voi tätä raskauden ihanuutta!!

...linkistä! Tsemppiä myös sinulle ja toivottavasti kohta onnistuu.

..minä istun itku kurkussa töissä, kun taas alkoi menkat. Luulin niin että tällä kerralla olis tärpännyt, masentaa! Kesäkuussa oli tuulimunan kaavinta - kaksi kertaa.

ei nyt ole ap:lle mitään apua, mutta itsellä esikoisen odotus sujunut loistavasti. Parin kuukauden lievää selkäoireilua ja parin päivän helvetillisen iskiaskivun takia sohvassa makaamista lukuunottamatta olen voinut loistavasti, liikkunut ja lenkkeillyt ja jaksanut ja nauttinut tosi paljon olostani. Nukkuminen tosin on ollut huonoa alusta asti, mutta ei se juuri ole häirinnyt. Nyt alkanut rv34 ja vähän alkaa olo olla uupuneempi mutta muuten ei mitään ongelmaa.



Miksi sitten piti tähän ketjuun tulla kirjoittamaan kun ei ap tätä hakenut vaan vertaistukea enemmänkin? Siksi kun itse pelkäsin että menee tuolleen kuin aloittajalla, ja olen ollut tosi kiitollinen kun ei mennyt. Etukäteen jo ehdin murehtia ja huolehtia raskauden ajan vointia (etenkin kun pyöritän arkea yksin), ja sikäli kykenen jollain tasolla samaistumaan ap:n fiiliksiin. Mutta siis, tsemppiä ap:lle, ja toivottavasti ne vaivat helpottaisikin tässä matkan varrella. Itsellä ainakin selkävaivat meni ohi tukivyöllä ja parempaan (=kovempaan) sänkyyn siirtymisellä.

Mulla myös tuulimunaraskaus takana...Mitä tarkoitit tuolla kaksi kertaa, oliko seuraavakin raskaus tuulimuna?

Ei ap

ei onneksi. Tarkoitin, että jouduin kaavintaa kahdesti tuulimunasta. Raskaushormonit nousivat parin vkon päästä ensimmäisestä - eli jotain solukkoa oli vielä jäänyt.

AP:lle toivon kuitenkin tsemppiä ja että vaivat helpottavat - ja pääset vähän raskaudestasi myös nauttimaan.

Sori, itseä vaan ottaa päähän tää kuukaudesta toiseen piina ja oli pakko purkautua.

Minulta löytyy myös kaikenlaista vaivaa, onneksi on jo rv 35. Itse olen sitä mieltä, että kukaan ei saisi lapsia synnytettyä, jos loppuraskaus ei olisi niin tukalaa aikaa. Odotan jo innolla, että suppareita alkaa tulla ja pääsen synnärille.

Hei jos kiinnostaa niin löysin tällaisen sivuston jonka avulla meillä ainakin yritetään mennä ens kuukausi... ( Mulla ja nyt siis ekat kuukautiset tuulimunan jälkeen) Tsemppiä Sinulle myös!

http://www.pregnancyloss.info/waitingforaf.htm

-se joka kyseli kaavinnasta-

ymmärrän kakkosta oikein hyvin. itselläkin takana tuulimuna ja pitkä yritys tulla raskaaksi siksi oikein hävettää valittaa asioista, mutta toivon minä kuitenkin ettei raskauden tarvisi olla yhtä kärmimystä

että lähinnä tarkoitan sitä "try again"-osiota...

-edellinen-

Tiedän noi tuskat, mulla oli paha iskias molemmilla puolilla vuorotellen. Kyllä se siitä vielä pahenee. Odotas vaan kun hemoglobiini heittäytyy satasen tietämiin, tai kun kohdun koko alkaa hankaloittamaan hengitystä. Puhumattakaan siitä, että kusella saa ravata vartin välein.

Sympatiat sulle, mulla viikkoja jäljellä enää 10(?)

mahtuu 9kuukauteen, mua ei toi lonkka muuten haittais mutta ku se on täysin kosketusarka :/ vihloo. särkee. polttaa. vuorotellen kaikkia. kai se pitäs mennä huomen sairaalaa näyttää ettei sit ookkaa mikää laskimotukos. se kipu on niin syvällä. yleisintä se kuulemma on pohkeessa, mutta mistä näitä tietää. toivottavasti sitä nyt ei sit ainakaa oo.. jalka ei tosin ole kuuma,tai kummemmin turvonnut eikä kävely satu siihen, niin en kyllä jaksas het uskoo kyl tukosta?++

---

kerran yhden kätilön kanssa siitä miten omat lapset vaikuttaa omaan työhön. Ja me kumpikin sanoimme, että ennen ei oikeasti osannut kuvitella mitä se raskaus tuo tullessaan. Sitä vain ihmetteli, että mitä ne äidit aina valittaa, raskaushan kuuluisi olla elämän parasta ja ihaninta aikaa. No nykyään kaksi raskautta läpi käyneenä tiedän juuri mitä ne odottavat äidit valittaa. Minulla ei nyt tuota lonkkavaivaa ole ollut, mutta väsymys oli raskauden aikana valtava, närästystä oli todella paha, aina jotain kohtaa kolotti, painoa tuli 23kg lisää, pukamat vaivaa vielä 2v viimeisimmän raskauden jälkeen. Yöunet piteni selvästi lapsen syntymän jälkeen. Raskaana lamppasin vessassa n. 5kertaa ja sitten vielä ne valvomiset päälle.

ja tänään särkenyt häpyluuta. toivottavasti ei tuu tavaksi. rv 18 vasta..

Täällä kanssa hillitön liitoskipu selkäpuolella ja iskias siihen päälle. Ei auta oikein mikään sallittu... kai se vasta synnytys helpottaa. Eka raskaus oli ihan leikkiä ja tässä toisessa sitten taas senkin edestä. Onneksi on enää 3 viikkoa jäljellä, mutta sekin voi olla liikaa...ylihuomenna rukoilen jo käynnistystä seuraavalle viikolle...

Koko helmikuu mennyt maatessa sohvalla ja pohtiessa, että mitähän sitä voisi syödä (mitä on helppo oksentaa) Kauhea uupumus, palelu, paha mieli, kuvotus. Ja kolmatta kertaa olen asialla, nyt uutena vaivana lonkka/pakarakipu, joka tosin alkoi oireilla jo viikolla 7. Lieneekö sitten kuitenkaan raskauteen liittyvää. On tuota ikääkin jo, sekin pelottaa.



En jaksa tehdä mitään kotitöitä, mies yrittää jotenkin pitää sapuskoissa kahta vanhempaa lasta.

Täällä toinen joka ihmettelee mitä tuo raskauden ihanuus tarkoittaa. Viisi ensimmäistä kuukautta oksennettii ja siitä kun päästiin alkoi lonkat vaivaamaan, löystymis kivut vaivasi lähes tulkoon yötä päivää. Nyt mennään rv 36 ja selkä vaivaa, nukkua ei oikein pysty mitenkään päin, eikä oikein pysty muuhunkaan tänäm mahan kanssa, jos jtn teet huomaat myös tehneesi, kun rupeaa niin supistelemaan. Saikulla olen ollu jo joulukuun alusta asti. Testeissä olen joutunut juoksemaan koko raskaus aikani, epäilevät kaikkea,mutta onneksi mikään ei ole ollut vialla, riskisynnyttäjänä vaan kaikki täytyy ottaa huomioon ja tarkkailla että menee hyvin.

Täälläkin siis esikoista odotellaan :)

mutta seuraavatpa ei enää menneetkään. Pahoinvointia, oksentamista, heikostusta ja väsymystä viikosta 5-6 ja sokerina pohjalla toisella puolella selkää iskiaskipu, joka vie jalan alta. Ekassa raskaudessa tuota vastaavaa kipuilua oli parina päivänä ihan loppuraskaudessa, seuraavissa raskauksissa tiesin olevani raskaana, kun iskias iski pari päivää ennen kuin menkat olisi alkaneet. Nyt viikkoja kasassa huikeat 7 kauhulla odotan, miten tästä selvitään, kun kipu iskee lähes päivittäin.

Olen nytkin saikulla tuon lonkkasäryn vuoksi. Diagnoosian limapussintulehdus, joka on niin ärtynyt, että säteilee polvesta puoliväliin selkää ja koko pakara on siltä kipeältä puolelta ihan tulessa. Mitään lääkkeitä ei voi nyt syödä, joten olen vuodelevossa kylmäpussin kanssa, koska työni on sellaista, etten oikein voi työpaikalla huilia. Myös nukkuminen on häiriintynyt kivun vuoksi, eli olen väsymyksenkin vuoksi levossa. Lääkkeitä voi ehkä saada sitten myöhemmin, mutta näin viikolla 19 (joo, hyvin täälläkin menee) ei ole kuin Panadolia, joka on turhaa.



Ainoa mikä lohduttaa on tieto siitä, että tämä ei ole vaarallista. Odotan "innolla" mahdollisia liitoskipuja, jotka olivat ilonani ensimmäisessä raskaudessa ja olin raskauden viimeisen kolmanneksen kotini vankina, koska en voinut kävellä.



Närästääkin, perkules. Renniet ovat oksettavan makuisia ja niitä menee pakettitolkulla. Syömisrytmin ja ruoka-aineiden kanssa on oltava tarkkana.



Eli täydet sympatiat täältä, kuulostaa ihan siltä että samalla veneellä seilataan. :D