Onko ystävä joskus "avautunut" sinulle? Mitä siitä ajattelit?

Siis kertoo jos joku asia ahdistaa? Vai tarkoitatko avautumisella jotakin kiintymyksen osoitusta?

Asia on tietenkin eri, jos mä olen jotenkin loukannut ystävääni tai käyttäytynyt huonosti. Silloin asia täytyy selvittää.



Mut muuta avautumista liittyen meidän väliseen ystävyyssuhteeseen en hyväksy. Kun tässä on jo parisuhde ja perhe jotka vie paljon energiaa tunnetasolla (antaakin tietty) niin mulla ei vaan riitä kiinnostusta mihinkään kaverien väliseen säätämiseen. Toisaalta en tiedä yhtä ihmistä lukuun ottamatta ketään, joka tuollaista vielä aikuisiällä harrastais. Häntä välttelen, koska hän suhtautuu ystävyyssuhteisiinsa kuten parisuhteeseen (vaatii samaa huomiota ja lojaaliuutta) ja joskus hän kohtelee ystäviään kuten teinit kohtelevat vanhempiaan. Viimeksi kun nähtiin, hän ns. avautui, ja sen jälkeen ei sit ollakaan nähty moneen kuukauteen. Hyvä niin.

miinakentät, mutta asiaa mietittyäni näitä vaatimuksia edustavat kommentit

"Mikset pidä muhun enemmän yhteyttä?"

"Soitin, mutta et vastannut puheluuni?"

"Odotin sinulta enemmän apua lastenhoidossa"

"Mikset sä koskaan lähde mun kanssa baariin"



jne. Nykyään olen vähemmän tekemisissä ihmisten kanssa, jotka luulevat, että ystävyytemme velvoittaa minua johonkin. Mielestäni ystävyys ei velvoita mihinkään muuhun, kuin satunnaisiin tai säännöllisiin kohtaamisiin, jotka nousevat molempien osapuolten toiveista sekä ystävälliseen, auttavaiseen ja korrektiin käytökseen.

Kyllä aikuisten ystävyyssuhde eroaa teini-iän BBF-tyylisestä riippuvuussuhteesta. Itsekin olen parin uudemmann ystävän kanssa ollut hämmentynyt, kun on ilmaantunut tiukkoja vaatimuksia ja oletuksia siitä, miten ollaan ja nähdään. Ja jopa jonkinlaisia "et ole sen kaa, kun mun kaa" -juttuja, erikoista käytöstä. Enkä kyllä jaksa mitään naurettavia suuttumisia ja riitoja jostain keksityistä syistä tai vainoharhoista ("voit suoraan sanoa, jos et halua tulla kylään"-huutoa puhelimessa, kääk).