Neuvoja otetaan vastaan. Kyse on lasten suhteesta mummoonsa.

että mummonsa välittää heistä ja ettei monen mummo edes koskaan soita lapsenlapsilleen.

Puhu myös siitä miksi mummo mielimmin soittaa kun tulee käymään (tähän varmasti joku syy, esim. välimatka, mummon terveydentila, hankala kulkea tmv.)



Koita saada lapsesi ymmärtämään että he ovat mummolle täkrietä ja että mummon kanssa pitää jutellla! Ja ymmärrä sinäkin se, ettei monen mummo edes soita lapsenlapsille vaan "hylkää" nämä tyystin.



Jos naapurissa asuu kiva mummo, niin toki lapset voivat hänen kanssaan aikaa viettää jne. mutta eihän tietenkään korvaa omaa mummoa!

ja kuinka vanhoja lapset ovat?



Olisiko mahdollista tavata mummoa useammin?

Pyytää mummo yökylään tai mennä lasten kanssa mummolaan yökylään?



Kun mummo soittaa niin eikös sitä mummoa voisi pyytää kyläilemään tai kysyä, että sopiiko tulla esim iltakahville?

lapsille, että mummo välittää heistä, mutta kun vanhimman lapsen mielestä se ei ole totta! Hänen mielestään välittävä mummo veisi häntä jonnekin, ottaisi yökylään ja kävisi useammin meillä! Ihan niinkuin hänen ystäviensäkin mummot tekevät...



Mummo on hyväkuntoinen reipas eläkeläinen, jolla riittää intoa omille harrastuksille, myös matkailulle, (mutta liian harvoin meille 200 km).



Meillä ollessaan hän menee siitä mistä aita on matalin. Lähinnä lahjoo lapsia ja rikkoo perheessämme sovittuja sääntöjä. Lapset alkavat käyttäytymään huonosti juuri hänen seurassaan. Sitten hän, otaksuisin niin, ajattelee taas, että parempi varmaan vain soitella. Puhelinmummouden vuoksi kokemusta läsnäolevana mummona ei kartu. Hän tyydyttää omaa ikäväänsä puhelimessa ja ehkäpä lapset saavat tavata häntä entistäkin harvemmin.



Lapsemme ovat 7 v ja 4 v. Olemme yrittäneet kertoa mummolle, että vain läsnäolemalla hän saa todellisen yhteyden lapsenlapsiinsa. Puhelinyhteys on parempi kuin ei mitään yhteyttä, mutta siinä on ongelmansa.



ap

Sanot, että siksi varmaan mummo itsekin vetäytyy taka-alalle, että saa lapset vain käyttäytymään huonosti.



Voisiko olla, että mummoa on kritisoitu asiasta, ja negatiivisen palautteen vuoksi ei halua lainkaan osallistua?



Voisiko ajatella, että hyväksytte mummon tuomat käytöshäiriöt (eikö isovanhemmille ole ihan sallittavaa hemmotella lapsia ja olla vähän lepsumpia)? Ovatko käytöshäiriöt niin pahoja, että niistä on enemmän haittaa kuin siitä että mummo on etäinen?



Ehkä olisi aika tehdä valinta, halutaanko "huonosti käyttäytyvä mummo" vai ei mummoa lainkaan. Mummo kuitenkin on mitä on.



Ja tietysti tuo 200km tuo oman vaikeutensa asiaan, mutta ehkä sitäkin voisi lieventää esim. sillä että kuljetaan molempiin suuntiin? Itse kuljin 6-vuotiaasta alkaen tädin+serkkujen luokse bussilla niin, että äiti laittoi matkaan ja täti otti perillä vastaan. Se oli aina jännä seikkailu, eikä näin jälkikäteen mietittynä mitenkään vaarallista. Jos lapset tulisivat mummon luo, olisiko mummolla silloin mielenkiintoa lapsiin? Ehkä mummo tutussa ympäristössä ja kahden kesken lasten kanssa pääsisikin elementtiinsä?



En toki tiedä teidän olosuhteita, joten tämä on kaikki arvailua. Jos tuntuu ettei sovellu teidän tilanteeseen niin toivottavasti ei kuulostanut loukkaavalta. Toki on myös mummoja jotka oikeasti vain eivät toimi niin kuin pitäisi.

Ja kuinka usein mummo teillä?



Minun anoppini syötti lapsillemme lakuja juuri ennen ruokaa.. Ei ollut fiksua, eivätkä lapset syöneet ruokaansa kunnolla sen jälkeen. Mutta mitäs pienistä, ei lapset siihen kuolleet.. Pointtina siis, että noihin ns.käytöshäiriöihin voi suhtautua vähän rennomminkin..