Mitä on tämä sisustus-vastaisuus?

No mä ainakin ajattelen niin, että sisustus on yhteinen asia ja pieleen menee jos mies suljetaan kokonaan sen ulkopuolelle.



Esimerkkinä vaikka että nainen on hurahtanut johonkin yltiöromanttiseen tyyliin ja koko koti on täynnä kukkaverhoa ja pikkutilpehööriä. Tunteeko mies oloaan kotoisaksi? Tai että nainen on sisustanut tarmolla kodin täyteen valkoisia arkaa materiaalia olevia huonekaluja, vaikkapa sohvan jolla mies ei saa röhnöttää ilman että vaimo nalkuttaa.



Mun mielestä perimmäisen tärkeä asia sisustuksessa ei ole ulkonäkö, vaan viihtyvyys, siis koko perheen :)

joo, tuo näkemyksen ymmärrän hyvin ja jaankin sen.

Mutta olen täällä ollut aistivinani oikein "sisustusvihaa", sellaista että kaikenlainen esteettisyys olisi ihan saatanasta ja naisten hömpötystä. Siihen kaipaisin näkemyksiä vielä?



ap

a) mies, joka ei kerta kaikkiaan tajua mitään minkään sisustuksen päälle. Hänelle tärkeintä on asioiden tekninen puoli, esteettisiä puolia hän ei edes huomaa. Tällainen mies roudaa subbarin keskelle olohuoneen lattiaa, jos se on äänentoiston kannalta paras paikka. Mies ei osaa yhtään kunnnioittaa naisen mahdollisesti laittamia kukkavaaseja yms.



b) nainen, jolle sisustamisesta on tullut enemmän kuin pelkkä harrastus. Hän tekee suunnitelman suunnitelman perään, tilaa viittä eri sisustuslehteä ja pitää omaa harrastuneisuuttaan asiassa niin suurena, ettei ota miehen amatöörimäisiä mielipiteitä huomioon.



Suurin osa ihmisistä ei ole kumpaakaan lajia, mutta av:llahan ylilyönnit ovat enemmän normi kuin poikkeus.



Satun muuten irl tuntemaan molempiin ryhmiin kuuluvat henkilöt :) Ensin mainitun vaimo repii aika usein pelihousunsa miehen viritysten takia, mutta on jollain tavalla vain alistunut tosiasioiden edessä ja yrittää pärjätä. Sisustushullun mies puolestaan pitää kynsin ja hampain kiinni työhuoneen sisustusvapaasta vyöhykkeestä, mutta muuten antaa vaimonsa toteuttaa itseään melko vapaasti. Heidä makunsa on kuitenkin aika samantyylinen.

Usein tuntuu siltä, että on helpompi luopua koko sisutamisesta kuin yrittää varovasti suostutellen saada miestä hyväksymään omia ideoita. Siinähän tulee sisustamisesta elämäntyö, kun jokainen tavara pitää hyväksyttää erikseen. Ja vaikka saatkin ne kermanväriset puhviverhot läpi viikkojen tai kuukausien maanittelun jälkeen, niin onko niistä enää sen jälkeen iloa, kun ovat vain muistuttamassa siitä sisustamisen työläydestä?

Olen miettinyt, että olisiko se helppo kompromissi, jos omaksuisi oikein maskuliinisen sisustustyylin, jossa ei ole kukan kukkaa eikä muutakaan ornamenttia, vaan sen sijaan pelkistettyä tyylikkyyttä? Vai alkaako mies jurputtamaan siitäkin, jos olohuoneessa on lankut seinähyllyinä, että mitä se tuollainen sisustaminen onkaan? Todennäköisesti alkaa, mutta voihan sitä kokeilla.

Sisustuslehdissä näkee paljon tyylisisustuksia, joissa on käytetty terästä, sementtiä ja luonnokiveä ja tekstiileinä niin ikään "karun" yksinkertaisia materiaaleja (tyypillisesti harmaata, mustaa, beigeä ja valkoista). Jotkut niistä ovat ihan hienoja sisustuksia ja jopa jollain erikoisella tavalla kodikkaan näköisiä. Erona suomalaiseen karuuteen on se, että se on tyylikästä, ei ankeaa tai mitäänsanomatonta. Minusta Ikea on tuonut Suomeen vähän sen suuntaisia virtauksia.