Miten pienten lasten äiti voi tehdä ympäristöystävällisiä kulutusvalintoja - jääkö aikaa

Minulla 2 lasta, ikäeroa 1v8kk. Hyvin jää aikaa miettiä ja pohtia omia kulutusvalintojaan. Tässä meidän ekotekoja:

* kestovaipat

* pesuaineet ekoveria

* teen itse edullista ja kestävän kehityksen ruokaa (esim. ei tuonti-vihanneksia vaan kotimaista)

* vähän liharuokia, tai sitten lihan asemasta kanaa

* mahdollisimman paljon luomua

* en osta mitään "halpaa pa*kaa", vaan mieluummin vaikka laadukasta ja kierrätettyä

* autoilun sijaan kävelen rattailla kauppaan

jne.



Tuossahan tuota jo olikin.

Ja jos sattuu olemaan valmiiksi "tiedostava" ihminen, se ehkä korostuu kotiäitiaikana.



Mutta jee, sit kun palaa työhön ja elämä on yhtä kiirettä päivästä toiseen, ei vois vähempää kiinnostaa, mistä merestä ne kalapuikot on ongittu, kunhan nyt jotain safkaa saa edes jonkun nenän eteen...

vertailla tuotteita ja niiden hiilijalanjälkeä sekä tehdä järkeviä valintoja? Vai onko arki niin kiireistä, ettei sellaista jaksa tai viitsi? Mitkä ovat niitä takkukohtia pikkulapsiperheiden arjessa noin muuten? Voiko jo näin raskausaikana niihin jotenkin varustautua ennakolta?

Yksittäisten ihmisten hiilijalanjäljessä on kolme isoa asiaa: asuminen, liikkuminen ja syöminen.

Eli esim. vaatteiden ostaminen Henkkamaukasta ei ole kovin iso synti, vaan sitä paljon tärkeämpää on se, mitä syö ja paljonko ajelee autolla ja lentokoneella.

Asumiseen on vähän hankalampi vaikuttaa, mutta jos olette ostamassa uutta asuntoa, niin kannattaa vähän katsoa onko se hatara sähkölämmitteinen talo keskellä metsää (josta on pakko ajaa autolla kauppaan) vai energiatehokas koti hyvien julkisten liikenneyhteyksien lähellä.

Pähkinänkuoressa: kävele ja pyöräile paljon, autoile vähän, syö enemmän papuja ja juureksia ja vähemmän lihaa ja sipsejä. :D

mutta jos tietää ekologisen kuluttamisen periaatteet, ei se varmaan pienten lasten äitinä ole sen hankalampaa. Ihan maalaisjärjellä pystyy päättelemään, millä on isompi hiilijalanjälki.



- lähellä tuotetulla on pienempi kuin kaukaa tuotetulla

- eläinkunnan tuotteilla on isompi, koska ovat kaksinkertaan tuotettua ravintoa, mutta toisaalta esim. nahasta tehdyt kengät ja villasta tehdyt vaatteet kestävät, eivät likaannu niin helposti ja maatuvat, toisin kuin synteettinen kuitu

- käytetyn tuotteen hiilijalanjäljen voi tavallaan katsoa olevan olematon

- sesonkikasvikset ovat ekologisempia kuin kaukaa lennätetyt - talvella katse juureksiin, kuivattuun ja säilöttyyn



Aina ei tietenkään ole helppoa tai edes mahdollista olla superekologinen, tässä meidän elämäntyylissämme. Pitää antaa itselleen anteeksi. Aloita jostain, ja laajenna pikku hiljaa. Siitä tulee helpompaa kuin uskotkaan.

Pyrkii vain minimoimaan kulutuksen. Siinähän se.

Suurin yksittainen tekija on varmasti asuinpaikan valinta. Ei kannata ajautua kahden auton loukkuun asumalla uudessa omakotitalossa keskella ei mitaan.

siis meillä ensimmäisen lapsen kanssa ei vielä kauheasti mietitty, mutta toisen synnyttyä olen saanut jonkinlaisen ekoherätyksen, jonka seurauksena meillä:



-korvataan usein jauheliha tummalla soijarouheella tai tofulla.



-kierrätetään nykyään myös metalli eikä vain niitä tuotteita, joita löytyy talon roskakatoksen alta.



-käytetään lähes ainoastaan kestovaippoja, jotka huom! ostettu käytettynä. Jos käytämme kertavaippoja, käytämme kotimaisia ympäristömerkillä varustettuja tai sitten maatuvia maissivaippoja.



-Vaihtelen tavaroita ystäväpiirissä. Esim. pienet vaatteet kiertää perheestä toiseen.



-Sammutan valoja, katkaisemme virran niin ettei stand by -tila syö sähköä.



-Olen alkanut käyttää ekopesuaineita.



-Käytännössä en juuri lainkaan heitä ruokaa roskiin, vaan kokkailen jämistä uusia ruokia.



Luulen, että näistä tulee tapa, niin ettei töihin meno juuri vaikuta. Paitsi ehkä vaipoissa siirrymme silloin suosiolla kertiksiin.