Petytkö poikavauvaan?

mutta se meni ohi. Oli tosi hyvä etä sain jo ultrassa tietää asian, sillä nyt ehdin totutella tilanteeseen monen kuukauden ajan, ja vauvan syntyessä olin jo ihan haltioissani siitä että saisin oman pikku poikavauvani.

meillä on yksi poika nyt. mies oli aivan onnessaan kun ultrassa paljastui että poika on tulossa. minulle poikavauva oli sellainen oma mieheni pienoiskoossa, ja aivan ihanaa on.

Ensinnäkin hatunnosto rehellisyydestäsi. Jo pelkästään se, että uskaltaa myöntää itselleen omat ajatuksensa ja pelkonsa, on hyvä ennuste äitiydelle. Pahemmassa pulassa on ne, jotka pitää äitiyttä niin pyhänä tabuna että eivät edes uskalla kohdata omia negatiivisia tunteitaan.



Mä myös pelkäsin sitä, et osaanko olla äiti pojalle. Pojat ja tytöt todellakin on erilaisia, ja sen vähättely on kumpaakin sukupuolta loukkaavaa. Mut kun lapsi (poika) sit syntyi, niin tajusin että äitiyteen kasvetaan pikkuhiljaa, joka päivä. Äiti muokkaa sitä äitiyttään sen mukaan, millainen lapsi on. Enemmän se lapsi kasvattaa sua äitinä kuin sinä sitä lasta. ;) Ei kannata ajatella liikaa, ja täytyy muistaa se että omien vanhempien virheitä ei tarvitse tehdä. Minun lapsuusperheessäni kaikki miehet, pojatkin, on olleet naisia parempia ja heidän aikansa niin arvokasta, että sen he ovat käyttäneet lähinnä siihen mikä herraa on kulloinkin miellyttänyt. Sellaiset vähäpätöiset asiat kuin kotityöt, sosiaalisen vastuun kantaminen muista ihmisistä jne eivät ole heitä päässeet häiritsemään. Mun pelko poikalapsen äitinä olemisesta on aivan selkeästi peräisin siitä turhautumasta mitä tuollaisessa epäreilussa ja epätasa-arvoisessa maailmassa eläminen aiheuttaa. Mut kun mä näen kuinka yksinäisiä miehiä tuollainen elämäntapa tuottaa (kukaanhan ei oikeastaan tarvitse heitä sen jälkeen, kun naiset on oppineet et apua ja tukea on turha pyytää, ja turvautuvat toisiinsa miehien sijaan) niin mä olen vakuuttunut, että vanhanaikainen kasvatusmalli on vääryyttä nimenomaan poikia kohtaan. Pojalle(kin) pitää tarjota mahdollisuus päästä yli itsekeskeisyydestä ja mielihyvähakuisuudesta, että hän voi löytää aidon yhteyden toisiin ihmisiin ja luoda hyviä ystävyyssuhteita.



Onneksi mieheni on elänyt aivan toisenlaisessa maailmassa, ja mä luotan siihen että jos mä en osaa poikaa kasvattaa, niin hän osaa. Voin tässä luottavaisin mielin vaan rakastaa ja hoivata tätä meidän ihanaa lasta miettimättä turhia. ;)



Onnea sulle odotukseen, käy rauhassa läpi kaikki sun tunteet, hyvät ja huonot. Kun raskaus etenee, ja kun lapsi on syntynyt, ne ei enää vaivaa sua ja voit keskittyä iloitsemaan lapsestasi.

Meillä kun oli jo tyttö silloin niin meidän mielestä täydellinen perhe on kaksi lasta ja pitää olla tyttö ja poika.

Onneksi saimme molemmat!

Eka lapsi poika, toka tyttö ja kolmas oli onneksi tyttö.

Kumpikaan sukupuoli ei oo ollut mulle koskaan pettymys. Halusin äidiksi, sukupuolella ei ollut mulle mitään väliä. Isä toivoi poikaa.

Etukäteen en ottanut sukupuolista selvää, tiesin että jompikumpi tulee, jännäsin ainoastaan sitä että kumpi?



Meillä on ihanat lapset.



ps. eilen just toi mun 9-vuotias poika halusi välttämättä kantaa painavan ostoskassin autolle. Mä olin niin ylpeä mun pojasta ja sanoinkin että onneksi mulla on noin ihana poika joka äitiä auttaa :)

Pojat on ihania mutta niin on tytötkin.

Juuri tämän takia uskalsin tänne kirjoittaa, jos joku oikeasti inhimillinen äiti, joka ei ole supermamma ja täydellinen, kirjoittaisi jotakin ihan aidosti. Kiitos tosi paljon.



Sekä minun että ap:n puolesta ihan varmasti kiitän! Niin minulla on tilanne että luultavasti tämä poika tulee olemaan ainut lapsemme ja pelästyin omaa itsekkyyttäni kovasti. Sen sentään tiedän että itsekkäistä tunteita tulee kaikille ja ylpeä olenkin siitä että niitä aion käydä läpi ja itsellene kaikessa raakuudessaan tunnustaa ne.



Kiitos 24, minä säästän kirjoituksesi, säästä sinäkin ap:) Meille tulee hienoja pikkumiehiä!

Arvomaailmani on muuttunut vuosien myötä ja paljon tärkeämmäksi on tullut lapsen terveys. 3:n ekan lapsen kohdalla oli aivan sama, kumpi sieltä tuli, sit tuli mieleen, et kuinka mukava on tyttöä pukea mekkoihin jne. ja aloin toivoa neljännestä poikaa. Sitten ultrassa epäiltiin, että lapsi on sairas. Sukupuolella ei ole ollut siitä lähtien yhtään mitään merkitystä. Saatiin onneksi kolmas terve poika, joka on aivan ihana lapsi! Oikea äidin unelma, rauhallinen, teräväpäinen ja suloinen hurmuripoika.



Epäiletkö, että pojan maailma on vieras? Ettet osaa olla pojalle äiti? Minusta ei ole suurta eroa olla äiti tytölle ja pojalle. Samalla tavalla on ilot ja surut, hellimiset jne. Toki poikien leikit voivat olla rajumpia, mutta eivät kaikki pojat ole Ville Vallattomia tai Eemeleitä. Ja kun myös tytöissä voi olla vallattomia riiviöitä. Kaikki tytöt eivät ole kiinnostuneita tyttöjen jutuista, onko sellainen tyttö sitten pettymys sinulle? Minä uskon, että vauvan kasvamisen myötä opit rakastamaan ja hyväksymään hänet omana itsenään. Muista, että hän ei ole pienoismalli sinusta tai miehestäsi, hän on oma persoona, joka on osa teitä, mutta voi omistaa hyvinkin erilaisia luonteenpiirteitä.

Siis neljännestä toivoin tyttöä, en poikaa!

Minulla on yksi elävä poika ja jo odotusaikana oli selvää, että saan pojan. Olen pojan äiti ja ylpeä siitä!

enemmän tyttövauvoja, mutta itselläni kaksi pikkuveljeä, siksi olen ikionnellinen, että minulla on nyt reilun vuoden ikäinen poika. Niinkuin jossain lehdessä luki; pojat ovat aina niin hellyyttäviä, että heitä tekisi mieli mennä auttamaan joka tilanteessa=) Tuo on kyllä totta, pojat ovat "pienempiä" pidempään, nyt kun jo 6v-tytöillä on lantiofarkut=)

Ei sillä väliä onko poika vai tyttö.

Useinhan juuri pojan ja äidin suhde on pikkulapsiajan jälkeen läheisempi kuin äidin ja tyttären. Siki se anoppisuhdekin saattaa olla hankala;)



t. Yksi "isän tyttö"



MLL:n sivuilta murkkupoikien äideille poimittua:

Pojan äidille





Pojalle suhde äitiin on hänen ensimmäinen suhteensa naiseen. Äidin kanssa hän saa kokemuksen siitä, millainen suhde naisen kanssa voi olla. Parhaimmillaan äiti voi antaa pojalle eväitä tulevia seurustelusuhteita varten. Mutkaton kanssakäyminen ja keskustelut äidin kanssa varustavat pojan taitoja olla tyttöjen kanssa. Äiti voi myös kertoa pojalle, kuinka herrasmies kohtelee tyttöystäväänsä.





Jos palvelet poikaasi ja teet asioita tämän puolesta, poika ymmärtää, että naisen tehtävänä on huolehtia. Tällöin pojan oma vastuullisuus ei pääse kasvamaan. Pahimmassa tapauksessa voit tehdä pojan riippuvaiseksi itsestäsi ja palveluksistasi. Annathan poikasi vastata tietyistä kotitöistä. Voit vaatia häneltä samoja asioita, joita vaatisit samanikäiseltä tytöltä.





Pojalta jää moni taito oppimatta, ellei hän osallistu kotitöihin. Jotta poika myöhemmin selviytyisi itsenäisestä elämästä, hän voi joutua turvautumaan äitiinsä. Äiti voi tuntea itsensä korvaamattomaksi, kun hän valmistaa välipalaa harrastuksista palaavalle pojalle tai tyhjentää poikansa treenikassia. Kaikki tämä vaikeuttaa pojan itsenäistymistä äidistä ja hankaloittaa hänen irtaantumistaan kodista itsenäiseen elämään.





Anna pojallesi hänen ikäänsä sopivaa vastuuta ja kotitöitä. Poikasi tarvitsee tukeasi ja läheisyyttäsi. Hän tarvitsee myös tilaa, jotta hän voisi itsenäistyä ja kasvaa vastuulliseksi mieheksi.

Ei tosin olla ajateltu enää yrittää sitä tyttöä.

4 poikaa on jo ja heidän suhteen en pettynyt. Tosin sain tietää vasta, kun syntyivät. Mies enemmänkin petyi jo kolmannen kohdalla.

En enää viidettä lasta haluaisi ja jos ehkäisy pettäisi ja tulisin raskaaksi, niin en abortia tekisi, mutta pettyisin, jos lapsi olisi poika.

että esikoinen on niin valloittava, ihana poika. Ja nyt en tiedä, "osaisinko" olla äiti tytölle.

Sulla on aivan oikea asenne kun lähdet työstämään noita tunteitasi. Yksi äitiyden suuri tabu on se, että nuo täydelliset ja täydellisen avuttomat pienet vauvat syntyvät aina hyvin epätäydellisille ja keskeneräisille ihmisille - meille tavallisille äideille. Lapsi herättää voimakkaan halun olla parempi ihminen lapsen tähden, ja siksi hyvä vanhemmuus ei vaadi sitä, että äiti ois lähtökohtaisesti jotenkin erityisen erinomainen ihminen. Riittää, että yrittää parhaansa, ja sitä sä juuri nyt teet. Täytyy muistaa myös sekin, että lapsia hankitaan AINA itsekkäistä lähtökohdista - kaikki ovat hankkineet, myös ne jotka ovat ensimmäisinä tuomitsemassa muita.



Ilman päiväkirjaani minä olisin jo aivan varmasti unohtanut omat tunteeni kun sain tietää odottavani poikaa. Ois suuri houkutus ajatella olevansa sellainen ihminen jolla asiat on olleet oikeassa perspektiivissä heti alusta lähtien ja joka ei ole takertunut omiin itsekkäisiin toiveisiinsa. Mut näin ei ole asia ollut ollenkaan, vaan tieto pojasta herätti minussa voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita. Nyt mä olen vakuuttunut, että olen lapselleni parempi äiti koska kävin ne jutut silloin rauhassa läpi. Mä en myöskään suostu ajattelemaan, et noi mun tunteet ois olleet jotenkin huonoja ja lapsellisia, vaan ne heijastivat sitä aitoa kokemusta joka minulla on ollut oman perheeni taholta. Ne vaan oli olleet piilossa siihen asti, koska niitä oli niin vaikea kohdata ja työstää.



Mulle oli paljon apua kirjallisuudesta, koska raskaudesta on kirjoitettu paljon kirjoja joiden ote on paljon realistisempi kuin neuvolan esitteiden. Vaikka ne eivät aina suoraan käsitelleet omia ajatuksiani, ne selvensivät sen että useimmille raskaus on vähän muutakin kuin varauksettoman onnellista odotusta. Esimerkiksi sellainen kirja kuin Raskausajan kriisit ja Äidiksi lapselleni olivat jotenkin erityisen virkistäviä kirjoja, ne ajattelin lukea uudelleen nyt kun lapsi on jo isompi ja uusi raskaus taas ajankohtainen.



Mä en hetkeäkään epäile etteikö susta tulis oikein hyvä äiti. Ole armollinen itsellesi nyt ja lapsen synnyttyä, kaikki sujuu varmasti hienosti. :)

poika tai tyttövauvaan.Lapset on elämän lahja,ja sellaisenaan ovat saaneet syntyä siihen perheeseen.Ekös nevoi abortoida jos ei ole mieleistä sukupuolta tai eitee yhtään,niin ei lasta.

oli ihan sama kumpi tulee, no poika tuli. seuraavan kohdalla toivoin tyttöä että olis sitte poika ja tyttö, ja tyttöhän sieltä tuli. Jos kakkonen olisi ollut kans poika olisin ehdottomasti halunnut tehdä viellä kolmannen ja ehkä neljännenkin että olis sitte kumpaakin! Kolmatta odottaessa sitten olikin ihan sama kumpi tulee=)

valehtelisin jos muuta väittäisin!!!

tyttö olisi kivaa vaihtelua ja saisin kaverin meikki ym juttuihin

pettymys olisi valtava tytön kohdalla