Lue keskustelun säännöt.
Kauanko lasta täytyy "pakottaa" harrastuksiin?
02.03.2010 |
Meillä esikoinen kävi vuoden jumpassa 5-vuotiaana. Ei tykännyt oikein mennä, koska on ujo. Lopetettiin se sitten. Tällä hetkellä ei harrastusta.
Kuopus taas aloitti 4-vuotiaana viime syksynä muskarin ja joka kerta joudun pakottamaan menemään sinne. On kuulemma ihan kivaa, mutta lähteminen ei miellytä. Haluaisi jäädä kotiin isonveljen kanssa leikkimään.
Kannattaisiko suosiolla harrastusten olla vai vielä jatkaa syksyllä? Musiikkiopistossa olisi hyvä päästä putkeen, jos sinne myöhemminkin mielii. Lapsi on musikaalinen, mutta tällä hetkellä vastentahtoinen.
Kommentit (11)
ellei olisi pakotettu. Ei vaan kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastukseen, josta tykkää. Eli lähteminen tuskaa, kotiin tulee naama innostuksesta loistaen! Vanhemman kannalta inhottavaa, mutta tuo jälki-innostus on saanut jatkamaan harrastusta. Mitä olen esim. oman äitini kanssa jutellut, hänen kaikki lapsensa ovat olleet viisivuotiaina huonoja lähtemään mihinkään, kivoihinkaan paikkoihin. Ilmeisesti kuuluu ikään. :/
koska lapsi on luonnostaan mukavuudenhaluinen ja hieman laiskakin: olisin halunnut osata soittaa pianoa upeasti, mutta harjoittelematta tippaakaan. Äiti sitten raahasi soittotunneille ja valvoi että harjoittelin kotona. Ja jossakin vaiheessa minulle valkeni, että se tie kannatti käydä jotta oppi ihan oikeasti soittamaan. Kun soittaminen alkoi sitten todella sujua, ei kenenkään tarvinnut enää pakottaa harjoittelemaan vaan motivaatio tuli kuin itsestään.
Niin että kiitos vaan äiti, ilman sinua en osaisi soittaa ollenkaan, ja soittaminen on kuitenkin tänä päivänä suurin henkireikäni ja ilonaiheeni.
Kipuilin ihan samaa asiaa poikani kanssa. Tuntui, ettei mikään kiinnosta ja harrastuksiin vieminen alkoi tuntua kaikista hankalalta. Nyt on kokeiltu jo kolmea harrastusta, kunnes tämän vuoden alussa ekaluokkalaiseni löysi mieluisan harrasteen: kuvataidekoulun.
Musta on turha ottaa paineita, kun lapsi on noin pieni. Jo päiväkodin / eskarin / koulun käynti voi olla sen verran kuluttavaa, ettei lapsi jaksa lähteä illalla kodin ulkopuolelle harrastamaan. Odota rauhassa vielä vuosi, pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kokeiltu vaikka mitä: muskaria, jumppaa, uimakerhoja, lätkää, futista. Kyllä lapsesta aika pian huomaa, jos joku laji ei nappaa olleenkaan. Esim futikseen esikoinen oli liian arka, vaikka alkuun halusi mennä. Mutta kun rupesi olemaan liian vaikeaa sinne meneminen, se lopetettiin. Meillä on ollut sellainen periaate varsinkin tuon isomman kanssa, että kaikkea voidaan kokeilla, mutta jos joku harrastus aloitetaan, käydään sitten myös lukukausi loppuun. Eikä jätetä harrastuskertoja väliin vain siksi, että ei satu just sillä hetkellä huvittamaan. Esim tällä hetkellä musiikkia koko ikänsä harrastanut esikoinen on kyllästynyt musiikkiharrastukseensa, mutta sitä ei jätetä nyt, vaan katsotaan vasta ensi syksynä, lopetataanko se toistaiseksi ja korvataan jollain uudella ja enemmän kiinnostavalla.
Minusta lapsia pitää kannustaa (siis kevyesti pakottaa) harrastuksiin, jos ne meinaa jäädä jonkun mukavuustekijän vuoksi pois. Vaikka just siksi, että ei huvita lähteä kotoa, kun olis kiva leikkiä isoveljen kanssa. Omista lapsistani huomaan, että tuota kuusivuotiasta ei enää tarvitse "pakottaa" kovin usein: mukavimpia harrastuksia hän odottaa kovasti ja on aina innoissaan menossa.
Eli ei jää kotiin ketään kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin sanoi lapsen koulun rehtori. Halusi, että lapsi tulee koulun harrastuskerhoon vain jos se on lapsen oma halu. Vanhempien aloitteesta ei pitäisi sinne mennä.
Eikä pientä hellävaraista puskemistakaan alle kouluikäiselle.
Tottakai lasta voi rohkaista, mutta ei tuon ikäisen tarvitse harrastaa mitään! Lisäksi vastentahtoisia lähtemisiä harrastukseen ei pitäisi olla jatkuvasti. Silloin on syytä lopettaa harrastus.
Meillä ehkä kolmasluokkalaista on alettu muistuttelemaan että harrastuksissa käydään, vaikka aina ei haluttaisi tai sitten lopetetaan harrastus. Lapsi saa itse valita. On valinnut harrastuksen ja tottunut pikkuhiljaa että harrastukseen mennään vaikka leikit jäävätkin kesken.
Meillä alle kouluikäisenä on voitu kokeilla jotain pikkuharrastusta, mutta yleensä lopetettukin. Varsinainen harrastaminen aloitettu tuossa 2-3luokkalaisena kun lapsella itselläänkin riittää mielenkiintoa ja jaksamista. Silloin lapsi myös yleensä jo paremmin tietää mitä haluaa.
Sanoisin että ehdottomasti anna harrastusten olla suosiolla ja kokeile useamman vuoden kuluttua uudelleen. Tuo putkeen pääseminen on se huonoin syy harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsista halusi jo 5 vuotiaana balettiin, toinen ratsastamaan ja kolmas soittotunneille, mutta tämä neljäs (poika) ei taas halunnut harrastaa muuta kuin kotona tai pihalla leikkimistä.
Yritin pariin otteeseen raahata poikaa harrastukseen, joska kuvittelin tämän pitävän (lähinnä toisten vanhempien painostuksesta...).
Nyt poika on jo 11 vuotias ja on harrastanut kaksi vuotta aktiivisesti lajia, jossa siirrettiin muutaman kerran jälkeen harrastusryhmästä kilparyhmään.
Tämä myöhään harrastuksensa aloittanut lapsi on ainakin meidän perheessä "menestynyt" kaikkein parhaiten omassa lajissaan, eli minusta lapsia ei kannata pakottaa liian aikaisin harrastuksiin...Jotkut vain tarvitsevat pidempään vapaata leikkiaikaa.
ellei olisi pakotettu. Ei vaan kiinnosta.
ei ollenkaan koskaan ikinä