Olenko todella niin harvinaisuus kun "elämäntilanne 28-vuotiaana" gallup antaa ymmärtää

Mulla on kyllä varmaan lapsia sen sijaan enempi ku yhelläkään niistä korkeemmin koulutetuista. Mitäpä tuosta!?

Jokainen tekee valintansa. Mä oon tehny valinnan että perhe eka ja muu sitte. Suurin osa kyllä tekee juuri toisinpäin. Ja siitä kyllä kuulenkin. Mutta sehän on mun asiani. ;)

ne, joilla on eniten kerrottavaa. Esimerkkinä vaikka "Missä maissa olet käynyt?" -kyselyt, niihin tulee vastauksia paljon matkustaneilta ja niistä saa kuvan että keskimäärin on käyty 20 maassa vaikka todellisuudessa suurin osa suomalaisista ei ole käynyt edes 10 maassa.

siis opintojen suhteen.

Mä olen suorittanut yhden toisen asteen ammattitutkinnon. Ja siinä kaikki.

Lueskelin tuota em. galluppia ja hämmästelin, kun selkeästi suurimmalla osalla (miltei kaikilla) oli korkeakouluopinnot tai yliopistotutkinto tai ainakin gradu tekeillä.

Vai oliko jonkin sortin vääristymä, jättikö suurin osa vähemmän koulutetuista vastaamatta?

koko elämänsä aikana joten et varmaan ole ainoa. Ja mitäs luulet - voisko siinä tosiaan olla tuommoinen vääristymä, vai vastaako nettikyselyihin ylipäätään ikinä tasainen otanta suomalaisista ja rehellisesti sittenkin?

Nyt tosin on jo sekin asia korjattu. Vaikka olen kohta 41 v, niin ylempi kk-tutkintokin siintelee edessä. Ehtiihän sitä.

Ehkä kukaan ei kehdannut myöntää ja kaikki korkeasti koulutetut vaan vastasivat tuohon avaukseen. Onhan se kiva leuhkia omalla elämällään.

Itse kävin amista 3 vuotta peruskoulun jälkeen ja sen jälkeen olen ollut töissä. Toki kouluttautunut työn puolesta, mutta samaa duunia tehnyt ja yhtään päivää en vaihtaisi pois. Viihdyn työssäni tosi hyvin. Palkkaakin saan ihan tarpeeksi.



Oli pari lastakin jo 28-vuotiaana ja olin naimisissa.



Nyt olen 35-v ja elämäntilanne ihan sama. Muutettiin taloomme, kun olin 28-v ja tässä asutaan ja tätä remontoidaan.

Olen yksi tuohon ketjuun vastanneista korkeakoulutetuista, ja voin lohduttaa, että se tutkinto ei ole juuri paperinpalaa kummempi. Tiettyihin ammatteihin se todistus vaaditaan, sisällöllä ei suurta väliä. Hyväksyttävän gradun saa kasaan, kun vähän taitaa akateemista kieltä. Itse arvostan yliopistoa nyt paljon vähemmän kuin opinnot aloittaessani.

ja sen sain suoritettua 24 vuotiaana. Ja sitten olen tehnyt tyytyväisenä töitä ja pari lasta:) Moni korkeakoulututkinnon suorittanut ystäväni painiskeli tutkintojensa kanssa vielä 28 vuotiaanakin ja niistä monella on ollut työnsaantivaikeuksia, eikä niitä ihania lapsiakaan ole kaikille siunaantunut (ja puhun niistä jotka haluavat lapsia).

28-vuotiaat ei ole lue tätä palstaa.

Itse aloin lukea vauva palstaa kun 33-vuotiaana aloin odottaa esikoista. Tuntuu, että kun pysähtyy ja elämässä ei tapahdu niin paljon on aikaa lukea tätä palstaa....

Mulla on kyllä varmaan lapsia sen sijaan enempi ku yhelläkään niistä korkeemmin koulutetuista. Mitäpä tuosta!?

Jokainen tekee valintansa. Mä oon tehny valinnan että perhe eka ja muu sitte. Suurin osa kyllä tekee juuri toisinpäin. Ja siitä kyllä kuulenkin. Mutta sehän on mun asiani. ;)

Koulutus mainitaan näissä keskusteluissa koska se selvästi on joillekin tärkeä virstanpylväs elämässä; sen eteen on tehty kovasti töitä ja eletty vuosikausia alle kaikkien minimitulojen. Mutta kaikille se ei ole; samalla tavalla kuin esimerkiksi oman asunnon hankkiminen mainitaan, ja jotkut ei koe sitä tärkeäksi välietapiksi tai eivät välitä omaisuuden hankkimisesta.



Jos mä tällä elämänkokemuksella ja tiedolla saisin valita uudelleen, menisin peruskoulusta ammattikouluun. Se ois järkevintä jo ihan taloudellisista syistä, mutta siksikin että itselleni koulutus ei ole tuonut mitään sellaista pääomaa, jonka kokisin jotenkin tosi tärkeäksi. Itselläni siis amk-tutkinto.

ja ihastelin muiden valmista elämäntilannetta.



Minulla oli tuolloin valmistumassa tutkinto, mutta töistä, ainakaan pysyvästä ja/tai oman alan normaalisti palkastusta työstä, ei ollut mitään tietoa. Lapset saivat sen takia odottaa.



Kyse voi olla paljon myös siitä, että moni kertoo asiat parhain päin, jotta vahvistuu kuva, että elämä on mennyt kuten on halunnutkin.



Minulla ei ole, mutta ehkä silläkin on tarkoitus. Odotan ihan oikeaa lamavauvaa.

muuta koulutusta kuin lukio.

Mutta minä 28-vuotiaana:

Suoritettuna ammattikoulu ja sinä keväänä osallistuin yo-kirjoituksiin.

Yksi lapsi oli tehtynä.



Nyt melkein 40veenä olen insinööriopintojen puolessa välissä ja toinen lapsikin on tehty.

mulla oli silloin ja edelleen yo-tutkinnon jälkeen vain opistotason tutkinto. Nyt 34-vuotiaana sitten opiskelen AMK-tutkintoa.