Kuuro tai sokea lapsi päiväkodissa. Onko kellään kokemuksia? Miten on mennyt?

Pystyisikö henkilöt ketkä enimmäkseen teidän lasten kanssa tekemisissä opetella viittomaan ihan muutamia perusviittomia joita voisi olettaa että he tarvitsevat. Tosin nuo kuvat ovat myös hyvä kommunikointiväline.

Itse ainakin jos olisin tekemisissä kuuron henkilön kanssa olisin halukas opettelemaan joitain viittomia.

pätkän vertaa miten kuopus menetti näkönsä.

Keskimmäinen on syntynyt toinen korva täysin kuurona ja toisesta korvasta on kuulo alentunut pikku hiljaa.

Kuopus käy kerta viikkoon toimintaterapiassa.

Päiväkodissa käy pari kertaa vuodessa erityislastentarhanopettaja (kiertävä) tuon erityislapsen takia.

avustaja opettaa hoitajille viittomia (osaavat nyt lähinnä värejä ja viikonpäiviä), esim. vessa, syömään, nukkumaan, pukemaan, tule, pissattaa, kakattaa ym. "tärkeimmät" sanat.

eskari-aika niin pidä lujasti kiinni siitä, että eskari-ope ja avustaja kurssitetaan. Kunnat tuppaavat säästämään, mutta lujana kannattaa olla. Näkövammainen on oikeutettu henk.koht. avustajaan, mutta tästäkin tietyt kaupungit luistavat. Oleellista on, että avustaja on lapsiryhmässä saatavilla, oli henk.koht. tai ei. Jos ryhmäavustajan nimikkeellä niin on paljon pk:n johtajasta kiinni, miten sijoittaa kyseiseen ryhmään eli kuinka usein avustaja heitetään muualle.Lapset tulevat taatusti pärjäämään kun kaikki ovat avoimia uudelle ja valmiita oppimaan. Toiset lapset kyllä ottavat heidät porukkaan, lapsilla on se upea tapa ottaa asiat asioina ja mennä sen mukaan. Tsemppiä ap ja huoli pois, kun asiat lähtevät rullaamaan niin kaikki menee pian ihan omalla painollaan.

Ei tosiaankaan kuulu muille miten joku vammautui, perhe kyllä kertoo itse kenelle haluaa mutta ei takuulla sääli- tai uteliaisuus- tai muille käytösvikaisille!

Vamma on vain ihmisen yksi ominaisuus, ihminen on ihminen ja omanlaisensa vammasta riippumatta, SINÄKIN lukija voit joskus vammautua, miten haluaisit itseäsi sitten kohdeltavan. Voi voi sinua raukkaa... (minä se olen niin paljon parempi vaikka typerä olenkin...)- tyyliin vai miten?

Itse asiaan, tunnen yhden pienen sokean pojan, joka on aivan ihana pieni poika, iloinen ja vilkas vitsiniekka, joka pärjää loistavasti päiväkodissa. Hän mm. osaa jo luistella ja hiihtää. Sokea lapsi saa aina oman avustajan ja näkevä huonokuuloinen lapsi kyllä kehittyy jaetun avustajan kanssa kun on varmaan muuten oma henkilökohtainen kuntoutus menossa. Sisarusten välistä kommunikointia voisi auttaa tutustuminen kehoviittomiin (Riitta Lahtinen on siitä kirjoittanut vaikka mitä!) Hyvää kevättä teille!

Onko ap vielä palstailemassa, kuinka perheellä mennyt?

Vierailija kirjoitti:

No, sattuuhan niitä.

Ei, kyseessä ei ollut huolimattomuus. Onnettomuus ei ollut meidän vika idiootti. Ja kyllä mulla on oikeus kimpaantua, kun tuollaiset idiootit tulee mollamaan ja haukkumaan.

Mutta, jos teillä ei ole kysymykseen liittyvää asiaa vaan haluatte haukkua ja mollata ja aukoa päätänne, niin ÄLKÄÄ kirjoittako mitään!

Vaikutat sekaiselta.

Tietysti lapset pärjäävät kuin tukea on tarpeeksi, voit harkita hakea henkilökohtaista avustaajaa, pienryhmää/erityispäiväkotia.