Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan yksinhuoltajaäiti löytänyt oikean uuden rakkauden?
01.03.2010 |
Kysynpä vaan kun tänään taas ilmeisesti karahti kiville yksi suhde, josta oikeesti odotin enemmän. Iän ei vielä luulisi olevan este, mutta kaksi pientä poikaani ilmeisesti on. Alussa kaikki näytti sujuvan hyvin ja ensi tapaamiset lasteni kanssa, mutta sitten, kun homman olisi pitänyt edetä vähän vakaammalle tasolle, niin mies pakitti. Näin on käynyt myös yh-kaveripiirissäni usein. Ymmärrän, että miehiä saattaa pelottaa valmiit lapset, mutta kertokaa mulle, pliis, joku oikea tuhkimo-tarina todellisesta elämästä ettei kaikki usko tosi rakkauteen ole mennyt!
Kommentit (53)
minkä ihmeen takia oletat, että sinun pitäisi elättää jonkun toisen lapset? Minä ja lasteni isä hoidamme sen puolen, ei toki mahdollinen uusi kumppanini. Myöskin kasvatusasiat pääasiassa omilla vanhemmilla.
näkökulmasta miehelle uusperhe on täysin järjetön ajatus. Nainen tekee lapset jonkun muun kanssa, lemppaa pihalle, ja sitten uuden miehen pitäisi elättää ja kasvattaa edellisen miehen geenit.
Sori, mutta minä en ainakaan ryhdy siihen. Elätän vain omat lapseni.
Kysymys ei ole pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän pienenä ihmeenä asiaa.. Kahden vuoden jälkeen voin sanoa, että luojan kiitos kun tapasin hänet.
on ensisijaisesti uusperheen vanhemmilla, ei sillä etävanhemmalla. Kyllähän sen sanoo ihan terve järkikin. Miten kasvatat sellaista, jonka luona et ole?
Tosiasia on, että uusperhe on naisen näkökulmasta edullinen, miehen näkökulmasta epäedullinen vaihtoehto.
Siksipä todennäköisesti tuossa muualla siteeratun tutkimuksen mukaisesti älykkäät miehet ovat todennäköisemmin yksiavioisia. Kaikkein edullisintahan miehelle olisi tietysti siittää tenavia sinne tänne, ja jättää ne aina uusperheisien hoidettavaksi.
minkä ihmeen takia oletat, että sinun pitäisi elättää jonkun toisen lapset? Minä ja lasteni isä hoidamme sen puolen, ei toki mahdollinen uusi kumppanini. Myöskin kasvatusasiat pääasiassa omilla vanhemmilla.
näkökulmasta miehelle uusperhe on täysin järjetön ajatus. Nainen tekee lapset jonkun muun kanssa, lemppaa pihalle, ja sitten uuden miehen pitäisi elättää ja kasvattaa edellisen miehen geenit.
Sori, mutta minä en ainakaan ryhdy siihen. Elätän vain omat lapseni.
Kysymys ei ole pelosta.
Kysynpä vaan kun tänään taas ilmeisesti karahti kiville yksi suhde, josta oikeesti odotin enemmän. Iän ei vielä luulisi olevan este, mutta kaksi pientä poikaani ilmeisesti on. Alussa kaikki näytti sujuvan hyvin ja ensi tapaamiset lasteni kanssa, mutta sitten, kun homman olisi pitänyt edetä vähän vakaammalle tasolle, niin mies pakitti. Näin on käynyt myös yh-kaveripiirissäni usein. Ymmärrän, että miehiä saattaa pelottaa valmiit lapset, mutta kertokaa mulle, pliis, joku oikea tuhkimo-tarina todellisesta elämästä ettei kaikki usko tosi rakkauteen ole mennyt!
Minä en etsi lapsilleni missään nimessä isää, en isähamoakaan, koska heillä sellainen on, tapaajavanhempana. Minä halusin itselleni kumppanin, joka hyväksyy lapseni arjessa, on heille turvallinen aikuinen, ei sen enempää.
Yhteenmuutto on tulossa, ja tulen aina hoitamaan itse lapsistani taloudellisen vastuun, hoidan itse päivähoitomatkat, koulupalaverit, harrastukset jne.
Mies kyllä tarkastelee läksyjä, pelailee lasten kanssa jne.
Meillä toimii tämmöinen vallan mainiosti, tiedän että monille tämä ei riittäisi :)
Miehienkään ei tarvitsisi pelätä mitään, jos kaikilla olisi samalla tavalla asiat
Kysynpä vaan kun tänään taas ilmeisesti karahti kiville yksi suhde, josta oikeesti odotin enemmän. Iän ei vielä luulisi olevan este, mutta kaksi pientä poikaani ilmeisesti on. Alussa kaikki näytti sujuvan hyvin ja ensi tapaamiset lasteni kanssa, mutta sitten, kun homman olisi pitänyt edetä vähän vakaammalle tasolle, niin mies pakitti. Näin on käynyt myös yh-kaveripiirissäni usein. Ymmärrän, että miehiä saattaa pelottaa valmiit lapset, mutta kertokaa mulle, pliis, joku oikea tuhkimo-tarina todellisesta elämästä ettei kaikki usko tosi rakkauteen ole mennyt!
Minä en etsi lapsilleni missään nimessä isää, en isähamoakaan, koska heillä sellainen on, tapaajavanhempana. Minä halusin itselleni kumppanin, joka hyväksyy lapseni arjessa, on heille turvallinen aikuinen, ei sen enempää.
Yhteenmuutto on tulossa, ja tulen aina hoitamaan itse lapsistani taloudellisen vastuun, hoidan itse päivähoitomatkat, koulupalaverit, harrastukset jne.
Mies kyllä tarkastelee läksyjä, pelailee lasten kanssa jne.
Meillä toimii tämmöinen vallan mainiosti, tiedän että monille tämä ei riittäisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ryhtyä renttuisien lapsille turvalliseksi keskustelevaksi vanhemmaksi - ainakaan jos ovat sieltä fiksummasta päästä.
ryhtyä renttuisien lapsille turvalliseksi keskustelevaksi vanhemmaksi - ainakaan jos ovat sieltä fiksummasta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eronneet niistä miehistänne, koska ne olivat ihania ja keskustelevia, läsnäolevia isiä? :D
renttuisistä - hyvistäkin miehistä voi erota. Kunnollinen perheenisä, työtä tekevä ja palkan kotiin kantanut mies vain oli niin tunneköyhä etten koskaan saanut hänestä vastusta hyvässä enkä pahassa. Komeakin, hyvä sängyssä mutta jos rakkaus puuttuu niin eipä noilla hyvillä avuilla pitkälle pötkitä. Yritimme sentään 14 vuotta. Erittäin läsnäoleva lapsilleen.
Meillä kyllä isä otti etäisyyttä lapsiin taloudellisesti joten minä ja nykyinen mieheni ollaan elätetty koko sakki ihan itse.
18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnollisesta miehestä siinä mielessä, että maksaa elatusavut, vie lasta matkoilla, lapsi 2-3 kertaa viikossa yötä isällän. Eli ihan kunnon isä. Ei siinä nykyinen miesystäväni joudu kenenkään rentun kanssa tehtyä lasta kasvattamaan. Eli näinkin on.
ihan outo ajatus, että parisuhde voi kariutua jonkun miehen kanssa, mutta senkin jälkeen vanhemmuus voi jatkua ja pitääkin jatkua. Mies/nainen voi olle "huono" puoliso toiselleen mutta hyvä vanhempi. Miksi eroaminen vaikka miehestä tekisi hänestä jotenkin samalla huonon isän? Eivätkö ne ole kaksi erilaista roolia tässä elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että monilla vapailla miehilläkin on jo takanaan parisuhde, josta lapsia. Tällaiset miehet ovat yleensä yksinhuoltajille hyviä kumppaneita, koska heillä on jo realistinen kuva lapsiperheen elämästä ja itselläänkin lapsi ainakin välillä luonaan.
Meillä on juuri näin: sinun ja minun lapset, sekä yksi yhteinen. Hyvin menee :-)
ikäiseni sinkkumiehen pari vuotta myöhemmin. Oikeasti, en voisi olla onnellisempi kenenkään muun kanssa, nyt ollaan oltu naimisissa 10 vuotta ja lapsia nyt kolme, joista yksi ns. yhteinen. Kaikki lapset kuitenkin tasavertaisia ja onnellisia ja tasapainoisia yksilöitä. =)
Valitse kuitenkin huolella se uusi mies..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä niin, että sellaisella naisella, jolla on jo lapsia ei ole enää valitsijan roolia markkinoilla.
Nyt on kyllä niin, että sellaisella naisella, jolla on jo lapsia ei ole enää valitsijan roolia markkinoilla.
Mulla oli 2 lasta ja mies oli lapseton ja 13v nuorempi.
Mutta niin vaan meillä on jo 2 yhteistäkin lasta ja hyvin menee :D
ainakaan omalla kohdallani uuteen rakkauteen. Olen ollut yksin lasteni kanssa jo kohta 6 vuotta, enkä usko löytäväni enää puolisoa itselleni. En kyllä etsikään aktiivisesti ketään, mutta uskon sen olevan järkevämpääkin näin. Elämä on vaikeaa, surullista, mutta onneksi sekin joskus loppuu.
jotain merkitystä... Kun näyttää Tanja Karpelalla olevan vaikka kuinka ottajia :-)
aina helposti löydä kaveria? ja tulee takapakkeja kun kunnolla tutustutaan.
Juu, en minäkään nyt elämääni mahdollisen uuden miehen varaan rakenna, mutta yksin olen ollut jo sen aikaa että kaipuu läheiseen ja rakastavaan aikuiseen on jo herännyt. Edellisestä suhteesta jäi melkoisen arvet, mutta onneksi ystäväpiirissä ja sukulaisissa on paljon sellaisia miehiä, joiden ansiosta tiedän, että kaikki miehet eivät lyö, satuta tai kohtele kaltoin naista ja/tai lapsia. Eikun siis kohti kevättä, toiveikkain mielin!