Kaikki, joilla enemmän kuin 1 lasta

voi olla osittain tottakin tuo sanomasi. Meillä ainakin eka (ja seuraavatkin) olleet ihan perusvauvoja, ei koliikkia tms. Neljä lasta.

Että jos ensimmäinen lapseni olisi ollut sellainen kuin kaverini lapsi on, niin meillä olisi vain yksi lapsi. Nyt kolmas tulossa :)

esikoinen oli porukan (4 kpl) vaativin vauva.

Meillä esikoisella oli koliikki ja vauva huusi monta tuntia päivässä viisikuiseksi, koko ensimmäisen ikävuotensa hän herätteli öisin tunnin välein. Kaksi nuorempaa ovat olleet helppoja "perusvauvoja".

Vaikka nyt tuntuu rankalta, Ap, niin aika kultaa muistot :)

Esikoinen lähes koliikki (kärsi pulauttelusta, joten oli mahavaivoja koko pikkuvauva-ajan) ja valvotti pitkin öitä. Mietin todella vakavasti, että toista lasta ei tule, koska olin itsekin lähes masennuksen partaalla. Minulle äitiyden tunteet saapuivat vasta kun esikoinen oli n.8kk vanha -niin kauan kesti päästä sinuiksi sen valtavan elämänmuutoksen kanssa, jota äitiydeksi kutsutaan. Olin 29v.



Nyt toinen lapsi syntyi kun olin 32v ja olen usein miettinyt, mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi, jos tätä kakkosta ei olisi tullut. Olen nauttinut vauva-ajasta täysin siemauksin ja esikoisen ollessa kerhossa 3krt/vko käymme vauvan kanssa kaupungilla kahvittelemassa ja tapaamassa mammakavereita.



Kaikki on mennyt niin helposti. Toinen vauva todellakin vaan sujahtaa siihen lapsiperheen arkeen ja olen jopa todennut, että varmaan se kolmaskin menisi. No, mies ei halua enempää, joten varmaan tähän kahteen rakkaaseen jäädään.



Mutta meillä esikoinen todella vaativa vauva ja onkin nyt sitten melko temperamenttinen ja vauhdikas 4-vuotias. Pikkuveli sen sijaan niin elämäänsä tyytyväinen puolivuotias, joka vaan makoilisi selällään ja ihmettelisi varpaitaan -ei ole kiire minnekään (veljensä konttasi jo tuossa iässä.)

Meillä on yksi lapsi tasan sen takia, että avoukkoni on sen sortin paskiainen ja ns. "vaikea" ihminen, että aikoinaan jo tuota ainokaistani odottaessani päätin, että "tuon äijän kanssa en toista hanki, jos hankin, niin ihan jonkun muun miehen kanssa sitten".



Tuo ainokainen poikani on mulle sitäkin rakkaampi, todella ihana tapaus (vaikkakin melko temperamenttinen ja omapäinen eli ei mikään ns. helpoin lapsi hänkään..) ja on vielä ulkonäöltäänkin todella suloinen (kaikensorttiset mummelit aina olleet ihastelemassa..), joten joskus myöhemmin on harmittanut, etten sittenkin tehnyt sitä toista, kun mielellään olisin toisenkin tuollaisen ihanuuden halunnut. Poikamme sai aikanaan alkunsa samantien, kun yleensä alettiin yrittämään lasta, joten luulen (mutta mistäpä tietää..), että sen toisenkin olisin ehkä helpolla saanut.



Pikkuisen karkeroittaa tämä, kun mietin, että toisenlaisen miehen kanssa olisin ilman muuta yrittänyt toistakin lasta, kun tuo ekakin ja ainokainen lapsi on mulle niin äärimmäisen rakas.



Mutta yleensä kyllä ihmettelen, että mitä VIKAA siinä muka on, jos perheessä on "vain" yksi lapsi, ainakin täällä av:lla näköjään ajatellaan niin. Itse jo lapsena sanoin kysyttäessä, että sitten isona hankin joko yhden tai kaksi lasta (en missään tapauksessa sen enempää..), eli se yksikin oli mielestäni jo silloin ihan hyvä vaihtoehto.

Esikoisen vauva-aika oli 100 kertaa rankempaa kuin arki tällä hetkellä 5-v, 3-v ja 6 kk lapsien kanssa.



Esikoisen vauva-aika oli helvettiä.

vaikka ei ensimmäinen ollut mikään kauhean vaikeakaan mutta ei tämä toinenkaan ole. Hyviä ja "huonoja" puolia molemmissa. (Ja monet asiat menee erilailla, kun ekan kanssa.)

Luulisin että itseläni ainakin ensimmäisen kohdalla en osannut varautua siihen kaikkeen mitä se oikeasti on ja eihän siihen pystykään. Mutta onneksi tehtiin toinen niin osasi enemmän nauttia siitä.

mä sain ekaks 2 pientä vauvaa kerralla, joita piti syöttää ja hoitaa samaan aikaan

silti on vielä 3 yksöstä hankittu sen jälkeen



sulla lienee asennevamma

Sukulaisperheessä se eka oli kitisevä ja paljon itkevä, vaativa vauva. Kolmas on kaikkein helpoin!

Itellä se on toisinpäin, esikoisella oli koliikki, huus 3,5kk putkeen eikä meillä juur nukuttu. Kuitenkin lapset haluttiin pienin ikäeroin, joten välit on 1v1kk ja 1v6kk. Ja jokainen on ollu edeltäjäänsä helpompi. Nyt kun ovat jo kouluikäsiä niin helpompaa ei vois ollakaan.

Meillä nyt 5kk ikäinen neiti ja ei todellakaan ole ollut ns. helppo vauva. Syy ei ole vauvan, koska maha oli alkuun (3kk ajan) 12h/vrk kipeä ja huusi täyttä kurkkua. Oikein kenenkään muun syli ei ollut hyvä kuin äidin. Maito ei pysynyt sisällä ja pahimmillaan painoa tuli alussa 50g/2vk. Neuvolassa kuljimme 1-3krt/vk melkein neljän kuukauden ikään saakka. Lisäksi neitillä ollut jo tähän ikään mennessä kaksi simätulehdusta (kenelläkään tutulla/itsellämme ei) sekä oksennus+ripulitauti kestoltaan 5pv. Lisäksi herää edelleen vähintään kaksi kertaa yössä + tutin hamuilut pitävät edelleen minut pahimmillaan melkein läpi yön puolihereillä.



Lisäksi minun synnytykseni ei mennyt nappiin kätilön osalta, joka synnytyksen jälkeisellä hoitovirheellään aiheutti minulle ylimääräisen leikkauksen neidin ollessa 2kk, eli kärsin tikeistä alapäässäni yhtäjaksoisesti noin 3,5kk. Ja kivuista puhumattakaan..



Ja silti suunnittelemme jo toista lasta, joka miehen mielestä saisi tulla vaikka heti (ja mieskin hoitaa neitiämme), mutta minä haluan odottaa vuoden verran vielä ja sitten alamme kokeilemaan, josko taas tärppäisi;)

kun viidentoista minuutin pätkiä. Ja tätä kesti ensimmäiset 3 kuukautta. Olin jo aivan epätoivoinen, kunnes tilanne alkoi pikkuhiljaa rauhottua, kun koliikki helpotti. Toinen (10 vuoden kuluttua kun ensimmäisestä kauhukokemukset alkoi helpottaa) olikin sitten mitä rauhallisin ja ihanin vauva, nukkui 5 tunnin unia, söi ja nukkui taas :-D

ensimmäinen lapsi vauvana helppo mutta lapsena (yli 1v) aivan kauhean hankala! Sitä edelleen (ikää 5v)



seuraavat kipaleet myös vauvana helppoja , mutta myös lapsena semmosia normaaleja.

olivat olleet yhtä helppoja kuin toisen lapsen kohdalla, niin meillä olisi varmaan liuta lapsia:)

Mutta kun tuon esikoista odottaessa oksentelin koko ajan ja synnytyskään ei ihan helppo ollut, niin saapi jäädä näihin kahteen lapseen lukumäärä.

Luulenpa, että tuollaiset parisuhdeongelmat yms. ovat hyvinkin yleinen ayy siihen, ettei tahdä/haluta lisää lapsia. Eihän olisi järkevääkään tehdä lisää lapsia ainaisen riitelyn yms keskelle. Ja yleensä se ratkaisevin ongelma on se hankala mies, jonka kanssa ei voi tulla toimeen (tiedän tuon omalla kohdallani ja tuttavapiirissäkin on vastaavanlaisia tapauksia).

Mun eka oli koliikkivauva, joka myös söi kerran tunnissa, samoin siskolla. Mun toka oli se helppo vauva :), joka söi 4 tunnin välein ja kerran yöllä.



Älä sie yhdestä kerrasta lannistu.

Esikoisen jälkeen olin varma, etten lähde siihen helvettiin enää koskaan, en varmasti ota sitä riskiä.



Kai se luonto teki asiansa, kultasi muistot ja sai ajattelemaan, että on 50/50 mahdollisuus siihen, että uusi vauva on esikoisen kaltainen tai sitten päinvastainen. Nyt lapsia on kaksi, ja vaikka väsyttää, pois en vaihtaisi. Tämä nuorempi on ollut helpompi kuin esikoinen, muttei hänkään mikään laitokselta asti 8-tuntisia yöunia vedellyt pötkylä.

niin silloin ekan ja tokan lapsen välillä on vaan isompi ikä ero