Millaisissa tilanteissa olet laittanut välit poikki johonkin sukulaiseen?

tavannut tiettyjä serkkujani yli 12v vaikka samassa kaupungissa asumme. Lapseni ovat heidän mielestä väärän värisiä. Ihan sama, mitä ajattelevat, ei häiritse meidän elämää.

ajattelen että ihminen tarvitsee aina sukuaan, perhe välittää aidosti, vaikka se joskus ei siltä tuntuisikaan. Jos joskus joutuisi ulos kadulle kerjäämään niin loppukädessä sukulaiset olisivat ainoat jotka auttaisivat.

ja minä emme pidä enää yhteyttä mieheni vanhempiin lainkaan. Hänellä ei ole sisaruksia, eikä juuri muutakaan sukua.

En nyt tarkemmin halua kuvailla tilannetta, mutta sanon, ettei anopilla ole ihan kaikki kohdallaan... Eli pidän tätä tilannetta hänen valintanaan.

mutta minä en ole enää missään tekemisissä oman äitini kanssa.. Syitä en alkaa sen kummemmin selittämään kuin että äitini ei ole ihan terve eikä ole vieläkään toipunut siitä, että minut on 18 vuotta sitten avioerossa määrätty isälleni.. Yritetty on kyllä elää sovussa, mutta sitten tulee näiti "kohtauksia" joista viimeistä en enää kestänyt..

Sanoi toivovansa vauvani kuolemaa ja mieheni hakkaamista sairaalakuntoon. Eikä kaduta, ylläri.

Anoppi väitti mua maanis-depressiiviseksi ja hulluksi ja mietti oikein ääneen miten äidin mielisairaus vaikuttaa lapseen.



Yllätysyllätys, anoppi on se, jolla on diagnoosi ja joka yritti itsaria, ja jonka kanssa on mahdotonta elää. Eli en pidä mitään yhteyttä, eivätkä mieheni vanhemmat käy meillä. Mies ja lapsi käyvät joskus siellä kylässä. Ja ehkäpä saavat nähdä kohta syntyvän toisen lapsen sitten kun pärjää josnkun aikaa ilman imetystä. Meille ja laitokselle heillä kun ei ole asiaa.

aina, niin kauan kuin muistan, vähätteli äitiäni, haukkui ym. Kaikki vika oli aina äidissäni, joka kuitenkin siis aivan tavallinen ihminen, ei yhtään paha. Ei vain kelvannut kummilleni. Aikuistuttuani soitin siis, ja sanoin, että turha yrittää olla yhteyksissä.



Samoin lasteni muutamiin kummeihin on välit poikki valehtelun ja panettelun takia. Tämä kyseinen tapaus taas johti siihen, että toisenkin lapsen kummeihin välit oli pistettävä poikki. Ei samoja valheita jaksa yrittää oikoa kerta toisensa perään, kuin hakkaisi päätään seinään. Saman tapauksen takia myös yksi oma kummipariskuntani lakkasi meille puhumasta. Tällä valehtelijalla kun on paljon "kannattajia" suvussani, eikä meidän perheen sana paina yhtään hänen sanaansa vastaan.



Kyllä, minun puoleni sukua on pers***tä!

Välit eivät ole koskaan olleet hyvät ja jos vahingossa näkevät, alkaa äiti armottoman motkotuksen ja haukkumisen. Äiti näkee lapsenlapsiaan entisen "miniän" toimesta.



Suhteeseen varmasti vaikuttanut mieheni veljen väkivaltainen kuolema. Aiheutti ilmeisesti myös vanhempien eron. Kuollut veli oli teini-ikäinen.



Äitistä tullut täysin tunnekylmä.



Itse en ole koskaan laittanut välejä poikki sukulaisiin, toisia näen useammin, toisia harvemmin.

Syy: perustin yrityksen ja minun odotettiin palkkaavan hänen tyttärensä töihin.



Yritäjä kun on miljonääri heti ekasta minuutista alkaen.



Ei auttanut selitykset, että sopivaa työtä ei nyt ole.