Kannattaako kertoa (hoitajalle) syy, jos lapset ns. virikehoidossa?

Hengailin vain päivät yliopistolla, söin halpaa opiskelijaruokaa, surffasin netissä. Suoritin muutamia opintoviikkoja. Ja lapsi kaiket päivät virikehoidossa. Iik!

Lapsethan saattaa oireilla hoidossa ja siksi olisi hoitajan hyvä tietää taustat. Heillähän on vaitiolovelvollisuus.

Muuten voisin sanoa, että tietyn sairauden takia, mutta heille ei kuulu mikä sairaus.

Hengailin vain päivät yliopistolla, söin halpaa opiskelijaruokaa, surffasin netissä. Suoritin muutamia opintoviikkoja. Ja lapsi kaiket päivät virikehoidossa. Iik!

siis oliko jotain sairautta?

Jos syy on yleisesti hyväksyttävä kuten sairaus niin kannattaa kertoa



Jos syy on se, että halutaan omaa aikaa, niin miksikäs sitä mainostamaan.

Meidän lasten iät on 6v, 5v, 1v 9kk ja 8kk. Esikoinen on päiväkodissa eskarissa ja toinen lapsi hoidossa samassa pk:ssa, koska hän on erityislapsi. Nuorimmat ovat tähän asti olleet kotona, mutta nyt joutuvat hoitoon parin viikon päästä (perhepäivähoitajalle) minun sairauteni ja siihen liittyvien hoitojen takia. Hoitopaikkaa nuorimmille hakiessa on syy mainittu, jonka takia paikka löytyi äkkiä, mutta kannattaako myös hoitajalle mainita sairaudestani, siis myös isompien hoitopaikassa? Voiko siitä olla enemmän haittaa kun hyötyä?

Jos jotain lievää masennusta tai vastaavaa ei lasketa, niin itse en ajattele, että sairaan äidin lapset ovat virikehoidossa. Kyllä hoito on varmaan ihan tarpeen. Jos kyse jostain rankoista hoidoista (esim syöpähoidot) tai muuten vakavasta sairaudesta, niin mainitsisin jotain päiväkodissa. Lapset saattavat oireilla hoidossa ja hoitajat tietäisivät missä mennään. Jos kyse ei-niin-vakavasta sairaudesta eikä tilanne vaadi erityistä sopeutumista perheessä en ehkä mainitsisi tilanteesta. Riippuu varmaan sairaudesta ja miten siitä yleensä muille kerrot. Eli tietävätkö ystäväsi jne. Sitten jos kyseessä vakava psyykkinen sairaus, alkoholismi/muu riippuvuus, AIDS jne. niin ei varmasti kannata kertoa.

Kyllä virikehoito aiheuttaa henkilökunnan keskuudessa paljon keskustelua, eikä aina niin positiivista. Kun rehellisesti kertoo oman perheen syyt ratkaisuun, niin saa varmasti ymmärrystä ja sympatiaa osakseen eikä kyräilyä. Valitettavaa mutta totta.

hoidossa. Minulla on syöpähoidot edessä ja saatan joutua olemaan paljon sairaalassa ja mm.tuo on lapsille outoa kun oon yleensä ollut kotona.



ap

hoidossa. Minulla on syöpähoidot edessä ja saatan joutua olemaan paljon sairaalassa ja mm.tuo on lapsille outoa kun oon yleensä ollut kotona. ap

Esim. ollessani 2-viikkoisella kuntoutusjaksolla 4,5-vuotias kuopuksemme esim. kyllä oireili hoidossa, oli ensimmäistä kertaa kauemmin erossa minusta.

Oli jo yksin lapseni takia tärkeää, että tarhantädit tiesivät asiasta, olisivat muutoin varmasti ihmetelleet mikä lapseen on mennyt.

t. kroonisesti sairas

Itse ehkä kertoisin. Jos joudut vielä olemaan kotoa enemmän pois kun normaalisti niin lapsethan voivat sitä hoidossa ääneen ihmetellä tai ohimennen tokaista.

Juuri tuon lasten takia kertoisin, jos jotain poikkeavaa on (lapset oireilee hoidossa) niin on hyvä että päiväkodin hoitajat tietävät asiasta. Ymmärtävät silloin huomattavasti paremmin.

Eikö heillä myös ole vaitiolovelvollisuus.

Kyllä virikehoito aiheuttaa henkilökunnan keskuudessa paljon keskustelua, eikä aina niin positiivista. Kun rehellisesti kertoo oman perheen syyt ratkaisuun, niin saa varmasti ymmärrystä ja sympatiaa osakseen eikä kyräilyä. Valitettavaa mutta totta.

henkiolkunta on palkattu arvuuttelemaan ja tuomitsemaan vanhempien valintoja. Kayttaisivat senkin ajan lapsista huolehtimiseen.

Ne menevät hoitoon, koska teidän perhe tarvitsee päivähoito palvelua sairautesi ja hoitojesi takia.



Mielestäni kannattaa olla avoin hoitajia ja opettajia kohtaan. Näin saadaan aikaiseksi parasta päivähoitoa lapsillesi ja oikeanlaista palvelua teidän perheelle.



Tsemppiä!



t: päiväkodin lastenhoitaja

Jos taustalla kerran on sinun sairautesi.

kertoa, koska selkeästi päiväkodissa yritettiin painostaa minua ottamaan 3-vuotias pois hoidosta. Itse kuintekin tiedän paremmaksi olla kotona vauvan kanssa, ilman tuota "taaperoa". Jos lääkäri on minulta kieltänyt itseni fyysisen rasittamisen, tietäisi kotona olo kolmivuotiaalle todella tylsiä päiviä...



Haittaa kertomisesta tuskin on.

Onko siinä jotain hävettävää? Pelkäättekä hoitajien alkavan kohtelemaan lapsia eri tavalla? Itse en ymmärrä. Minulla oli rankka fyysinen sairaus, mikä vaati myös rankat hoidot. Reaktiona tälle, kun itse tauti saatiin kuriin, masennuinkin (vaikka olisi pitänyt riemusta kiljua) ja saikku jatkui 3 kk. Tottakai kerroin hoitajille ensin sairaudestani, että osasivat suhtautua lapsiin ja heidän reaktioihinsa oikein. Kerroin myöskin syyn saikun jatkumiseen, koska mielestäni hoitajilla oli oikeus myös tietää, että olen voittanut alkuperäisen taudin ja jälkireaktiona nyt reagoin näin. Hälvensi epävarmuutta myös päiväkodin puolella ja kaikki meni hyvin. Kukaan ei tullut ehdottamaankaan, että nythän minun kannattaisi ottaa lapset kotiin ilmapiiri piristämään. Mikä kumma tuossa Pmasennuksessa muka on, että sitä pitäisi piilotella ja hävetä.

hoidot voi viedä sut huonoon kuntoon. Ymmärtävät miksi viet sen pienemmänkin hoitoon.

Lisäksi lepo on sulle tärkeää. Uskon levolla olevan suuren merkityksen syövän hoidossa.

Miksi edes mietetit ettet kertoisi? Avoimuus on tärkeää kasvatuskumppanuudessa. Itsekkin kerron avoimesti päivän tapahtumat lasten vanhemmille ja on tärkeää, että vanhemmatkin kertovat. Lapset voivat, joskus alkaa oireilemaan, hoitajat ymmärtävät tällöin mistä se johtuu. Pyydä keskustelu hetki. Isommat lapset usein puhuvat, että äiti/ isä jäi kotiin jne. Se voi herättää kysymyksiä päiväkodissa. Voimia sinulle!

sitten jos joku kysyisi mikä sairaus niin sanoisin että se ei ole nyt tässä olennaista, muttta lääkäri suositteli näin