogimaailma ei ole mikään tabu, josta ei saa hiiskua sanaakaan missään. Jos bloggaa niin pitää myös tiedostaa, etteivät kaikki pidä kaikesta ja joku saattaa vielä jossain sanoakin asiasta - esim. kirjoittaa aiheesta keskustelupalstalla...
että kaikki aina vain kehuu ja on samaa mieltä blogistin kanssa. Luen lähinnä muutamia aikuisempia (?) "muoti/tyyliblogeja". Aikani ei normaalisti riitä kommenttien lukemiseen, mutta joskus niitä tulee selattua. Monesti tekisi mies kommentoida, että taida tykätä silittää, kun työvaatteet silittämättömiä.