Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan yksinhuoltajaäiti löytänyt oikean uuden rakkauden?
01.03.2010 |
Kysynpä vaan kun tänään taas ilmeisesti karahti kiville yksi suhde, josta oikeesti odotin enemmän. Iän ei vielä luulisi olevan este, mutta kaksi pientä poikaani ilmeisesti on. Alussa kaikki näytti sujuvan hyvin ja ensi tapaamiset lasteni kanssa, mutta sitten, kun homman olisi pitänyt edetä vähän vakaammalle tasolle, niin mies pakitti. Näin on käynyt myös yh-kaveripiirissäni usein. Ymmärrän, että miehiä saattaa pelottaa valmiit lapset, mutta kertokaa mulle, pliis, joku oikea tuhkimo-tarina todellisesta elämästä ettei kaikki usko tosi rakkauteen ole mennyt!
Kommentit (53)
äitipuoli. Siksihän myytti pahasta äitipuolestakin on syntynyt. Oikeasti yhä nainen on se joka pyörittää arkea ja huolehtii lapsista (myös lapsipuolista) ruuanlaittoineen, pyykinpesuineen, siivoamisineen jne jne. Isäpuoli voi tehdä vain kivoja juttuja lapsipuolen kanssa - jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4-vuotias. Edelleen on mies matkassa ja kaksi yhteistä lastakin. En mä meidän tarinaa minään tuhkimotarinana kuitenkaan pitäisi, ihan tavallisia ihmisiä ollaan.
Miss Universum-kisoissa kolmanneksi ja ollut ministeri.
Oliskohan rahalla ja ulkonäölläkin jotain merkitystä... Kun näyttää Tanja Karpelalla olevan vaikka kuinka ottajia :-)
edellisestä liitosta peräisin olevia lapsia.
Yksinhuoltajana olin viisi vuotta kun löysin aivan ihanan miehen kenen kanssa naimisissa ollaan ja lapsiakin on tullut yhteisiä. =)
Kyllä se rakkaus on mahdollista yh äidillekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, ETTEI KANNATA!
uusperhe on niin helvetin vaikea yhtälö, että paljon onnellisempi olet niiden lastesi kanssa kolmistaan.
Meillä on ainakin mennyt tosi kivasti. Olen kyllä törmännyt mieheen, joka kovasti oli haaveillut perheestä jo ja instant family ei häntä yhtään pelottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näkökulmasta miehelle uusperhe on täysin järjetön ajatus. Nainen tekee lapset jonkun muun kanssa, lemppaa pihalle, ja sitten uuden miehen pitäisi elättää ja kasvattaa edellisen miehen geenit.
Sori, mutta minä en ainakaan ryhdy siihen. Elätän vain omat lapseni.
Kysymys ei ole pelosta.
Puolitoista vuotta olin kaksistaan pojan kanssa, kunnes löysin tuon nykyisen mieheni. Nnyt yhteistä eloa takana 6 vuotta ja ei tää nyt pelkkää tuhkimotarinaa ole ollut, paljon on vaikeuksia ollut mutta niistä ollaan selvitty, naimisissa ollaan ja yksi yhteinen lapsi, enempää ei varmaan tule, tämäkin saatiin hoidoilla. Mutta kyllä me molemmat ollaan vahvasti sitä mieltä että tää meidän perhe on meille kaikille just se oikea ja siitä lähdetään et jos ongelmia tulee nii niistä päästään yli. Eli ei ole helppoa mutta suosittelen, tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kuten nro 7 todistaa mutta yleisesti ottaen #6 on oikeassa.
Sitten kun yh:n lapset on niin isoja, että eivät enää pyöri äitinsä jaloissa niin yh-äippä kelpaa hyvin vasta eronneelle miehelle.
Lasten ollessa jo teinejä hän löysi kuolattavan upean näköisen australialaisen surffarimiehen ja muutti Australiaan, jossa menivät naimisiin. Mies ja teinilapset tulivat heti alusta alkaen loistavasti toimeen keskenään, kaipa se opetti niitä surffaamaan tai jotain. : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin myös. Lapsia 3, olen koulutettu ja hyvässä työssä. Löysin ihanan miehen, joka kokkaa, siivoaa ja hoitaa lapsia. Tälläkään viikolla en ole tehnyt ruokaa kertaakaan ( ei ole lempipuuhiani). Välillä lapset käyvät isällään ja saamme olla kahdestaan. Huippujuttu, mutta valitse tarkasti uusi mies ja muista, että sinulla on varaa valita. Mies ei ole kyllä akateeminen, mutta kestän sen, koska on muuten minulle sopiva.
Molemmilla on lapsi edellisestä suhteesta, mies oli myöskin yh. Ehkä sellasen miehen kanssa onnistuu keskimäärin helpommin, jolla on myöskin lapsia ja menneisyys :)