Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa ystävälle, että hänen lapsella mahdollisesti ADHD?
08.03.2010 |
Olen opettaja ja perehtynyt ammatin kautta lasten erilaisiin persoonallisuus- ja käytöshäiriöihin. Ystäväni lapsella on ihan selkeää ADHD-käyttäytymistä.
Poika on 5-vuotias ja jos hänelle nyt tehtäisiin diagnoosi, ehtisi saada apua ja tukea ennen koulun aloittamista. Nyt ystäväni ja hänen miehensä vain toteavat, että pojalla on vaikea luonne ja kohauttavat olkapäitään.
Miksei näitä ongelmia huomata jo neuvolassa ja puututa niihin?
Arastelen sanoa asiasta. Yksi ystävä valitti ekaluokkalaisensa koulunkäyntiongelmista. Sanoin, että kuulostaa lukihäiriöltä, kannattaisi ottaa koulupsykologiin yhteyttä ja laittaa lapsi testeihin, niin saisi apua, jos on siitä kyse. Ystävä suuttui ja laittoi välit poikki... Ja soitti vuoden päästä, pyysi anteeksi: lapsella oli kuulemma vaikea lukihäiriö, oli todettu testeissä. Opettaja oli niitä ehdottanut.
Tämän vuoksi en uskalla sanoa nyt mitään, vaikka ehkä pitäisi...
Kommentit (30)
Ja sehän on siis epäily, ei mikään diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista kuulla miten ADHA mielestäsi näkyy ?
Meillä on vilkas poika joka koheltaa erityisesti vieraiden läsnäollessa (innostuksesta) sekopäisenä, puhua pälättää tauotta ja vaatii huomiota.
Muina aikoina lapsi on ihan rauhallinen ja keskittyy välillä aivan mainiosti tarkkuutta vaativiin peleihin ja leikkeihin jos vaan on niistä kiinnostunut.
Meillä poikkeuksellinen vilkkaus lapsena on ollut perinnöllistä ja omalla kohdallani se on mennyt ohi kouluiässä...
Voidaan mahdollisesti jo heti koulun aluksi sijoittaa erityisluokalle, jossa vähemmän lapsia (yleensä max 15) ja asiaan perehtynyt erikoispedagogi.
Vanhemmat voi jo ennen koulun alkua ohjata lasta tietoisesti rauhoittumaan. Kotona voidaan vähitellen harjoitella sitä, että lapsi jaksaisi istua 45 minuuttia paikallaan ja yleensä keskittyä ohjeiden antoon.
Vanhemmista paljon riippuu, mutta kun tiedostaisivat tilanteen, osaisivat edes suhtautua lapsen levottomuuteen. Ja voisivat ohjata lasta havaitsemaan itsekin, milloin käy ylikierroksilla ja hänelle voi sitten opettaa rauhoittumista: istu alas, hengitä hitaasti ja rauhallisesti (keskity hengittämiseen), katso hetki yhteen tiettyyn pisteeseen (esim. ikkunasta ulos puuta tms.) ja keskitä ajatukset siihen, jne.
En mä ainakaan haluaisi, että mun ystävät alkaisi kyhäilemään mitään diagnooseja lapsilleni, ellen sitä erikseen pyydä! Kyllä niihin ongelmiin puututaan jos siihen on aihetta, ei ainakaan mun mielestä ole lapsen etu, että laitetaan johonkin pienluokkaan, ilman että kokeillaan normaalia luokkaa ensin.
Mulla tulisi ystävänä sellainen olo, että nostaisit itseäsi meidän vanhempien ja neuvolan yläpuolelle ja me olisimme sinulle "asiakkaita", emme ystäviä.
Anna siis olla jollei sinulta mitään neuvoja kysytä!
Sama se minulle, vaikka lapsella sitten menisi koulunkäynti pipariksi.
Lapsen isällä on lukihäiriö, joka todettiin vasta ammattikorkeakoulussa. On itse sitä harmitellut, että olisi koulu mennyt varmaan aiemmin paremmin, oppinut kieliä yms. enemmän, jos olisi tuo todettu jo alaluokilla.
Mutta näinhän se menee. Ollaan laput silmillä eikä välitetä muiden ongelmista vaikka voisi yrittää auttaa. Sehän se on ratkaisu, jokainen huolehtikoon omista asioistaan.
Kumma juttu, kun ei niitä ongelmia useinkaan huomata ajoissa. Vai jos huomattaisiin, miten voi olla, että monella todetaan adhd vasta yläkoulussa? Tai aikuisena? Vaikka aina on ollut keskittymis- ja ylivilkkausongelmia? Yleensä huomataan ja välitetään vasta, kun lapsen/nuoren elämä jo menossa huonoon suuntaan,
Mutta hyvä, enpä välitä enää muiden asioista. Olkoon nuo oppilaatkin, joilla noita ongelmia on, oman onnensa nojassa. Enpä enää yritä auttaa - eihän hekään sitä yleensä pyydä. Toivon vaan, että joko jättävät koulun kesken tai mitenkuten saavat päästötodistuksen ja pääsee heistä eroon. Eihän se ole minun asiani auttaa, ei kuulu minulle....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OPETTAJA. Ja minusta ap voisi hyvin sanoa ystävälleen, että epäilee lapsella olevan adhd:n. En minä ainakaan suuttuisi, olisin kiitollinen!
Olen itse erityispedagogi ja perehtynyt syvemminkin esim. ADHD onglelmatiikkaan ja ohjannut opettajia. Minusta sinä välität ja todellakin kannattaa tiedostaa asioita ennen kuin esim. lapsen oma minäkuva ja käsitys itsestä oppijana muodostuu negatiiviseksi. Näillä asioilla on kauaskantoisia seurauksia tulevaisuuteen. Moni syrjäytyminen voitaisiin ennalta ehkäistä nopealla ja aikaisella puuttumisella. ADHD lapsia voidaan todellakin auttaa monella tavalla eikä diagnooseja vain lätkitä lapsiin huvin vuoksi. Vanhempi, joka ei halua nähdä tosiasioita, ei ole oikeasti lapsen puolella. Jos olisin sinä, ottaisin asian ehdottomasti puheeksi ystäväsi kanssa. Juttelisin rakentavassa hengessä ja kertoisin havainnoistani ja siitä, että olen hieman huolissani lapsesta.Varaisin mukaan yhteystietoja, minne voi soitella ja kysyä esim. aikaa. Tsemppiä sinulle ja ihana kun jaksat välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueskelin noita ADHD määritelmiä netistä.
Keskittymiskyvyttömyys, häiriöherkkyys, vilkkaus, paikoillaan pysymisen vaikeus, hajamielisyys, vaikeus keskittyä kuutelemaan ohjeita ..jne
Kärsin mielestäni noista kaikista oireista lapsena. Olin varmasti se korttelin vilkkain lapsi.
Kamppailen em oireiden kanssa vielä aikuisenakin päivittäin. Olen ajatellut että kaikki muutkin kärsivät kun eivät tunnu pärjäävän elämässään paljoakaan paremmin.
Olenko siis ADHD vai vaan ihan tavallinen vilkas, häiriöille herkkä ja hajamielinen ihminen?
Olin koulussa 9 tai 10 oppilas vaikka unohtelin, lintsasin, myöhästelin ja puhun välillä liikaa.
Suoritin ihan hyvin akateemisen tutkinnon, toimin nyt koulutustani vastaavassa luovassa työssä.
Lapseni näyttää perineen samanlaisen persoonallisuuden. Pitäisikö nyt sitten olla huolissaan ja määritellä hänet ADHD lapseksi vai onko hän vaan vilkas ja keskimääräistä lahjakkaampi ?
...ja tämä siksi että meillä on adhd-piiretinen poika, joka ONNEKSI sai apua ennen koulun aloitusta ja pärjää siksi nyt hyvin ihan normaaliluokalla. Ja ap:n mollaajille: kysehän on loppujen lopuksi lapsesta ja hänen tulevaisuudestaan. Ensimmäiset kouluvuodet muokkaavat minäkuvaa kovasti, jos koet että olet epäonnistuja, siitä on vaikea päästä irti. Uskokaa pois, tästäkin on kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse erityispedagogi ja perehtynyt syvemminkin esim. ADHD onglelmatiikkaan ja ohjannut opettajia. Minusta sinä välität ja todellakin kannattaa tiedostaa asioita ennen kuin esim. lapsen oma minäkuva ja käsitys itsestä oppijana muodostuu negatiiviseksi. Näillä asioilla on kauaskantoisia seurauksia tulevaisuuteen. Moni syrjäytyminen voitaisiin ennalta ehkäistä nopealla ja aikaisella puuttumisella. ADHD lapsia voidaan todellakin auttaa monella tavalla eikä diagnooseja vain lätkitä lapsiin huvin vuoksi. Vanhempi, joka ei halua nähdä tosiasioita, ei ole oikeasti lapsen puolella. Jos olisin sinä, ottaisin asian ehdottomasti puheeksi ystäväsi kanssa. Juttelisin rakentavassa hengessä ja kertoisin havainnoistani ja siitä, että olen hieman huolissani lapsesta.Varaisin mukaan yhteystietoja, minne voi soitella ja kysyä esim. aikaa. Tsemppiä sinulle ja ihana kun jaksat välittää.
Harvoinpä tällaista kapulakieltä saa nautiskella livenä: ongelmatiikkaa, käsitys oppijana muodostuu negatiiviseksi, kauaskantoisia seurauksia tuleveisuuteen, rakentavassa hengessä...
Ai mahdoton! Saisikos lisää?
Miten olisit toivonut, että asia sinulle ilmaistaan?
Harvoinpä tällaista kapulakieltä saa nautiskella livenä: ongelmatiikkaa, käsitys oppijana muodostuu negatiiviseksi, kauaskantoisia seurauksia tuleveisuuteen, rakentavassa hengessä...
Ai mahdoton! Saisikos lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voidaan mahdollisesti jo heti koulun aluksi sijoittaa erityisluokalle, jossa vähemmän lapsia (yleensä max 15) ja asiaan perehtynyt erikoispedagogi.
Vanhemmat voi jo ennen koulun alkua ohjata lasta tietoisesti rauhoittumaan. Kotona voidaan vähitellen harjoitella sitä, että lapsi jaksaisi istua 45 minuuttia paikallaan ja yleensä keskittyä ohjeiden antoon.
Vanhemmista paljon riippuu, mutta kun tiedostaisivat tilanteen, osaisivat edes suhtautua lapsen levottomuuteen. Ja voisivat ohjata lasta havaitsemaan itsekin, milloin käy ylikierroksilla ja hänelle voi sitten opettaa rauhoittumista: istu alas, hengitä hitaasti ja rauhallisesti (keskity hengittämiseen), katso hetki yhteen tiettyyn pisteeseen (esim. ikkunasta ulos puuta tms.) ja keskitä ajatukset siihen, jne.
Sama se minulle, vaikka lapsella sitten menisi koulunkäynti pipariksi.
Kumma juttu, kun ei niitä ongelmia useinkaan huomata ajoissa. Vai jos huomattaisiin, miten voi
Mutta hyvä, enpä välitä enää muiden asioista.Olkoon nuo oppilaatkin, joilla noita ongelmia on, oman onnensa nojassa. Enpä enää yritä auttaa - eihän hekään sitä yleensä pyydä. Toivon vaan, että joko jättävät koulun kesken tai mitenkuten saavat päästötodistuksen ja pääsee heistä eroon. Eihän se ole minun asiani auttaa, ei kuulu minulle....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan pahasti myöhässä jos diagnoosi tulee vasta joskus 10v tai yli. Lapsi on silloin jo saanut tietynlaisen oppimismallin ja voi olla jo leimaantunut häiriköksi, pelleksi jne.
Sosiaaliset omgelmat voivat olla jo pahojakin ja kotona kasvatettu lasta "väärin", eli itsetunto voi olla heikko jne.
Diagnoosi saatava ennen koulun alkamista, silloin lasta tosiaankin pystytään auttamaan parhaiten. Eskarissa jo saadaan kahden paikalle, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ryhmään ei oteta lisää lapsia, vaan koko yritetään pitää mahdollisimman pienenä. Samoin järjestetään tehtävissä ym lapselle tukea jne.
Kouluun mentäessä lapselle mietitty sopiva luokka, paikka luokassa ja muut tukitoimenpiteet kuten erityisopet, stressipallot, nappulaistuin jne. Ja ope tietää jo valmiiksi, et tämä lapsi tarvitsee ohjausta erilailla, jotta toiminta sujuu jne. Jos adhd vaikea, lääkitys on jo aloitettu hyvissä ajoin.
Lapsi pääsee heti opettelemaan oikeanlaisen oppilaan roolin, ja näin identiteetti siihen mukautuu oikeanlaiseksi.
Lapsella myös voi olla toimintaterapiaa ja vanhemmilla vanhempainohjausta, mistä kaikille hyötyä.
Meidän koulussa tunnit eivät kestä 45min vaan ovat kaikki kaksoistunteja, mutta niiden aikana erilaista ja vaihtelevaa toimintaa.
Meidän tapauksessa lääkityksen aloittamisella oli suuri vaikutus. Ilman lääkettä lapsi olisi mennyt erityisluokalle, mutta lääke auttoi niin paljon, että pystyttiin sijoittamaan normaalille luokalle. Se minun mielestäni upea saavutus ja etappi.
Meidän tapauksessa hoitava taho oli sitä mieltä, että lapsi "liian kiltti" erityisluokalle ja samoin opettaja samaa mieltä. En lähde tuomitsemaan erityisluokkia, niitä erilaisia ja oppilasmateriaalikin vaihteleva. Mutta olen hyvin onnellinen, että lapsi onnistuu normaaliluokalla. Käytösnumerot ym ovat kaikki erinomaisia ja hyviä.
Haluan vielä lisätä, että adhd ei tarkoita käytösongelmia. Niitä pääsee syntymään jos sairautta ei huomata ajoissa ja lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea ajoissa.
Kaikki varmaan tietävät tilastot, et hoitamaton adhd altistaa päihdeongelmille ja muulle antisosiaaliselle toiminnalle. Kuka vanhempi haluaa ottaa semmoisen riskin? Eikö ole välttämätöntä tutkia lapsi ajoissa, jos epäilyjä?
Ap, et ole oikea henkilö asettamaan diagnooseja. Voit tietenkin puhua ystävällisesti kauniisti, et lapsellaan tuntuu olevan keskittymiskyvyssä vielä lapsellisuutta ja vilkaskin on. Mutta älä missään nimessä käytä sanaa ADHD.
ADHD = kirosana. Nimitystä käytetään leimaamaan ihmisiä ja se on sitä todella.
Alotetaanpa topikki sanasta ADHD, katsotaan mihin johtaa.
Ja itsellä on tarkkaus- ja ylivilkkaushäiriöstä kärsivä lapsi.
kun mulle olisi HELPOMPAA ajatella että mun lapsellani olisi tarkkaushäiriöitä kuin muuten vain hankala luonne? Jälkimmäinenhän on paljon henkilökohtaisempi ongelma, mulle olisi helpotus jos todettaisiin ettei lapsen persoonassa ole mitään vikaa mutta se vain tarvitsee apua tähän adhd:hensa.
Voisiko ap aloittaa keskustelun aiheesta jonain sellaisena hetkenä kun ne ongelmat tulevat esille ja lapsen äiti huokaa jotain lapsen vaikeasta luonteesta, ja silloin siis nimenomaan positiiviseen sävyyn: että eihän tuo välttämättä ole mitenkään lapsen huonoa luonnetta vaan mahdollisesti jotain mihin voisi löytyä apuakin?
vaan voi olla vain loputtoman hajamielinen ja haaveilija. Meillä tällainen adhd-lapsi. Joskus heillä on diagnoosi add, meillä tarkkaavuuteen painottuva adhd.
Eli adhd-lapsi ei välttämättä ole se luokan villein lapsi, ei ollenkaan, adhd-lapsi saattaa olla se joka hiljaa sivussa seuraa muitten toimintaa eikä saa itse tehtyä mitään.
Aikainen diagnosointi on kyllä tärkeää mutta ei ehkä ap:n taholta, vaikuttaa siltä ettei osaa ammattimaisesti asiasta keskustella huolimatta siitä mitä vastaansa saa. Nämä ovat vaikeita asioista ja siinä se ammattitaito punnitaan.
Oli keinot sitten aktiivityyny, lääkitys tai what ever, lapset ovat AINA yksilöllisiä. Mikä toimii yhteen, ei välttämättä toiseen.
Huono luonnekko on sinun mielestäsi ominaista adhd-ihmisille? Selittäisitkö minulle, miten se liittyy sairauteen Ja miten ilmenee?
Tarkoitin nimenomaan sitä, että jos ei tiedä asioiden taustoja ja luulee esim. lapsen tekevän jotain oireyhtymään kuuluvaa tahallaan, se saatetaan tulkita "tuhmuudeksi" ja siis luonneongelmaksi (tai kasvatusongelmaksi), vaikka oikeasti kyse ei olekaan tahallisesta tuhmasta käytöksestä vaan sairaudesta.
Huono luonnekko on sinun mielestäsi ominaista adhd-ihmisille? Selittäisitkö minulle, miten se liittyy sairauteen Ja miten ilmenee?
opettajille. ADHD-diagnoosia ei pystytä edes parhaimmissa neurologisissa tutkimuksissa aina osoittamaan heti. Toiskeen ADHD-diagnoosia ei saisi tehdä alle kouluikäisenä.
Jos olet ammattitaitoinen opettaja, osaat kyllä tälle perheelle kertoa huolestasi. Mitä auttaa jos kirjoittelet tänne?
Neuvola näkee lasta ehkä VUODEN välein. Ei mikään terveydenhoitaja voi osata epäillä, edes meilläkään vaikka kuinka kerroin lapseni olevani erikoinen.
ennen koulun aloitusta?