Lue keskustelun säännöt.
Liian onnellinen? Jatkuva pelko...
28.02.2010 |
Ehkä minun elämäni vaikuttaa usealle ihan tavalliselta: olen yhden lapsen äiti Etelä-Helsingistä, avoliitossa ja kerrostaloasunnossa merenrannassa asuva aineenopettaja.
Kotimme ei ole suuri (kt-kolmio) tai hienon hieno. Meillä on yksi lapsi (eikä suunnitteilla lisää). Molemmat vanhemmat ovat akateemisissa ammateissa, toimeentulo on turvattu, mutta emme nyt rikkaitakaan ole.
Mutta olen ihan äärettömän onnellinen: Parisuhde on useiden vuosienkin jälkeen (vaikeiden aikojenkin jälkeen) ihan älyttömän tuore. Meillä on kodissamme sellainen hyvä ja positiivinen, rakkaudentäytteinen, henki. Pusuttelemme, halittelemme, juttelemme ja kannustamme toisiamme jatkuvasti.
Mielestäni mieheni on täydellinen (ja minä olen ollut epätäydellisessä suhteessa vuosia, joten tiedän mihin - valheisiin, pettämiseen, halventamiseen - verrata). Hän on älykäs, romanttinen, eroottinen ja lempeä.
Lapseni on nähdäkseni taivaallinen: fiksu, aurinkoinen, elämänhaluinen, tietysti suloinen ja kaikkine vaikeine jaksoineenkin uskomattoman ihana (nyt 10-vuotias) iso pieni ihminen.
Ja sitten siihen ongelmaan:
Olen ihan tajuttoman peloissani jatkuvasti! Pelkään, että mies ajaa kolarin. Pelkään, että lapsi - joka siis on vasta alkanut liikkua yksin, kavereidensa kanssa - uppoaa jäihin tai jää sortuvan lumilinnan alle. Jos mies ja lapsi lähtevät yhdessä johonkin, en voi rentoutua ja nauttia vapaa-ajasta, vaan pelkään koko ajan kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja rentoudun vasta, kun he palaavat.
Juuri viime yönä herättelin nukkuvaa lasta klo 24, koska en ollut varma, oliko hän sylkäissyt purkan pois suustaan ennen nukkumaanmenoa...Pelkäsin siis, että hän mahdollisesti tukehtuu purkkaan yön aikana.
- Minusta tuntuu, että olen liian onnellinen. Kun elämäni oli paskempaa, en koskaan pelännyt näin paljon...Nyt pelkään jatkuvasti, että jokin satunnainen friikkionnettomuus rikkoo tämän onnen. (Jotenkin on jopa sellainen olo, ettei kukaan saisi olla näin onnellinen näin pitkään, kuin olen itse viime vuodet ollut.)
Mitä tälle voi tehdä?
Kommentit (4)
kun tietää, että vaikka tapahtuisi mitä, käy lopulta hyvin, ei tarvitse enää pelätä. Tämä ajallinen elämä on joka tapauksessa katoavaa. Jumalan käsissä on koko elämämme. Hiuskaan ei putoa päästämme hänen tietämättään. Kannattaa luottaa Jumalaan. Hän kyllä tietää, milloin on kunkin aika lähteä täältä. Murehtimisella emme lisää päiviemme määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en osaa sanoa. ota rauhallisesti ja syö lääkkeesi ap.
Kuvauksesi perusteella on vaikea arvioida, kuinka paha tilanteesi on. Kuulostat minusta siltä ettet välttämättä tarvitse apua, lääkitystä, korkeintaan vähän keskustelua. Olet keskimääräistä huolestuneempi asioista, mutta oletko kuitenkaan patologisessa määrin?
Sanot että olet tajuttoman peloissasi koko ajan. Kyllähän tuo tietysti kuulostaa siltä että tarvitset ammattiapua, mutta kenties ilmaisu on liioiteltu? Ehket olekaan koko ajan, vaan vain välillä?
Älä murehdi asioista, joille et voi mitään. JOS jotain sattuu, niin sitten sattuu. Silloin harmittaa, että murehdit etkä nauttinut ja elänyt.
Jos tuntuu, ettet yksin tähän pysty, niin mene lääkäriin. Hän varmaan kysyy, että miksi pelkäät? Ajatteletko, ettet ole ansainnut nykyistä onneasi..?