Olen ilmaa miehelleni - kumpi pahempaa,
sekö, että mies vähättelisi sanoin, ilkeilisi muiden edessä vai se, että teoin ja käyttäytymisellään on kuin en olisi edes mukana?
Kommentit (4)
Siis erotako vai tehdäkö työtä asian eteen.
Ajatuksella: voiko ihminen muuttua, jos on ollut tietyt käyttäytymismallit vuosi toisensa jälkeen?
Jospa olisinkin ollut "jatkuvaa" ilmaa miehelleni - silloin olisin jo kaukana
Syyllistämättä kysyn onko tämä uusia asia välillänne? Ymmärrätkö mikä on miehesi käytöksen takana, siis riippumatta siitä hyväksytkö nuo syyt tai et? Miten kohtelet miestäsi?
Ennenkuin kivitys alkaa sanon, että mikään kahden ihmisen välinen asia ei johdu vain toisesta osapuolesta. Haukkuminen ja syyllistäminen on ihan energiantuhlausta, kun voisi miettiä taustalla olevia tapahtumia.
Ja vastaiúksena ap:n kysymykseen: olen samoilla linjoilla kuin edellinen vastaaja. Miolemmat ovat "yhtä" pahoja ja syihin on päästävä kiinni. Sitten vasta voi päättää jatkaako suhdetta vai ei.
mies alkoi kohdella mua kuin ilmaa. Tein kaikkeni,yritin ymmärtää miestäni, muutin käytöstäni, anelin/ärisin, mitään ei auttanut.Ajauduin vain henkiseen uupumukseen jossa mielialat ailahteli ja itkin mitä sattui ja syytin itseäni/hormonejani.
Miehen muuttunut käytös sitten johtuikin toisesta naisesta. Voin sanoa että lähdin saman tien kun sain selville. Olin nöyrtynyt ja nöyryyttänyt vain itseäni yrittäessäni korjata avioliittoani, jota mies oli pitänyt puoleltaan pilkkanaan vuoden.
It takes two to tango.
Kumpikin on henkistä väkivältaa.
Jos olet ilmaa miehellesi, niin, miksi jatkat moista avioliittoa. Eikö oli molemmille parempi erota?