Mitä kamalaa sinulle on tehnyt joku tuntematon kun olit lapsi?
Äitini kertoi useita vuosia sitten, että minua oli jokin aineissa/kännissä ollut tuntematon ukko lyönyt koiran kettinkiremmillä kasvoihin, kun äiti oli kuljettanut minua rattailla. Mitään muuta fyysistä vammaa ei tullut kuin rajun näköiset mustelmat, mutta olin huutanut tietenkin palosireeninä heti sen jälkeen ja saanut viikon tai kaksi yöllisiä kauhukohtauksia.. On kyllä sairaita ihmisiä olemassa.
Tuli siis nyt asia mieleen tuon vauvakaappauksen tiimoilta. Entä teillä?
Kommentit (8)
Ja sitten toinen tapaus tulee myös mieleen: ollessani n. 6-7-vuotias "hullu mummo" löi kaupan tuulikaapissa nyrkillä vatsaan ja haukkui ämmäksi (enkä ollut mitään hänelle tehnyt).
niin meidän rapussa joku mies tuli takaapäin kiinni, piti kättä mun suun päällä etten pystynyt huutamaan ja tutki mun taskut - eihän mulla rahaa ollut niin ei se saanut mitään. Luulis et jollain mummolla olis ollu enemmän ryöstettävää kun lapsella(?)
Mutta mullekin tutut tehneet enemmän pahaa
että tutut ihmiset, vanhemmat myös, olivat tuntemattomia paljon pahempia. enkä tiedä miksi lapsuudessani asiat olivat niin huonosti että lyötiin ja haukuttiin teini-ikäiseksi asti. se on surullista kun lapsuus ja nuoruus oli ikävää aikaa. vaikka nykyään vanhempani ovat kuin eri ihmisiä, ei niitä asioita unohda. varsinkaan ilkeitä sanoja.
Joku mies kävi meihin käsiksi ja raahasi metsään. Sivullinen pelasti. Kai se äijä olisi meidät raiskannut vähintään. =(
valitsivat aina uhrin kenet hakkasivat, ei väliä oliko tyttö vai poika :(. Kukaan pihan lapsista ei uskaltanut kertoa vanhemmille, hoitivat homman kuitenkin niin ettei jäänyt jälkiä. Huh sitä pelkoa aina kun piti yksin tulla kotiin, aina sai pelätä että ovat pihalla vaanimassa :((. Olenkin omille lapsille terottanut että AINA pitää kertoa jos joku uhkailee, oli sitten lapsi tai aikuinen! Sen verran kyllä vihan tuo jätti, että vieläkin muistan tämän päätekijän nimen, ja jos joskus sennimisen näen jossain lehdessä tms niin alan melkein vapisemaan raivosta. En tiedä mitä tekisin jos hänet joskus näkisin.
ja lupasi viedä kotiin.
Alkoikin puhella ensin pojista ja sitten kaikkea härskiä, mitä en silloin edes ymmärtänyt.
Pyysin päästä pois kyydistä. Hän pysäytti auton, hyppäsin ulos ja hän jatkoi matkaansa.
Onnellinen loppu siis, mutta olin tosi peloissani. vaikken ymmärtänyt mitä puheli, tajusin olleeni jossain isossa vaarassa ja se jätti pelon.
Olin silloin 12v
Se lienee myös paljon yleisempää.