Miehen kunnioittamisesta

Aloittajan edustamassa arvomaailmassa on vain se vika, että sitä usein tuputetaan ainoana oikeana mallina niillekin, jotka sitä eivät halua. Vähän kuten uskontoa muslimimaissa.

Uskoisin, että mies jonka miehisiä ominaisuuksia tuetaan ja kannustetaan, helposti päätyy tekemään tuon tyyppisiä juttuja. Eli ehkä se työmäärä tasaantuu ihan sillä, että miehen työmäärä lisääntyy kun sitä siihen kannustaa.

Eli tarkoitatte "perinteisellä naisella" sellaista, joka uskoo vian olevan aina naisessa. Eli jos ukko on patalaiska, on syy vaimossa, joka ei ole "kannustanut puolisonsa miehisiä ominaisuuksia".

:D Voi ei...

Meillä mennään pitkälti perinteisten sukupuoliroolien mukaan. Minä huolehdin aina ruokapuolesta, teen jopa miehelleni iltapalaleivät jne. Grilli tosin on miehen heiniä. Minä pesen myös pyykit ja siivoan, mies vie roskat, tekee kaikki perinteiset miesten työt ja viettää aikaa lastemme kanssa että saan tehdä kotitöitä rauhassa. Hoidan omia ja hoitolapsiani kotona, mies käy töissä kodin ulkopuolella. Tunnustaudun passaajaksi mutta mies taas hemmottelee minua hieronnalla, vie syömään jne. Laskujen maksusta huolehdin minä mutta päätökset teemme yhdessä. Nuoria kaupunkilaisia olemme ja yhteisiä vuosia takana 10:)

22: En minä tuputa tätä kellekään. Aloitustekstissänihän nimenomaan kysyin, löytyykö samalla tavoin ajattelevia ja kerroin, että toivoisin saavani yhteyden heihin. Tavoitteenani ei ollut viestiä niille, jotka ovat eri mieltä. Se ei tarkoita, ettenkö hyväksyisi että teitäkin on.



23: Minun tapauksessani kannustus lisää miehen positiivisia ominaisuuksia. Jos ajattelen itseäni, tiedän, että myös itse toimin paremmin porkkanan kuin kepin avulla. Toki on myös tapauksia joissa mikään ei auta. Onneksi oma mieheni ei ole sellainen.

että jako miesten ja naisten töihin on keinotekoinen. Eihän nyt koko ajan ole remonttiakaan... Jos kannustamalla saa miehen tekemään remonttia niin yhtä lailla saa miehen pesemään pyykkiä. Ei pyykinpesussa ole minun mielestäni mitään sellaista, joka rajoittaisi toiminnon miessukupuolelta.



Tottahan se on, että jos sitä remonttia on paljon, siitä tulee usein miesten työ. Koko työnjaossahan on ideana se, että olemassaolevat työt jaetaan tekijöiden kesken. Ei niitä miesten hommia tarvi erikseen keksiä.



Mutta kukin tyylillään. Kyllä meidänkin yhdessä kaveriperheessä oli erittäin perinteiset sukupuoliroolit - heillä olikin sitten avioero todella lähellä, mutta onneksi saivat solmut selvitettyä mm. työnjakoa sovittelemalla... Oma kokemukseni on, että parhaiten menee niillä pariskunnilla, joilla on tasa-arvoinen suhde.



17

Siis eikös nyt kaikkien ihmissuhteiden perusta ole se, että toista arvostetaan ja kunnioitetaan?



Minullakaan ei ole mitään kodinhengettäriä/kotirouvia vastaan. Mutta en ymmärrä että sellainen olisi jonkinlainen tavoiteltava ihanne nykypäivänä. Entä jos nainen ei pidä ruonlaitosta ja siivoamisesta mutta mies pitää? Entä jos nainen on paljon kätevämpi käsistään ja nauttii remontoinnista yms? Useinhan naisilla on luonnostaan parempi sorminäppäryys, joka on eduksi remonttihommissa. Fyysistä voimaa ei enää juuri tarvita, koneet hoitaa raskaan työn.



Me olemme juuri tällainen pari. Mies mm. vastaa enemmän kaupassakäynneistä ja ruoanlaitosta. Minä olen esim. maalannut lähes kaikki kotimme pinnat ja laatoitin kylppärin. Silti en ole millään lailla maskuliininen eikä mies feminiininen. Olemme onnellisia siitä että löysimme toisemme.

että siinä eroa lähellä käyneessä perheessä perinteiset sukupuoliroolit tarkoittivat nimenomaan sitä, että nainen teki oman palkkatyönsä ohella kaikki kotityöt. Mies myös odotti (lapsuudenkotinsa peruja) mm. että vaimo laittaa aina ruuan valmiiksi, kaataa kahvin kuppiin ja laskostaa aamun lehden aamupalapöytään, pakkaa miehen vaatteet matkoille, vie miehen likapyykit pyykkikoriin ja pesee ne, yms. Nämä olivat miehen mielestä "naisten töitä". "Miesten töitä" tuossa uudehkossa rivitaloasunnossa oli lähinnä ruohonleikkuu takapihalta. Avioliittoneuvojan kautta tuo mies vasta vakuuttui siitä, ettei ole olemassa mitään miesten ja naisten töitä, vaan yhteisiä kotitöitä.



17

Minä kuulun varmaankin myös tämän ketjun kohderyhmään :) Mies käy töissä, hoitaa ns miesten työt (ne raskaat ja likaiset). Minä olen kotona hoitamassa lapsia ja kotia.



Meillä ei tällä hetkellä kuitenkaan ole ihan niin tasajako kuin toivoisin. Haluaisin mielelläni pitää kodinhoidon itselläni, siivouksen ja ruuanlaiton ja sellaiset. Vaikean raskauden ja pienen valvottajavauvan vuoksi mies on jo jonkun aikaa hoitanut huomattavasti suuremman osuuden kaikista kodin töistä. Joskus ihan hävettävää kun ei vain ole pystynyt, vaikka tietää toisen tekevän enemmän kuin tarpeeksi. Minä en siis todellakaan voi valittaa miehestäni ja kunnioitan häntä myös paljon. Toivottavasti voin joskus korvata sen, mitä hän tällä hetkellä tekee perheemme edestä.

Multa kanssa meni vähän ohi se, että miten perinteiset roolimallit ja kunnioitus liittyvät toisiinsa.



Minusta kaikissa toimivissa ihmissuhteissa (ei siis pelkästään parisuhde) on kunnioitettava toista. Eihän se muuten toimi. Yleensä myös sitten toimivaan yhteiseloon liittyy se, että haluaa toimia ja tehdä myös muiden parhaaksi, ei vain pelkän itsensä. Siihen sitten voi kuulua vaikka niitä paitojen silitystä tai kylpyhuoneen pesua, mitä nyt kulloinkin on tarpeen.



Valtaosallahan perheistä on nykyään se tilanne, että niitä perinteisiä miesten töitä on hyvin vähän tai korkeintaan kausiluonteisesti. Maatilat sitten erikseen.

vai kenties aloitukseeni vihaisesti suhtautuva kitisijä.

että ajallisesti käytämme kotitöihin saman verran aikaa. Usein teemme niitä yhdessä ja samalla juttelemme asioistta ja suunnittelemme tulevia päiviä. En voisi kunnioittaa miestä, jolle joutuisin tekemään voileivät käteen, kun kuitenkin molemmat käymme töissä.

en todellakaan pidä itseäni perinteisenä naisena, mutta en ole mikään feministijyräkään. Minusta vain ei ole elämään miehen passaajana ja kodin puunaajana ja odottamaan että mies tuo elannon kotiin.



Olen hyvin vahvatahtoinen, ja vaikka harrastakin hyvin perinteisesti naisellisia asioita niin olen muuten aika miehinen. Toisaalta mieheni on mielestäni erittäin miehekäs, vaikkei osakaan eikä halua rakentaa taloa. Meillä minulla pysyy vasara paremmin kädessä. Mies ei elätä minua, eikä aio elättää minua, vaan odottaa että teen omaa uraani ja tukee sekä kannustaa minua siinä. Hänen mielestään aivoni ja kykyni menisivät ihan hukkaan jos en yrittäisi parastani työelämässä.



Hieron kyllä miehen selkää ja laitan ruokaa, mutta mies ei odota eikä vaadi sitä minulta, ja jos en ehdi kokkaamaan ottaa itse ruokansa. Kotitöitä teen enemmän ihan siksi, että minulla on niihin tällä hetkellä enemmän aikaa, mies auttaa kyllä jos johonkin apua pyydän.

tarvinnut tehdä näistä kotitöistä numeroa. Kolme lasta on ja 8 vuotta naimisissa. Meillä aina se tekee, joka on lähimpänä. Tosin minä en osaa vaihtaa renkaita tms, ja mies ei taas koskaan pese vessanpönttöä, mutta tärkeintä on että kumpikin tekee jotain perheen hyväksi, ja yhdessä myös laiskotellaan. En siis tunnustaudu kuuluvani kumpaankaan päähän. Mutta olen hirvittävän onnellinen siitä, että mieheni on osoittautunut mieheksi, joka todella välittää vaimostaan ja perheestään, ja haluaa tehdä töitä tämän kaiken eteen, vaikka hän on nuori, alle kolmenkymmenen.

aihe on tabu Suomessa mutta miehelläni on toisaalla myös toinen avovaimo joka on kaltaiseni ja jolla on myös miehelle kolme lasta ja kyllä, olemme ystäviä :D. Arvostamme ja kunnioitamme Herraamme joka elättää meitä ja tuo rahaa koteihimme ja käyttää sen viisaasti ettei meidän itse tarvitse miettiä ostoslistoja tai poistua keittiöstä/makuuhuoneestamme. En ymmärrä feministejä. Herra Jumala antoi miehelle aivot ja naiselle kohdun. Aamen.

kyllä minunkin mielestäni kunnioitus (molemminpuolinen!) kuuluu itsestäänselvästi hyvään parisuhteeseen. Eikä tämä ole riippuvainen työnjaosta. Voi kai sanoa, että ihanteeni (aina tietysti hieman toteutumaton) on eräänlainen kodinhengetär, mutta en kyllä koe olevani alamainen miessukupuoleen nähden.



Haluan itse ajatella, että tasa-arvo ei ole kiinni siitä, että kumpikin osapuoli ansaitsee pätäkkää. Toki yhteiskunnassamme ihannoidaan naisia, jotka hoitavat lapset ja kodin suit sait, mutta vain siinä tapauksessa, että tienaa rahaakin. Suomalainen ihanne on siis nainen, joka tekee KAIKEN. Käsittääkseni taas joissain maissa säälitään suomalaisia, jotka eivät osaa sanoa ei, vaan todella juoksevat kieli vyön alla tehden kaiken. Ihannemaailma olisi tietysti sellainen, jossa olisi aito valinnanvapaus, ja jossa voisi vaikka av:lla kirjoittaaa omista valinnoistaan ilman, että se tulkitaan toisin valinneiden haukkumiseksi :)



12

jostain syystä kuuluisi. Mikäs sitten neuvoksi?

aihe on tabu Suomessa mutta miehelläni on toisaalla myös toinen avovaimo joka on kaltaiseni ja jolla on myös miehelle kolme lasta ja kyllä, olemme ystäviä :D. Arvostamme ja kunnioitamme Herraamme joka elättää meitä ja tuo rahaa koteihimme ja käyttää sen viisaasti ettei meidän itse tarvitse miettiä ostoslistoja tai poistua keittiöstä/makuuhuoneestamme. En ymmärrä feministejä. Herra Jumala antoi miehelle aivot ja naiselle kohdun. Aamen.

Kysyisin ap:ltä ja muilta "miehiä kunnioittavilta vaimoilta", että miten tämä kunnioitus eroaa ihan normaalista parisuhteesta?



Eikö ihan tasa-arvoiseen, feministi-ihanteen mukaiseen parisuhteeseen kuulu toisen työpanoksen kunnioittaminen ja toisen kohteleminen nätisti ja huomaavaisesti? Toisen auttaminen hädässä onnistuu sitä paitsi kätevämmin, jos kumpikin osaa tehdä kaikenlaisia töitä. Vai miten hoidetaan esim. tilanne, jossa äiti on sairaana?



Mikä se on se erottava tekijä?

enkä ottanut kantaa ko. ketjuihin. Mutta tunnustaudun lukemattakin perinteiseksi naiseksi. Passaan miestäni, mutta ei tämä yksipuolista passausta ole.

Mä olin jo lyömässä itseni kanssa vetoa, onko eka vastaaja joku kaltaisesi, vai kenties aloitukseeni vihaisesti suhtautuva kitisijä.



Ei meilläkään passaus yksipuolista ole. Minusta mies on herkkuruokansa ja selkähierontansa ansainnut, kun rakentelee meille omaa kotia yms.



Se kai siinä pääasia onkin, että molemmat hoitaa osuutensa. Ja niin yleensä käykin, jos molempien osuutta arvostetaankin.



Viimeksi juuri eilen mies kommentoi, että on ihanaa kun keittiö on siisti kun hän tulee sinne (esim. puristelemaan meikäläisen takamusta kun hämmentelen päivän soppaa). Minusta on mukavaa pitää keittiö siistinä kun hän sitä arvostaa. Ja otan myös takamuksen puristelun kohteliaisuutena/romantiikkana. Silloin saan paljon enemmän positiivista huomiota, kuin jos pitäisin tuollaista kähmimistä pahana asiana. :)