Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla on tullut paniikkikohtauksessa "epätodellinen olo"? tai asiantuntijoita?
04.03.2010 |
Osaatko kuvailla tuota oloa? Tietääkö kukaan, mistä tuo olo johtuu? mitä aivoissa silloin tapahtuu? Olen niin monen kuullut kertovan että tuo kuuluu paniikkihäiriöön ja itselläkinin on sellaisia oloja ollut, mutta sitä oloa on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut.
Kommentit (28)
ainakin minä olen ihan realiteeteissa muuten kuin että fiilis on sellainen niinkuin en olisi sataprosenttisesti itse läsnä siinä tilanteessa. ymmärrän kaiken ja pystyn toimimaan aivan normaalisti. kun tuo olo iskee, olen pelännyt että tulen hulluksi, toisin sanoen joudun psykoosiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... en usko mulla ainakaan olevan sitä, koska nyt on taas ollut parempi parin vuorokautta. Kyllä se ahdistus on vatsassa asunut vieläkin, mutta samaa pakokauhua ei ole tullut eikä epätodellisuus ollut niin voimakkaana.
Mutta tottahan toi on, että silloin pelkää hulluksi tulemista. Ja kyllähän se hulluta saatta näyttää ja vaikuttaa.
Onko sulla mitään lääkitystä? Itse otin rauhottavaa pari iltaa sitten, että sain nukuttua ja se jo auttoi.
Ja mulla on noita tilanteita silloin tällöin. Mä olen liittänyt ne psykoosiin ja sen oireisiin. En tiedä mitä on ja mikä niihin auttaisi.
Ja mulla on noita tilanteita silloin tällöin. Mä olen liittänyt ne psykoosiin ja sen oireisiin. En tiedä mitä on ja mikä niihin auttaisi.
nyt mua alkoi pelottaa vielä enemmän...
Se kuuluu paniikkikohtaukseen se tunne, että on epätodellinen olo tai katselee itseään ulkopuolelta.
Kauhu ja pelko on niin voimakas, että pelkää tulevansa "hulluksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut epätodellinen olo 24/7 kuusi vuotta enkä ole mennyt psykoosiin. Tosin psykoottisesta masennuksesta tämä alkoi. Sitä kutsutaan depersonalisaatioksi/derealisaatioksi, mulla on siis molemmat, eli maailma näyttää epätodelliselta ja tunnen itseni epätodelliseksi, pitää välillä tarkistaa peilistä, että olen olemassa. Oon kyllä jo aika tottunut tähän olotilaan. Tuo olo on siis kaikilla joskus, mulla se on vaan jäänyt päälle.
... en usko mulla ainakaan olevan sitä, koska nyt on taas ollut parempi parin vuorokautta. Kyllä se ahdistus on vatsassa asunut vieläkin, mutta samaa pakokauhua ei ole tullut eikä epätodellisuus ollut niin voimakkaana. Mutta tottahan toi on, että silloin pelkää hulluksi tulemista. Ja kyllähän se hulluta saatta näyttää ja vaikuttaa. Onko sulla mitään lääkitystä? Itse otin rauhottavaa pari iltaa sitten, että sain nukuttua ja se jo auttoi.
ei mulla noita epätodellisia oloja ole pitkään aikaan ollut sen ansiosta, mutta pelottaa vähän edes ajatella koko asiaa ja kirjoittaa siitä, kun sitten tietty se iskee heti huomenna... no ehkä ei kuitenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut epätodellinen olo 24/7 kuusi vuotta enkä ole mennyt psykoosiin. Tosin psykoottisesta masennuksesta tämä alkoi. Sitä kutsutaan depersonalisaatioksi/derealisaatioksi, mulla on siis molemmat, eli maailma näyttää epätodelliselta ja tunnen itseni epätodelliseksi, pitää välillä tarkistaa peilistä, että olen olemassa. Oon kyllä jo aika tottunut tähän olotilaan. Tuo olo on siis kaikilla joskus, mulla se on vaan jäänyt päälle.
kutsutaan depersonalisaatioksi/derealisaatioksi? mielenkiintoista. pitääkin googlata heti nuo termit...
Epätodellinen olo on sellainen, että katselee itseään ja elämää jostain ulkopuolelta ja pelkää sekoavansa. Saattaa tuntua, että kaikki muut ihmiset ovat normaaleja ja itse hullu. Tilanteessa voi olla todella huonolla tuulella, koska ei koe hallitsevansa mitään. Saattaa esim. pelätä, ettei pysty huolehtimaan lapsista tai jos on julkisella paikalla, pelkää ettei "osaa" mennä kotiin.
Tragikoomista noissa oloissa on se, että ihminen saattaa käyttäytyä ulkopuolisen silmin aivan normaalisti. Itse esim. pystyn keskustelemaan, hymyilemään ja hoitamaan asioita aivan tavallisesti, vaikka sisäisesti olo on kaoottinen, edellä kuvatun kaltainen.
Minulla epätodellinen olo on onneksi kestänyt max. pari tuntia, joskus vain 5-10 minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin hän on suhtautunut niihin varsin iisisti. Ovat kuulemma ihan normaaleja ahdistuneisuuden oireita, eivät psykoosin tai muun vakavamman sairauden.
12
kutsutaan depersonalisaatioksi/derealisaatioksi? mielenkiintoista. pitääkin googlata heti nuo termit...
se on se termi, ja varmasti kaikki tuntevat semmoista oloa hetkittäin ja se on ihan normaaliakin, se on joidenkin mielestä vähän vinksahtanut mielen suojautumiskeino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epätodellinen olo? minulla oli kerran matkoilla yli viikon. helpotti vasta reissun lopussa. Matka oli liian stressaava minulle ja se laukaisi olon.
niin hän on suhtautunut niihin varsin iisisti. Ovat kuulemma ihan normaaleja ahdistuneisuuden oireita, eivät psykoosin tai muun vakavamman sairauden. 12
niin paljon kaikkea, että kaikki mielenterveyden häiriöt ovat heille tuttua kauraa... eivät varmaan hätkähdä enää mistään ://
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin paljon kaikkea, että kaikki mielenterveyden häiriöt ovat heille tuttua kauraa... eivät varmaan hätkähdä enää mistään ://
noinkaan mene, päinvastoin mitä enemmän ne tietää asioista, niin sitä enemmän ne tietää, pitääkö jostain huolestua vai ei. Tosin ei kaikki tietenkään ole ammattitaitoisia, yhdelle psykiatrille sain ihan itse selittää mitä depersonalisaatio tarkoittaa, vaikka se on ihan yleinen alan termi. Ja tietty epätodellinen olo liittyy myös vakaviin häiriöihin kuten skitsofreniaan, mutta pitää sitten olla myös kasakaupalla muita oireita.
Paniikkihäiriöön kuuluu poissaoleva olo ja oireet on voivat olla erittäin rajuja. Psykoosiin menevä ihminen ei edes yleensä tiedosta oloaan. Tässä piileekin paniikkihäiriön ja psykoosin ero : kun tajuaa olevansa vähän sekaisin ei ole mitään hätää. Itse olen sairastanut paniikkihäiriötä lähes 10 vuotta. Välillä se on ollut vuosiakin poissa. Pari kertaa olen tarvinnut siihen lääkityksen. Kohtauksen tullessa edelleen joka kerta ajattelen, että kyse on jostain muusta. Mutta paniikkihäiriötä se on. Mene lääkäriin ja pyydä lääkitys.
Psykoosiin liittyy selvä todellisuuden hämârtyminen ja toiminnat, joita se hämärtyminen aiheuttaa. Paniikkioireisiin ja ahdistukseen kuuluu ihan normaalina tuollaset tuntemukset. Paniikki vain nousee, mikä sen sitten milloinkin laukaisee, ja reaktio on niin voimakas, että muu painuu taka-alalle. Mitä vähemmän sitä miettii, sitä helpommin kohtaukset menevät ohi. Kannattaa lääkityksen lisÄksi vain pyrkiä toimimaan kuten tavallisestikin, siis touhuta, mennä ja tulla, ja tehdä varsinkin asioita, joista nauttii ja jotka tuottavat hyvää mieltä. Jos psykologi ei ole asiaa ottanut sen vakavammin, voit uskoa hyvillä mielin, ettei se ole sen vakavampaa. Psykoosi osataan kyllä tunnistaa, jos siihen joku vaipuu. Äläkä googlaile itsellesi lisää sairauksia. Terveellekin tulee joskus sellanen olo, että ei ole ihan täysillä mukana, dejavu iskee myÖs ja on oikeastaan aika samantyyppinen reaktio. Aivot vain joskus nikottelee, ei kannata ottaa sen vakavammin. Jos on paniikkihäiriö/ahdistus todettu, niin ei siitä kannata lisäpaniikkia ottaa miettimâllä muuta vaivaa sen päälle. Tuota depersonalisatiota ei kaikki ammattilaiset edes välttämâttä usko, niinkuin ei muistakaan mielen sairauksista olla samaa aina ammattilaisinakaan mieltä...
Jätä miettiminen, lepâä tarpeeksi, keksi mukavaa tekemistä ja toivut ennen kuin arvaatkaan!
t entinen paniikkihäiriöinen, jolla ei ole mitään oireita enää (joskus omituisia oloja, mutta niitä kuuluu olevan muillakin terveillä, kerran sairastaneena sitä on vain tarkempana ajatuksistaan, suurimmaksi osaksi ihan turhan takia).
helpotti kovin erästä, joka myöskin painii silloin tällöin noiden ajatusten ja pelkojen kanssa
silloin kun tulee se epätodellinen olo, mulla ainakin katkeaa koko maailma, hiljaista hetken ennenkuin taas palaan ja ymmärrän ketä ympärilläni on tai missä olen,
niin stressi tekee sen!!Elimistö sanoo stop!
jos pelkäät/luulet tulevasi hulluksi, olet realiteetissä etkä tule.
t:psykologi
Viime aikoina on ollut päivittäin kohtauksia ja olen vellonut muutenkin tossa epätodellisessa olossa. Tuntuu ettei elä omaa elämää. Varsinkin varsinaisessa kohtauksessa se tulee voimakkaana. En ole itseni ja tässä maailmassa missä muut.