Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko oikeasti lahjakkaan lapsen? Omaa ei lasketa...
02.03.2010 |
Ihmiset tuppaavat olemaan sitä mieltä usein, että oma lapsi on lahjakas siinä ja siinä asiassa. Mutta tiedätkö ihan oikeasti lapsen, joka on hämmästyttävän lahjakas jossain asiassa? Meidän lähipiirissä on 10-vuotias tyttö, joka on todella musikaalinen ja taitava pianisti. Parasta on se, että hän touhuaa paljon ihan tavallisten lasten touhuja (soittaa tietysti myös paljon, koska itse haluaa) JA että äiti ei korosta lapsen lahjakkuutta millään tavalla.
Kommentit (32)
esikoiseni ystävä on todella lahjakas viulisti, soittaa erään suuren kaupungin sinfoniaorkesterissa ja on nyt 17-vuotias. tyttö tosin haaveilee lastenhoitajan ammatista, joten viulun soitto jäänee harrastukseksi.
samaisen tyttären toinen ystävä on todella lahjakas kuvataiteilija, hänellä ei pikkukylän yläasteella ollut mahdollisuutta sen kummempaan kuvataideharrastukseen, joten hän kävi neljän eri luokka-asteen kuvataidetunneilla kouluaikanaan, siis omansa lisäksi. tytön takia rukattiin aina kuvaamataidon tuntejakin koulussa sopiviksi. nykyään tyttö opiskelee nuoriso-ohjaajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että kyseessä on se ongelma, että monet vanhemmat kehuvat lapsiaan lahjakkaiksi, vaikka olisivat ihan normeja (esim. juuri tänään 3,5v tytön äiti väitti lastaan liikunnallisesti lahjakkaaksi, vaikkei osaa vielä laskeutua tai nousta portaita muutoin kuin tasajalkaa ja kaatuu tosi usein juostessaan yms.). Sitten taas monet lahjakkaiden lasten vanhemmat jotenkin pelkäävät olevansa samanlaisia ja jättävät koko aiheen sikseen huomaamatta, että lahjakkaankin lapsen kannustaminen on hyväksi eikä sitä tarvitse kuitenkaan tehdä kehuskelemalla ympäriinsä.
Itse pidän tytärtäni lahjakkaana piirtäjänä ja matemaattisesti ikäistään edellä olevana ja sanon sen hänelle usein (siis kehun häntä siitä mitä tekee, en vertaa toisiin tms.), mutta muille mainitsen vain joskus (lapsen läsnä ollessa), että hän pärjää hyvin näissä aineissa. Lapsen kanssa puhumme myös niistä asioista, joissa hän pärjää huonommin (vaatii itseltään tosi paljon ja yritän vähän tasoitella vaatimuksia), mutta muille en lapsen kuullen näistä huomauttele. Toivon tämän kannustavan häntä iloitsemaan taidoistaan.
kans muutama sukulaisten lapsi osaa soittaa todella hyvin, mutta eiköhän ne muutkin lapset oppisi jos niille opettaisi niin pienestä pitäen. Itselläni ei vielä ole lapsia, joten en ole kokeillut.
kaikki lapset soittamaan todella hyvin vaikka kuinka opettais.
Nimim. kaksospoikien äiti (vain toinen osaa soittaa pianoa, toisen soitto on enemmän sellaista takomista) ;)
On vasta 6 v mutta soittaa jo melko vaikeitakin etydejä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on uskomattoman lahjakas. Ikäluokkansa paras erittäin vaikeassa lajissa, lisäksi aivan uskomattoman monipuolinen liikuntalajien hallitsija: pärjää oman lajinsa lisäksi mm. hiihdossa ja uinnissa ja voittaa tuosta vain kilpailuja. Touhuaa ja leikkii kuten muutkin lapset, ei treenaa yhtään enempää kuin muutkaan. On lisäksi tosi kiva ja ihana tyttö, pärjää koulussakin kuulemma oikein hyvin (nyt tokaluokkalainen).
Yksi tuttujen lapsi on matemaattis-looginen lahjakkuus. Häntä ei mitenkään asiassa tueta, mikä on mielestäni harmi. En tarkoita mitään kouluttamista, mutta että annettaisiin mahdollisuus taitojen kehittämiseen. Tästä jarruttelusta huolimatta tyttö on selvästi ikäisiään edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljen tyttö 3v on kielellisesti hyvin lahjakas.
Itse olen tästä huolestunut, koska niin oli oma lapsenikin ja autismiksi vanhempana osoittautui.
Se on ilkeätä että pikkulapsina kaikki ihannoi ja kannustaa näitä autistisia lapsia, mutta kun vanhempana oikeasti kaipaisi kannustusta sitä ei tule, koska on kummajainen.
Tosi hyvä kaikessa piirtämisessä, askartelussa ja muovailussa. Sain vuosi sitten häneltä lahjaksi savisen krokotiilin joka ihan oiken muotoinen, yksityiskohtaisesti tehdyt hampaat, varpaat, silmät jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin poika on ihan järjettömän lahjakas. Asuu tosin ulkomailla, mutta sielläkin siirretty ikäistään vanhempien luokalle. Puhuu kolmea kieltä (kotona puhuvat vain suomea), lukee ja kirjoittaa kaikilla noilla kielillä todella sujuvasti, laskee kerto- ja jakolaskuja ym, piirtää upeasti.
Jo ihan pienenä (alle 2-vuotiaana) kun oppi puhumaan osasi nimetä värit, aakkoset ja numerot. Muistaa KAIKEN lukemansa ja lukee todella paljon. Päihittää siis mennen tullen monet aikuisetkin yleistiedossa ja esimerkiksi koulussa saa usein toimia apuopettajana. Soittaa hyvin pienoa ja on kahdessa eri urheilulajissa ikätovereitaan huomattavasti parempi.
Tämän lahjakkuuden lisäksi on aivan valloittavan ihana poika. Harmittaa, että eivät asu Suomessa, jotta omat lapseni voisivat leikkiä hänen kanssaan useammin. Lomat kun hujahtavat aina niin nopeasti ohi.
Yksi poika tulee mieleen jolle vieraat kielet tarttuu helposti päähän ja on kyllä muutenkin lahjakas kaveri.
Tyttöni luokalla on monilahjakas lapsi jolla ei kuitenkaan ole sosiaaliset taidot hallussa. Sanoa paukauttelee päin näköä kaikille sen mitä ajattelee. Kyseessä on yläkoululainen. 10 kymppiä todistuksessa ja täysin ansaitusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjakkuus on sana.
Sitä ei voi kukaan määritellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omat vanhemmat eivät "saa" sanoa omaa lastaan lahjakkaaksi. On siis sosiaalisesti hyväksyttävämpää sanoa kaverien lapsien, kummilapsien tai lasten kavereiden olevan lahjakkaita kuin että sanoisi näin omasta lapsestaan.
Itse olin lapsena erittäin lahjakas koulussa ja usein ihmettelin, että enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä, kun vanhempani eivät milloinkaan sanoneet että olen lahjakas tai hyvä. Ehkä tämän takia minua itketti ihan toden teolla, jos sain vain kymmpi miinuksen jostain kokeesta. Tosin vaikka toin kotiin useimmiten vain kymppejä, en koskaan niistäkään saanut mitään erityiskehuja saati että minua olisi kehuttu joillekin muille aikuisille.
Nyt vasta itse lahjakkaan lapsen vanhempana olen huomannut, että omaa lasta ei "saa" kehua muille, koska se on jotenkin omahyväistä. Kummallista...
Eikös se ole tärkeintä, että kehut lasta hänelle itselleen?
En mä yhtään ihmettele, jos kukaan ei jaksa kuunnella, jos sun ainoa asia on omasi vertaileminen muihin ja omasi kehuminen. Jos sulla on sosiaalisia taitoja YHTÄÄN ymmärrät, että kehut mieluummin kaverisi lapsia, ja näin kaverisikin varmasti kehuu sinun lastasi.
Lähipiirini aikuiset ovat melkein kaikki älyllisesti lahjakkaita. Siis niissä asioissa, joita esim. koulumenestys mittaa. Nämä ominaisuudet ovat ilmeisen periytyviä - älyllistä, kielellistä ja matemaattista lahjakkuutta on useimmilla ystävieni lapsilla. Ja omillanikin, vaikka sitä ei nyt saanutkaan sanoa ;-)
En taida tuntea ketään todella "lahjakasta" lasta. Tunnen kyllä pari niin älykästä lasta, jotka pääsisivät Mensaan heti kun vain kokeisiin pääsee. Jotensakaan en miellä loogis-matemaattista älykkyyttä "lahjakkuudeksi".
Oma veljeni on myös Mensan jäsen ja aikanaa kirjoitti täydet pisteet matikasta ja fysiikasta. Hän hallitsee tämän puolen hyvin. Mutta ei hän "lahjakas" ole millään tavalla. Täysin tunnekylmä ja empatiakyvytön, suorastaan ilkeä.
En taida tuntea ketään todella "lahjakasta" lasta. Tunnen kyllä pari niin älykästä lasta, jotka pääsisivät Mensaan heti kun vain kokeisiin pääsee. Jotensakaan en miellä loogis-matemaattista älykkyyttä "lahjakkuudeksi". Oma veljeni on myös Mensan jäsen ja aikanaa kirjoitti täydet pisteet matikasta ja fysiikasta. Hän hallitsee tämän puolen hyvin. Mutta ei hän "lahjakas" ole millään tavalla. Täysin tunnekylmä ja empatiakyvytön, suorastaan ilkeä.
Kyllähän älykkyys on yksi lahjakkuuden laji. Sitten on erikseen sosiaalista lahjakkuutta, taiteellista lahjakkuutta, liikunnallista lahjakkuutta, jne... Mutta miksi älyllinen lahjakkuus ei olisi lahjakkuuden muoto sekin?
Lapsipuolissahan kuuluisi kai nähdä pelkkää pahaa, mutta tämä tyttö on haka piirtämään, hänellä on erehtymätön värisilmä ja loistava muotojen taju. Lisäksi hän valokuvaa kuin ammattilainen, tietää vaistomaisesti, mistä kuvakulmasta tilanne näyttää parhaalta ja kumartelee ja kiipeilee sen mukaan kameransa kanssa. Kun hän saa itse valita vaatteensa, tuloksena on aina jotakin hätkähdyttävän kaunista ihan tavallisestakin vaatekaapista. Kun ne värit ja mittasuhteet vaan ovat niin nappiin valitut.
jokaisen auton joka vastaan tuli ja myös jokaisen auton pikkuisen nippelinkin. Olisi osannut purkaa ja koota autot aivoillaan, fyysisesti tietenkään ei siihen olisi pystynyt.
Ei niitä todella lahjakkaita kovin usein tapaa. Omassa lähipiirissäni oma lapseni on oikeasti lahjakas. En myöskään koskaan korosta hänen lahjakkuuttaan. Itsekin on kovin vaatimaton.
omat vanhemmat eivät "saa" sanoa omaa lastaan lahjakkaaksi. On siis sosiaalisesti hyväksyttävämpää sanoa kaverien lapsien, kummilapsien tai lasten kavereiden olevan lahjakkaita kuin että sanoisi näin omasta lapsestaan.
Itse olin lapsena erittäin lahjakas koulussa ja usein ihmettelin, että enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä, kun vanhempani eivät milloinkaan sanoneet että olen lahjakas tai hyvä. Ehkä tämän takia minua itketti ihan toden teolla, jos sain vain kymmpi miinuksen jostain kokeesta. Tosin vaikka toin kotiin useimmiten vain kymppejä, en koskaan niistäkään saanut mitään erityiskehuja saati että minua olisi kehuttu joillekin muille aikuisille.
Nyt vasta itse lahjakkaan lapsen vanhempana olen huomannut, että omaa lasta ei "saa" kehua muille, koska se on jotenkin omahyväistä. Kummallista...