nyt loppu masennuslääkkeiden syönti
Tosi kivaa ku uutisissa tuli tänään raskauden aikaisista masennuslääkkeiden käytöstä miten ne aiheuttavat paljon vastasyntyneille hengitysvaikeuksia. Paljon oli tapauksia Tyksissä lähiaikoina.
Minulle määrättiin masennuslääkettä ahdistukseen ei siis masennukseen psykiatrin toimesta, mutta nyt ajattelin lopettaa sen syömisen. Muutenkin huono omatunto koko ajan ku lääkettä olen syönyt kuukauden ajan. Laskettu aika on neljän viikon päästä...
Mielummin ahdistun ku annan lapseni kärsiä synnyksen jälkeen hengitysvaikeuksista.. ihan sama mitä lekuri sanoo...
Kommentit (36)
Kyllä ne masennuslääkkeet lopetetaan ennen synnytystä vähitellen nykyäänkin, näin minulle sanottiin, kun olin raskaana (meni kesken, joten siihen pisteeseen ei menty).
Synnytyksen jälkeiseen masennukseen voi kuule sairastua kuka vaan. Sinäkin.
nykyään tiedetään jo kuinka vakavasti esim. äidin synnytyksen jälkeinen masennus vauvaan vaikuttaa, saati sitten pidempiaikainen masennus, ahdistus tai mikä lie. Saati sitten jos tulee psykooseja tms.
itse en kyllä millään mielenterveyshäiriö-taustalla lähtisi ikinä perhettä perustamaan. Onhan siinä kaikki valvomiset ja mahdolliset muut kriisit jotka voivat laukaista ongelman uudelleen.
yllättävän terve. minä kerroin työkavereille vuosikymmenen jälkeen mt-ongelmistani. eivät uskoneet että puhuin totta. sanoivat että olen niin normaalin oloinen.
ymmärrän, että säikähdit uutista. Keskustele lääkärisi kanssa mikä olisi helpoin vaihtoehto..
Ei masennus ole este perheen perustamiselle.
ei voi tulla synnytyksen jälkeistä masennusta koska lapset on jo tehty eikä masennuksista ollut tietoakaan.
Mutta johan tuossa toisessa ketjussa joku sivisti, että masentunut hautoo jopa itsemurhaa. Kertokaapa nyt rehellisesti, miten sellainen vanhempi voi olla hyvä asia lapselle?
mitä? Paisi tietysti alkoholistit ja narkkarit, joilta jää lapset hoitamatta.
No minulta ei ole koskaan jäänyt ensimmäinen lapsenikaan hoitamatta...
Enkä myöskään ole alkoholisti tai narkkari.
Olen vai ammattikorkeakoulu tasoisen ammatin omistava ihminen, josta kukaan ei edes uskoisi että olen sairas, jos en olisi itse asiaa ilmaissut. Lisäksi olen hoitanut itseäni vuosia terapiassa ja edelleen viikoittain käyn purkamassa ajatuksiani...
Ja korostan että ahdistuneisuus on eri asia kuin masennus. Valitettavan usein se on hyvin vaikea hoidettava sairaus...
hautonut itsemurhaa, en kyllä ole masentunut, vaan paniikkihäiriöinen. Miksi en olisi hyvä äiti? Kertoisitko ystävällisesti? Lapseni ei edes tiedä tästä. Sekopäisempiä ovat monet "terveet".
ei voi tulla synnytyksen jälkeistä masennusta koska lapset on jo tehty eikä masennuksista ollut tietoakaan.
Mutta johan tuossa toisessa ketjussa joku sivisti, että masentunut hautoo jopa itsemurhaa. Kertokaapa nyt rehellisesti, miten sellainen vanhempi voi olla hyvä asia lapselle?
en mä nyt mistään paniikkihäiriöistä puhunut, vaan sen asteisista mt-ongelmista joista saattaa koitua vaaraa itselle tai muille, esim. niille lapsille.
Kyllähän näitä saa aina välillä lukea mitä kauheuksia lapsillekin tehdään.
vaikkei ole ravintoa tarpeeksi. Ravinnonpuute aiheuttaa pahemmanlaatuisia mielenhäiriöitä kuin masennuslääkkeet.
Ja nämä: "miksi hankkiuduit raskaaksi" tyypit voi pitää leipäläpensä kiinni. Vittuako se kenellekään kuulu. Jos kuuluu niin naps naps päijänteelle.
Kyllä se niin on että rauhottukaas nyt. Menikö tämä viesti perille? Ap kysyy lääkärin mielipidettä eikä tee mitään, ei yhtään mitään omin neuvoin. Ja nämä: "mitäs hankkiuduit raskaaksi" tyypit pitää turpansa kiinni. Menikö tämä jakeluun?
Noniin nyt kun olen rauhoittanut tilanteen ja pistänyt suut suppuun on hyvä käydä nukkumaan. Jatkatte tätä sitten huomenna uudella paremmalla tarmolla.
Hyvää yötä.
masennuslääkkeet jossain rv.11. Käytiin pitkään läpi niiden vaikutusta ja ko. lääkäri vakuutti, että haitat lapselle on tosi pienet verrattuna siihen, että masentuneen odottajan riski olla masentunut äiti on valtavan suuri. Ja pientä vauvaa hoitaessa on syytä olla kunnossa, kun lapsi tarvii kontaktia hoitajaansa jne. Lisäksi on vaara joutua jopa psykoosiin.
Mutta: en syönyt kyseisiä lääkkeitä, koska en halunnut ottaa riskiä ja olin varma, että alakulo helpottaa ennen vauvan syntymää itsekseen. Olin vuosia väsynyt töistä ja raskaus keikautti hormonit niin pahasti, että pillitin vain ekat viikot työasioita. Korostan, että mitään häikkää ei päässä ollut ennen raskautta paitsi lievää työuupumusta (kenelläpä ei olisi) ja sekin ihan itsediagnosoitua eli koskaan ennen en ollut psykiatrilla käynyt edes. Sain sairasloman tuosta rv. 11 alkaen äitiyslomaan asti ja sinä aikana ehdin nollata pään ja nyt onnellinen/tasapainoinen melkein vuoden ikäisen lapsen äiti.
tiedän, miten rajaat mielenterveyshäiriöt. Missä se raja kulkee, millainen "häiriö" on este? Minäkin syön noita lääkkeitä.
en mä nyt mistään paniikkihäiriöistä puhunut, vaan sen asteisista mt-ongelmista joista saattaa koitua vaaraa itselle tai muille, esim. niille lapsille.
Kyllähän näitä saa aina välillä lukea mitä kauheuksia lapsillekin tehdään.
kerroin, eli jos on vaaraksi itselle tai muille. Ja onpas täällä agressiivista porukkaa tuossa yläpuolella...hui!
vaikkei ole ravintoa tarpeeksi. Ravinnonpuute aiheuttaa pahemmanlaatuisia mielenhäiriöitä kuin masennuslääkkeet.
Ja nämä: "miksi hankkiuduit raskaaksi" tyypit voi pitää leipäläpensä kiinni. Vittuako se kenellekään kuulu. Jos kuuluu niin naps naps päijänteelle.Kyllä se niin on että rauhottukaas nyt. Menikö tämä viesti perille? Ap kysyy lääkärin mielipidettä eikä tee mitään, ei yhtään mitään omin neuvoin. Ja nämä: "mitäs hankkiuduit raskaaksi" tyypit pitää turpansa kiinni. Menikö tämä jakeluun?
Noniin nyt kun olen rauhoittanut tilanteen ja pistänyt suut suppuun on hyvä käydä nukkumaan. Jatkatte tätä sitten huomenna uudella paremmalla tarmolla.Hyvää yötä.
Totta. Hirveää liioittelua koko ketju alusta lähtien. Hysteerinen kanalauma kaakattaa kun maailma ei ole tarpeeksi hurja.
Masentuneen synnytys on vaikea ja vaikeaa on synnytyksen jälkeen.
Nyt on tosi huono aika lopettaa. Voi tulla pahat vieroitusoireet eli aivo kemia menee sekaisin.
Synnytyksen jälkeen psyyke on tosi kovilla.
Itse söin lääkkeitä 6v. ja toivoin ettei niihin tarvi palata koskaan.
Tottakai se vaikuttaa. Kyllä lapsi vaistoaa kun asiat eivät ole hyvin äidillä.
Oma äitini napsi diapamenja silloin tällöin, en tiedä miksi enkä ole sitä koskaan viitsinyt kysyä mutta tiedän, ettei hän ihan onnellinen ja tasapainoinen ollut. Mietin välillä, että vaikuttaako se omaan masentumisherkkyyteeni ja onko kysessä sukuvika vai vaan sattumaa. Itse en käytä mitään lääkkeitä, enkä aio aloittaakaan.
Ja nyt tässä alakuloisessa fiiliksessäni en alkaisi lapsia lisää tekemään. Lasten kanssa pitäisi jaksaa olla kuitenkin eenimmäkseen täyspäinen ja ja tarmokas ja iloinen. Masentuneena ei semmosta jaksa.
kun olin raskaana ja minulla oli jonkinasteista masennusta. halusin vain terapiaa. Jälkikäteen ajatellen olen erittäin tyytyväinen, etten syönyt lääkkeitä. ap:ta en kuitenkaan kehota jättämään lääkitystä pois. asiasta pitää aina neuvotella lääkärin kanssa.