Lue keskustelun säännöt.
voi voi kun olisi joku kenen kanssa jutella... :/
05.03.2010 |
Päivisin istuskelen täällä lukemassa muiden kirjoituksia kun vauvani nukkuu.. Mies töissä aamusta iltaan ja itselläni ei asu lähistöllä yhtään kavereita joita voisin pyytää päiväseltään kahville.
Päivällä mies soittaa kerran ja kyselee miten päivä mennyt. Ainoa kenen kanssa juttelen livenä on tuo minun vauvani..
Puhelimessa höpöttelen siskoni kanssa joka tällä hetkellä onkin paras kaverini heti mieheni jälkeen!
Välillä masentaa kaikki ja oikeasti tuntuu että olisin ihan yksi tässä maailmassa!
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (15)
Tiedän tunteen. Teen samaa. Osautko maalla tms? Eikö oo mitään kerhoja tms mihin mennä vauvn kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan niinkuin olisin itse kirjoittanut tuon:) Täällä sitä itsekin lueskellaan tätä palstaa vauvan nukkuessa:)
yksin ollaan, puhelin kun soi, tietää, että sieltä soittaa joko mies, äiti tai sisko... onni, että kuitenkin edes he soittavat! tsemppiä :) kevät tulossa ja aurinko paistaa ja pääsee ulos lenkkeilemään
Paitsi olen töissä ja juttelen välillä asiakkaiden kanssa. Ja lapsia useampi. Olen aina yksin..
Tampereelta?
Täällä yksi äiti kans kaipailisi juttuseuraa, kahvin, lenkkeilyn taikka sähköpostin parissa.
Kiinnostaisko ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joensuussa ja on sinänsä miehen tuttuja (naispuolisia) keneen tutustunut pari vuotta sitten, mutta eivät niinkään kavereita joille jakaa ihan kaikki ja kenen kanssa olla yhteyksissä päivittäin. Lisäksi olen sisäänpäin suuntautunut mikä vaikeuttaa ihmissuhteiden saantia. En niinkään kerro itsestäni mitään ellei joku kysele asioita.. :/
Ennen olin toisenlainen kun en vielä seurustellut mieheni kanssa ja asustelin eri paikkakunnalla.. kummasti ne kaverit sinne sitten jäi ja eipä noiden kanssa olla yhteyttä pidetty niin tiiviisti enää kun ei nähdäkään usein.
AP
Periaatteessa "bestis" löytyy, mutta en ole kuullut siitä kuukauteen vaikka asuu samassa kaupungissa (Joensuussa minäkin), multa ei löydy tosin miestä eikä vauvaakaan. En kohta enää muista edes miten jutellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa "bestis" löytyy, mutta en ole kuullut siitä kuukauteen vaikka asuu samassa kaupungissa (Joensuussa minäkin), multa ei löydy tosin miestä eikä vauvaakaan. En kohta enää muista edes miten jutellaan.
Sitä tulee katseltua seiniä ja jos sitten käy kaupassa niin itseä alkaa ahdistaa se ihmispaljous jotenki tosi paljon...
Liikaa neljän seinän sisällä tulee oltua!
AP
ota selvää kunnan ja seurakunnan tarjoamista jutuista Joensuussa. Onko puistotoimintaa, avointa päiväkotia, seurakunnan perhekerhoa, äiti-lapsi jumppaa, vauvauintia tms? Mene sinne rohkeasti, siellä on ihan varmasti samassa tilanteessa olevia, jotka kaipaa juttuseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun maalla enkä omista autoa eikä kulje julkiset lähellä... Olo on niin yksinäistä täällä. Miehen kanssa kaupassa käydään kaksi kertaa viikossa tai sitten mies käy työmatkalla kaupassa.
Tosin mulla on vauvan lisäksi myös 4-vuotias, eikä mieheni ole aamusta iltaan töissä, vaan lähtee usein vasta aamukasin jälkeen ja palailee jo neljän maissa. Vaan eipä siitäkään juttuseuraa ole, oli kotona eli ei, hän ei edes kotiin tullessaan kysy koskaan miten päivä on mennyt. Mä käyn torstaisin perhekahvilassa, jossa tapaan naapurustossa/lähialueilla asuvia muita äitejä, mutta hiljattain huomasin, että lähinnä tulee juteltua ohjaajien kanssa. Ohjaajat ovat vielä suht uusia työssään, ja heillä on monet käytännöt hakusessa (tämän sanoivat siis itse), ja koska mä olen työkseni muun muassa ohjannut erinäköisiä perhekahviloita, -kerhoja yms. ryhmiä, he kyselevät multa vinkkejä ja neuvoja, ja lähinnä tulee juteltua näistä asioista. No, mikäs siinä, muihin äiteihin vaan ei ole kauheammin tullut tutustuttua, ainakaan niin että perhekahvilan ulkopuolella tulisi puhuttua, vaikka esim. joskus kaupassa tai ulkoillessa törmättäisiinkin. Perjantaisin käyn sitten entisellä työpaikallani, eli yhdessä perhekerhossa, jonka ohjaajana toimin itse ennen. Siellä taas muut kävijät tuntuvat unohtavan, etten mä oikeastaan ole enää töissä siellä, jotkut uudet kävijät ovat jopa sanoneet, että luulivat mua tosi pitkään yhdeksi ohjaajista ja ihmettelivät, kun jotkut lapset (omani) puhuttelivat minua äidiksi...
Mä olen kai sitten vain tosi huonosti sopeutuva ihminen, kun ei tahdo millään riittää se, että kahtena päivänä viikossa on juttuseuraa ja pääsee pois kotoa ihmisten ilmoille. Viitenä päivänä nökötetään kotona, mitä nyt ulkoillaan ja käydään kaupassa, mutta keskenämme ollaan kuitenkin, ja suurimman osan ajasta suorastaan ketuttaa kun ei ole ketään, kelle puhua. Mulle ei edes mies soittele, eikä kukaan muukaan lehtimyyjiä lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on toki ikävää että olemme kaikki yksinäisiä :) Minulla on poika 11 kk ja päivät menee lähes aina yksin kotona tai vaunuillessa, silloin tällöin käyn vanhemmillani. Ei ole ketään ystävää jolla olisi lapsia,ainakaan saman ikäisiä.Olen luonteeltani sen verran ujo että perhekerhoihin en ole uskaltanut lähteä, puistoja ei täällä kauheasti ole ja muutenkin tuntuu että talvella ihmiset eivät niin paljon liiku ulkona..tulispa jo kesä :)
Tampereelta?
Täällä yksi äiti kans kaipailisi juttuseuraa, kahvin, lenkkeilyn taikka sähköpostin parissa.
Kiinnostaisko ketään?
Täältä löytys tamperelaisia, tosin äiti oon sit vasta alkusyksystä... Oon Tampereella asunu vasta pari kuukautta, joten kavereita ei ole hirveästi ehtiny kerääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Etsin ystävää"-kohdastahan voisi löytää ystäviä.Käykääs katsomassa :)
ihan niinkuin olisin itse kirjoittanut tuon:) Täällä sitä itsekin lueskellaan tätä palstaa vauvan nukkuessa:)