Onko lapsellasi tai oliko sinulla lapsena psyykkisiä ongelmia? Millaisia ja..

sairaus on krooninen. Lääkkeet tuovat apua. Syy lienee perimän ja ympäristön summa.

yksi lapsistani on anorektikko

Minua oltiin laittamassa opettajan toimesta käytöshäiriöisille tarkoitettuun sairaalakouluun silmittömän väkivaltaisuuteni takia, joka kohdistui koulussa opettajaa, muita oppilaita ja koulun omaisuutta kohtaan. Silloinen opettajani väitti mm. että olen yrittänyt tuhota koulurakennuksen hajottamalla ulkoseinän laudoitusta. Isäni nauroi opettajan siirtoehdotuksille ja sanoi tätä hulluksi ja sain jatkaa koko peruskoulun ja lukion normaaliluokilla, josta valmistuinkin hyvin arvosanoin.

..niiden kanssa oppii elämään, kun saa riittävästi hoitoa ja läheisten tukea.



Itselläni oli traumaattinen lapsuus, mutta ei muita psyykkisiä oireita kuin syrjäänvetäytyvyys. Suojaavana tekijänä oli se, että olin jo 10-vuotias, kun pahin vaihe alkoi, ja ymmärsin, että minua kohtaan tehdään väärin. En kuitenkaan osannut hakea itselleni apua silloin. Myöhemmin olen sen tehnyt.



Olen sairastunut kahdesti vakavaan masennukseen, mutta molemmilla kerroilla toipunut nopeasti lääkehoidon ja terapian avulla. Lievempiä, hoitamattomia masennuksia oli 3-4 ennen kuin tajusin, mistä on kysymys. Valitsin mm. ensimmäisen puolisoni täysin väärin, mistä seurasi paljon hankaluuksia.



Nyt olen keski-ikäinen ja elämäni kunnossa. Vaikka elämäni on täysin järjestyksessä, minun täytyy koko loppuelämäni ajan tarkkailla itseäni, että osaan hankkia hoitoa heti, jos tarvetta tulee.



Olen seurannut erään itseänikin vaikeamman lapsuuden kokeneen nuoren elämää läheltä. Jo hänen varhaislapsuutensa oli turvaton vanhemman arvaamattoman käytöksen takia, ja meno vain kiihtyi vanhempien avioeron jälkeen. Lapsi alkoi oireilla monin tavoin ja hänellä todettiin terapian tarve.



Päältä katsoen terapia auttoi, mutta epävakaa lapsuus näkyy mielestäni nuoren elämässä edelleen monin tavoin. Hän on esimerkiksi valinnut ensimmäiseksi kumppanikseen vielä pahemman siipirikon eikä vaikuta yhtään siltä, että he pystyisivät rakentamaan itselleen "normaalia" aikuisen elämää. Normaalilla tarkoitan sellaista, johon kuuluisi esimerkiksi säännöllinen työnteko. Nämä nuoret kokevat olevansa niin arvottomia, ettei heidän kannata hakeutua vähänkään vaativampaan koulutukseen. Näin siitä huolimatta, että lahjoja olisi.

..joka kerta vanhemmissa. Vanhempien pitäisi pystyä suojelemaan lapsiaan pahalta, niin muissa ihmisissä olevalta pahalta kuin itsessäänkin (siis vanhemmissa) olevalta pahalta. Monet ihmiset ovat kuitenkin niin pahasti vaurioituneita, etteivät he huomaa, miten he siirtävät omat vammansa sukupolvesta toiseen. Vanhempien syyllistäminen ja vastuullistaminen lasten ongelmista on mielestäni täysin oikein. Viimeistään, kun lapsilla on psykosomaattisia oireita, vanhempien pitäisi ymmärtää hakeutua hoitoon.