miksi "kaikki" haluaa TYTTÖvauvan

tytöt on vähintään yhtä haluttuja kuin pojat, jopa kaukoidässä. Näin se maailma on muuttunut parin sukupolven aikana.



Meillä myös rakenneultrassa sanottiin lapsen olevan tyttö, mut poika sit syntyi. Ja mä tiedän monta muutakin joille on nimenomaan veikattu tyttöä vaikka poika oikeasti tulossa. Ultraajat on vaan ihmisiä ja joskus lapsi on huonossa asennossa jne.

koskaan halunnut tyttöä. Tytöt ovat ärsyttäviä, näsäviisaita ja pikkuvanhoja sekä vaikeita tapauksia.

en kyllä silti pettynyt kun kummallakin kerralla sain ultrassa tietää että poika tulossa. Siihen suhtautui sitten vaan ihan positiivisella fiiliksellä että jaha, no mikäs siinä, ei tullut tyttöä mutta poika kumminkin. Rakastettava lapseni.



syyt miksi halusin tyttöä, ovat sellaisia naisellisiin "hömpötyksiin" liittyviä, minusta on ihanaa hypistellä ja ihailla kaupoissa ihania tyttöjen mekkoja, prinsessaunelmia, vaaleanpunaista ja pitsiä, tylliä, ah! :D



Lisäksi itse ompelen paljon, ja hypistelen myös kankaita ja niitä pitsejä jne ja haaveilen, että olisipa joku jolle ommella nättejä mekkoja!



Pojillekin löytyy kivoja vaatteita, mutta sitähän ne sitten ovat; kivoja. Ei ihania hypisteltäviä unelmahöttöjä, kuten tyttöjen vaatteet.



Toinen mitä tykkäisin tehdä, olisi kihartaa, tehdä lettejä ja väsätä kampauksia jollekulle. Pojat ja mies kun tykkäävät pitää lyhyttä tukkaa, ja itselle on niin hankalaa laittaa, niin jääpä tämäkin haave nyt sitten vaan haaveeksi.



Tosin, voihan se olla että vaikka minulla tyttö olisikin, hän ei suostuisi pukemaan niitä prinsessaunelmia päälleen, tai inhoaisi pitkää tukkaa tai ei antaisi edes kammata sitä :D



mutta kuitenkin, tässä ne mun syyt miksi tyttöä toivoin. Eivät todellakaan niin painavia, että niiden vuoksi olisin pettynyt poikiini :)

no sainkin tytön ja pojan, enkä voisi olla onnellisempi - paitsi saamalla lisää ihania lapsia

Olen ikionnellinen kahden pienen tytön äiti. Olen onnellinen, että minulla on kaksi tytärtä, mutta jos teemme kolmannen lapsen ei sukupuolella ole väliä. Salaa toivoisin kuitenkin tyttöä. ;)

Ja jos saan joskus toisen lapsen pettyisin, mikäli se oli tyttö. Pojat on vaan jotenkin sympaattisempia & helpompia :)

Ja olen tyytyväinen että meni näin päin. Olisin toki tyttöönkin ihastunut, eikä ollut mitään sellaista syytä että "esikoisen täytyy olla poika". Sukupuoli oli syntymään asti arvoitus, ja hieman etukäteen pelkäsin että entäs jos se on tyttö, osaanko rakastaa sitä samalla tavalla... Jotenkin koen että tiedän paremmin miten pienen pojan kanssa ollaan ja pystyn olemaan vapaammin hellä ja tarjota läheisyyttä niin kuin äidin kuuluukin. Pelkäsin että pienen tytön kanssa tuskastun samoihin ominaisuuksiin joista itsessäni en pidä. Ja pelkään jo valmiiksi jotenkin edistäväni niiden kehittymistä ja sen sijaan että antaisin lapselle tilaa olla sellainen tyttö kuin haluaa, koittaisin välisin ohjata johonkin kuvitteelliseen suuntaan häntä. Kuitenkin tiedän aivan ihania pikkutyttöjä, ja aivan hirveitä pikkupoikia :D. Tytön sielunmaisema on kuitenkin tutumpi, mutta jotenkin minulla on aina tyttöjen kanssa sellainen tunne, että sen sijaan että olisin heidän kanssaan tässä hetkessä, koen että heitä täytyy koko ajan "kasvattaa", ja silti heistä voi tulla nenäkkäitä teinejä... Nämä on siis ne alitajuiset pelot joita huomaan liittäväni tyttöihin.



Nyt toivoisin tälle esikoiselle ensin pikkuveljeä ja sitten pikkusiskoa.

Omat syyni tässä:



- Haluan tehdä tytön kanssa tyttöjen juttuja

- samaa sukupuolta olevana ymmärrän paremmin tytön ajatusmaailmaa ja myös fyysisiä muutoksia ym.

- jos tyttö saa lapsen se jää varmemmin perheeseen kun jos poika saa lapsen ja miniä päättää hankaloittaa välejä anoppiinsa (näitä on paljon, poikien äitejä jotka surevat tätä asiaa)

- tytöillä on parempi hoivavietti jolloin ehkä joskus vanhana saa tytöltä tukea (joo ja en oleta, että lapset hoitais mua mummona)

- kokemuksesta voin kertoa, että tytöt on monelle mummovanhukselle läheisempi kun pojat

- tyttöjen harrastukset on kivempia, samoin lelut ja leikit

- miehet on väkivaltaisempia ja helpommin alkoholisoituvia kun naiset

- naiset on parempia keskustelijoita

Ja ennen tätä palstaa luulin että kaikki haluavat ainakin yhden pojan. Ja poika halutaan aina ensimmäiseksi, jotta ei olisi jatkossa paineita sukupuolen suhteen ;). Ihan yllätyksenä tuli että tyttö onkin se toivotumpi, en kyllä vieläkään usko. Itse olen toivonut poikaa. Jos olisin eroamassa miehestäni ja raskaana, niin siinä tapauksessa tyttö olisi luontevampi. Ehjään ja vahvaan perheeseen pojat toivotumpia, näin luulin..

niin on aika muuttaa niitä järjettömiä käsityksiä että pojat olisivat arvokkaampia kuin tytöt. "Tyttö tuli - tyhjä tuli, poika tuli - lapsi tuli" kuuluu vanha sanonta, kehitysmaissa tyttölapsi saa olla onnellinen jos ylipäätään saa syntyä tai elää. Siksi olen onnellinen siitä että minulla on vain tyttöjä, vaikka joka kerta raskaaksi tullessani lähisuvun tädit ja mummot ovat toivoneet "että jos se nyt oli vihdoin se poika". Siitä, onko tytöt tai pojat sen ihanempia, rakkaampia, helpompia tms. en ota mitään kantaa, koetan vaan muuttaa noita ikivanhoja, piintyneitä käsityksiä.

Tosin, voihan se olla että vaikka minulla tyttö olisikin, hän ei suostuisi pukemaan niitä prinsessaunelmia päälleen, tai inhoaisi pitkää tukkaa tai ei antaisi edes kammata sitä :D

en KOSKAAN ole osannut ajatella itseäni pojan äitinä! enkä olekaan, omat lapset tyttöjä.



Toinen jännä juttu: tuttavisasni on muutamia pariskuntia jotka minusta ehdottomasti ovat selekästi tyttöjen tai poikien vanhempia ja näiden kanssa tuntemukseni ovat aina osuneet oikeaan (eli kyseisillä pariskunnilla on vaan tyttöjä/poikia ja just niin kuin olen ajatellut). Ne joista en ossa sanoa ovat saaneet kumpiakin...

Tytöt ovat ärsyttäviä, näsäviisaita ja pikkuvanhoja sekä vaikeita tapauksia.

Ainakin meidän tyttö on niin ihana! Ja siis se, että jotenkin hän oli "tuttu" jo synnytyssalissa. Ja tyttö herättää paremmin hoivaamisvietin hentona kuin kovasti huutavat pojat, jotka tuntuvat niin vahvoilta. Pojat tuntuvat vaativammilta "palvelua nyt heti!" ja kaikki ympärillä oleva vaikuttaa heihin voimakkaasti eikä pojat jaksa siksi niin seurustella. Tytöt ovat ihmisistä kiinnostuneita jo ihan vauvasta, pojat ovat kiinnostuneita tavaroista ja kaipaavat virikkeitä. Ainakin meillä pojat on tempperamentiltaan niin nopeita, että minä en tahdo missään tekemisissä pysyä perässä. Tytön kanssa sama tahti ja ei tartte stressata. Pojat ovat myös paljon kovaäänisempiä ja riehuvat koko talossa. Tyttö leikkii paikoillaan suloisilla Barbieilla yms. Äidin onnea on kyllä ostaa prinsessa mekkoa ja valita juhlakenkiä tytölle. Vaaleanpunainen on lempivärini! Poikien vaatteet on niin tylsiä... Shoppailu yhdessä on kivaa, jos nyt vaan on rahaa. Ja juhlia tyttäremme rakastaa järjestää. Pojille taitaa ne lahjat olla tärkeintä esim. synttäreissä. Me saunotaan kahdestaan tyttären kanssa, pojat ei malta istua saunassa. Myös teatteri yms. muu taide on äiti-tytär juttuja, poikia ei juuri kiinnosta. Olen tosi onnellinen yhdestä tyttärestäni!

Pojat ovat paljon fyysisempiä, vaativat kieputtamista, riehumista yms. enempi ja fyysiset sairauteni tekevät tosi pahan ongelman tästä. Tyttöjen kanssa fyysisiä vaivojani ei edes huomaisi(?).

Kaksi ihanaa poikaakin meillä on ja olen heistäkin tosi kiitollinen. Lämpimät välit on kaikkiin lapsiin ja kaikkia rakastan yhtä paljon. Mutta kyllä meillä ainakin pojat on "kopioita" isästään ja tytär minusta yleisessä käytöksessään... Poikiin tutustumiseen on mennyt kuukausia ennen kuin on ovat tuntuneet "tutuilta".

Kolmatta poikaa meidään taloon ei enää mahtuisi, joten ei edes neljättä yritetä. Jos ois satavarma, että tyttö tulis, voitais harkita vielä... Parisuhteen kanalta tyttö helpompi, kun mies ei koe häntä "kilpailijana" kuten poikaa. Äitinä saa olla rauhassa haltioissaan tyttövauvasta. Ja se, että tytär on "isän tyttö" jakaa jotenkin kivasti vanhemmuuden vastuuta.

tai kaikki naiset, vasta tällä palstalla olen törmännyt tollaseen luuloon.



Itse en ole koskaa halunnut tyttöä, meillä on kaksi lasta ja kummallakin kerralla olen toivonut poikaa, ekalla kerralla petyin, eli meillä on tyttö ja poika.

Tällä hetkellä olen tilanteeseen ihan tyytyväinen ja lisää lapsia en halua.

Näin tuttavapiirissä tuntuu olevan.

Onneksi kolmonen oli tyttö. Meidän poika on sen verran haastava tapaus, että toinen samanlainen olisi varmasti ollut "liikaa". Ihana ja rakas tämä poikakin tietenkin mutta tuntuu, että hänen kanssaan kaikkeen menee kolme kertaa enemmän energiaa kaikkeen tekemiseen. On ollut jo syntymästään asti paljon vaativampi, kuin siskonsa.



Että tässä mielessä toivoin tyttöä ja sen sain mutta tietysti toinen poikakin olisi ollut ihan yhtä rakas.



Ja on tässä ehkä vähän myös nukkeleikkien jatkoakin. Tytöille kun vaan on niin iahnia vaatteita kaupat pullollaan...

Pojat olivat heti synnytyssalissa niin omia ja tuttuja että itku pääsi. Tyttöä tutkin ja kääntelin, tutkin ja ihmettelin, että kukas sinä olet?

Yksikään kolmesta pojasta ei karju ja huuda, mutta tyttö kylläkin!

Vanhin poika ei ole kiinnostunut vaatteistaan mutta toiseksi vanhin on. Yhdessä shopaillaan ja surffaillaan nettiputiikeissa. Tämä samainen poika on myös hyvin tietoinen sisustusmuodista.

Yksikään pojistamme ei ole leikkinyt fantasiaörkeillä ja lahjaksi saadut bionikletkin ovat avaamatta, sitä ensimmäistä lukuunottamatta. Autot ja kulkupelit kyllä kiinnostavat, mutta ei niistä synny mitään kaaosta meille.

Tyttö on saanut lahjaksi yhden barbin, jolta riisui vaatteet ja heitti alastoman barbin nurkkaan. Eläimet ovat pop ja onneksi on poikien vanhat muovieläimet tallessa, lisäksi kelpaa petshopit.

Emme kumpikaanm minä ja tytär siedä röyhelöisiä ja kimaltelevia tyttöjen vaatteita ja minusta on muutenkin vaikea ostaa tytölle vaatteita, ovat jotenkin yliampuvia tai sitten käsittämättömiä väri- ja kuosiyhdistelmiä, tavoite olisi kuitenkin pukea tyttö käytännöllisesti mutta sievästi. Meillä siis ehdottomasti pojat menneet perheessä luontevammin. Tyttö ottaa paikkansa varmasti ja kovalla äänellä (kun pienmpikin mesoaminen riittäisi).

No, toisesta tuli tyttö ja olen oikein tyytyväinen. Laiskuus on maailman tyhmin syy. Meillä ainakin poika on rauhallinen, piirtää ja rakentelee paljon, toki tykkää myös hiihtää ja luistella. Tyttö taas on aikamoinen tuittupää ja aina menossa. Ihania kersoja molemmat, ainakin meidän mielestä.



Höpö provo muuten kaiken kaikkiaan, vaikka vastattua tulikin.

sanoisin, ettei välttämättä ole TAVALLISEMPAA, että nainen toivoo tyttöä, mutta on SALLITUMPAA sanoa se ääneen.



Hirveältähän se kuulostaa, jos nainen sanoo, ettei missään nimessä haluaisi saada tyttöä, vaan pojan!



On jotenkin hyväksytympää sanoa, että haluaisi ehdottomasti tytön ja poika olisi pettymys.



Itse toivoin ekasta poikaa ja tuntui, etten kestäisi, jos ultrassa povattaisiinkin tyttöä. Poika tuli ja helpotus ja ilo oli valtava. Toisestakin toivoin kovasti poikaa ja pojan myös sain. En kuitenkaan missään kehdannut näitä toiveitani ääneen lausua.