Lue keskustelun säännöt.
onko odotukset vauvaelämästä toisilla syynä miksi vauva-
03.03.2010 |
aika pidetään raskaana tai mitä uskotte? siis miten on ajatellut etukäteen. Toisethan luulee että elämä jatkuu niin kuin ennen (mutta sitähän se ei tee), toiset ovat valmistautuneet siihen että esim ei nukuta vuoteen, omat menot saavat jättää tauolle aikalailla jne. Kommentteja? Itselläni 4 lasta (6-18v) ja kyllä koen että ne ekat kuukaudet ovat aika raskaita (silti hankittu lisää, he), on unettomuutta, on itkuisia iltoja. Itse olen ainoa lapsi etten ole "oppinut" sisarusten kautta mitä vauvaikä tarkoittaa mutta kyllä odotin että elämä muuttuu ja itse ja mun menoja pitää rajoittaa. Jokainen mun lapsista on
- huutanut aikalailla iltaisin ekat 2kk, melkein 2-3tuntia joka ilta - olen silti ajatellut että se on normaalia.
- jokainen on nukkunut huonosti (=olen itse herännyt 5-6-10 kertaa/yö) 7-8 kk ikään asti - olen ajatellut että kuuluu asiaan
- jokaisen takia on pitänyt suunnitella omia menoja, jättää väliin muutama juhla, miettiä koska syöttää ja pitää rutiineista kiinni 1-2vuotta koska tietää että se on lapsen etujen mukaan, eiköhän tämäkin on ihan normaalia.
Mitä teidän mielestä on yllättänyt, mikä on ollut raskasta, mikä oli teidän kuva ennestään asiasta? keskustelua hoi:)
Kommentit (27)
koska se on myös niin ihanaa, antoisaa. Täynnä rakkautta, hellyyttä - sä astut ihan uuteen maailmaan kun sulla on oma lapsi, kaikki elämässä asettuu ihan eri tärkeysjärjestykseen. Kun pieni nuhainen nenä tuhisee sun korvan lähellä ja pieni tahmea nyrkki ottaa kovan otteen sun sormesta - millään muualla ei ole väliä ja antaisit vaikka sun elämäsi sen pienen ihmisen takia, se rakkaus ja ne tunteet ovat niin valtavia että sitä ei voi yksinkertaisesti selittää, sen täytyy kokea. t ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se yksi pessimisti sitten pettyi, kun sai sitä mitä odotti? Vai eikö oikeasti odottanutkaan...
se yksi pessimisti sitten pettyi, kun sai sitä mitä odotti? Vai eikö oikeasti odottanutkaan...
tuli vähän liikaakin sitä vauva-ajan rankkuutta. Mm. toistuvia sairaalareissuja en osannut odottaa.
t. 13
Minulla oli erittäin realistinen kuva vauva-ajasta, eikä oikeastaan mikään yllättänyt suuntaan tai toiseen. Toisaalta olen aina ollut kotikissa, eli en kokenut vauvan rajoittavan minua tai menojani liikaa.
Mikä minulla teki vauva-ajasta raskasta, oli jatkuva unenpuute ja imetys. Olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat 8 tunnin yöunet, eikä sellaisista ollut lasten ensimmäisen vuoden aikana tietoakaan! Lisäksi imetys (jota en koe mitenkään inhottavaksi tms muuten) imee minusta sen lopunkin virran. Joka kerta, kun olen lopettanut imetyksen (n. 1 v), tunsin, että sain oman iloisen persoonani takaisin. Siihen asti elin horteessa.
Rakastan lapsiani yli kaiken, ja nyt tunnen heidän kanssaan sellaista äitiyden keveyttä ja iloa, josta ei vauva-aikana ollut tietoakaan.
että oma toipuminen olisi niin karikkosta ja vaivalloista ja kaikki voimat vievää. Sitten kun lapsikin osoittautui koliikkivauvauksi, joka itki joka ilta / yö klo 17 - 04 yhtä soittoa, niin kyllä totesin aivan liian ruusuiseksi ne unelmat vaunulenkeistä ja kodin kunnostuksesta ja sisustamisesta.
Ensimmäiset kaksi kuukautta on niin usvan peitossa, että en muista koko ajasta juurikaan mitään muuta kuin valtavan epätoivon, väsymyksen ja uupumuksen. Epäilen, että lopputulos olisi ollut sama vaikka olisi ollut minkälaisia odotuksia. Koliikkiin kun ei voi etukäteen valmistautua nukkumalla varastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohta 7kk vanha mutta vastaan silti tähäastisesta kokemuksesta. etukäteen pelotti, juuri sen takia kun kaikki olivat vaan pelotelleet ja kertoneet valvomisesta jne. meille siunaantu kuitenkin oikea unelmapoika joka syntymästään asti nukkuu joka yö 12h. kaikki väitti, ettei vastasyntyneellä voi olla rytmiä, mutta poika ei oikeasti herännyt yhtenäkään yönä itkemään. imi vain tissiä kun oli nälkä (nukkui mun kainalossa 6kk asti, omaan sänkyyn siirtäminen sujui sitten myös yllättävän helposti, nukkuu sielä kiltisti ja kaksi kertaa yössä nousen antamaan tissiä).
toinen positiivinen yllätys oli imetyksen onnistuminen, olin luullut ettei minitisseistäni olisi mihinkään, mutta maitoa tuli kuin tehtaalta ja tulee edelleenkin.
kokonaisuudessaan voin rehellisesti sanoa että olen tämän vauva ajan ollut onnellisempi kuin koskaan elämässäni. nyt olen jo uudestaan raskaana, ja odotan innolla kakkosta. olen asennoitunut niin, että jos kakkonen nyt olisikin hankalampi, niin uskoisin minulta löytyvän kuitenkin hänelle voimia, kun esikoinen on ollut tähän asti niin "helppo vauva".
niin eiköhän sen seuraavankin kanssa. Tuskin voisi ainakaan rankempaa olla. Tosin toisen lapsen kanssa esikoinen sekoittaa hieman pakkaa...
12 & 14(tai jotain sinne päin)