Miten pelkopolilla yritetään käännyttää, että uskaltaa synnyttää?

se kuuluu asiaan. Synnytys turvallisempi vaihtoehto. Saat kivunlievitystä. ym. ym.

synnytettiin kivutta, siis ponnistusvaiheessa oli semmonen lääkitys, ettei tuntunu. Mutta eihän semmosta voi luvata! Pelkään, että meen sairaalaan ja sanotaav vain, ettei enää ehdi antaa mitää!

Jutellaan vaan siitä synnytyksestä. Kerrot mitä pelkäät ja juttelette asiasta :)

että jos heti alussa sanot et haluat sitä ja tätä kivunlievitystä, esim. ponnistamiseen, että suhtaudutaan asiallisesti vai tiuskitaan "että katsotaan sitten kun sen aika tulee" ja sitten hups, ei keritä enää antaa mitään.

Laitetaan sun papereihin että haluat kivunlievitystä ja kun menet synnyttämään sun kanssa jutellaan siellä ja sanotaan että jos synnytys esim vasta alussa niin katsotaan vähän ajan päästä sitä. tai tietenkin jos synnytys jo mennyt niin pitkälle ettei sitä ehdi enää antaa niin sit et tietnkään saa.

Voiko ne luvata sekstion yhen keskustelun perusteella?

Olin pelkopolilla alkuvuodesta -98, jolloin takana helvetillinen alatie ja ihana sektio. KAikki aiemmat kokemukseni mitätöitiin ja kohdeltiin kuin ensisynnyttäjää. Lääkäri teki kaikkensa, että saisi minut pelkäämään sektiota enemmän kuin alatietä. Hänen mielestään minulla oli ollut vain hyvää tuuria, että olin selvinnyt ekasta sektiosta hyvin - nyt varmasti tulisi haavatulehdus ja joutuisin uudelleen sairaalaan. Sektion haavatulehdukset kuulemma hoidetaan aina sairaalassa (höpöhöpö, minulla on tuttava, jonka haavatulehdus hoidettiin niin, että söi kotona antibiootteja). Eli lääkäri turvautui jopa valehteluun saadaakseen pääni kääntymään.



Ei onnistunut käännytyksessä ja sain sektion- joka sujui yhtähyvin kuin edellinenkin. Kuten myös kolmas, joka oli itsestäänselvyys.

Koska voi aina luvata, että "katotaan" yms, mutta kun ei koskaan tiä, miten menee ja etenee, niin... :(

pelkopolilla juteltiin synnytyksen kulusta ja kivunlievitystavoista, en ollut musta mitään "käännyttämistä".

Mulla on nyt takana 2 synnytystä ja molemmat olleet oikeasti kivuttomia!!! Juuri siksi kun sain niin paljon tietoa kivunlievityksestä ja vaadin sitä. Sanoin heti että haluan epiduraalin ja haluan että se vaikuttaa vielä ponnistusvaiheessakin. Mulle laitettiin molemmissa epuduraali kun olin 4-5 cm auki, eli ei liian myöhään. Ja annosta lisättiin vielä lopussakin.



On varmaan paljon kätilöstä kiinni. Ja valitettavasti myös omasta asenteesta. Mä olin peloistani huolimatta (tai ehkä juuri niiden takia) HYVIN päättäväinen, annoin kätilön ymmärtää että jos en saa epiduraalia hyppääm ikkunasta (siis nyt kuitenkin karrikoiden...), mut otettiin molemmissa synnytyksissä hyvin tosissaan ja synnytyksen olivat hienoja kokemuksia.



Ap:lle neuvoksi että mene käymään pelkopolilla, mutta älä anna kenenkään käännyttää itseäsi. Ota tietoa vastaan mutta kuuntele itseäsi!! Tsemppiä!

synnytyksen jättämiä traumoja kävin sitten tämän kakkosen kanssa purkamassa pelkopolilla. ja siis mulla senenn oli että ehdottomasti sektio (esikoiinen syntyi kiireellisellä kun ei loppujen lopuksi mahtunut ulos). Kävin pelkopolilla rv 20 alkaen n. 1 x kuussa, aina lääkärin luona. Käytiin seikkaperäisesti läpi edellisen synnytyksen kaikki vaiheet ja mulle selitettiin mikis asiat menivät niin kuin menivät. Missään vaiheessa mua ei painostettu alatie-synnytykseen vaan keksusteltiin eri vaihtoehtoista. Koska mulla syntyi syvä luottamus tähän lääkääriin (ihana nainen) suostuin suunnitelluun käynnistykseen, jolloin hän on minun lääkäri.tehtiin hyvin tarkka suunnitela kivunlievityksistä ja hän myö lupasi että mennään heti sektioon jos vähänkin näyttää siltä että vauva ei mahdu tulemaan. Ajatus oli että olisi käynnistetty rv 38 jotta vauva ei olisi ehtinyt kasvaa lillan isoksi.



Eli hyvä oli suunnitelma ja olin täysin valmis tähän suunnitelmaan. Huom myös että käynnistys ei oltaisi tehty lääkkeillä, vaan luonnonmukaisempaa menetelmää käyttäen.



noh, kuopus teki kuitenkin omat päätökset ja lapsivedet meni jo 36+3 ja silloin kyseinen lääkäri ei ollut töissä, ja vuorossa oleva lääkäri oli sitä mieltä että mulla liian ahdas lantio alatie-synnytykseen joten sektiolla vauva sitten syntyi seuraavana päivänä.



Mutta pointtni on että hyödyin valtavasti pelkopolista ja sinne kannattaa ehdottomasti otta yhteyttä jos vähänkin pelottaa...

ja asun siis vaasassa, että meillä näin.

anteeksi kirjoitusvirheet, kirjoitin kuheella kiireellä kun vauva heräilee päiväunsilta...

ja lääkärinkin paikalle sadasosasekunnissa laittamaan epiduraalia.



Kun sitten oikein kyselin, myönsivät itsekin, ettei se lääkäri kesken jonkun muun toimenpiteen lähde minun luokseni puudutusta antamaan, vaan odotan vuoroani siinä missä muutkin.



Sektion valitsin enkä ole koskaan sitä katunut. Alatiesynnytys oli monin kerroin vaikeampi ja siitä toipuminen kesti paljon pidempään.

että lääkäri ei heti ole paikalla, sen takia onkin tärkeää ennakoida kivunlievityksen tarvetta, näin mulle moneen kertaan toitotettiin pelkopolilla. Ekassa synnytyksessä jouduin odottelemaan epiduraalia 45 min mutta koska sitä alettiin valmistelemaan niin aikaisin niin se ei haitannut.



Sektiosta ei ole kokemusta, mutta itse olin ekan alatiesynnytyksen jälkeen 3 päivää kipeä, toisessa en päiväkään. Mutta näitä on laidasta laitaan näitä toipumiskokemuksia, kukaan ei voi tietää etukäteen millaista toipuminen on.



Ilman pelkopolikäyntejä (taisi olla rv 24 alkaen, kävin muistaakseni 4-5 kertaa) en olisi kyllä tiennyt kuin murto-osan noista kivunlievitysjutuista, enkä olisi osannut pyytää ja vaatia oikeita asioita.



nro 10

ettei sattuisi. Minulla esimerkiksi epiduraali lakkasi vaikuttamasta ekassa synnytyksessä kahdeksan tunnin ja tokassa synnytyksessä viiden tunnin jälkeen. Sitten sattui ja kovasti, vaikka kuinka laitettiin lisätehoja. Ja sektioon päätyivät molemmat yritykset kuitenkin.

Ei siinä mitään häviäkään, vaikka käy keskustelemassa. Mulle jäi kauhea pelko ensimmäisestä synnytyksestä, mutta keskusteluissa se käytiin kohta kohdalta läpi.



Toinen synnytys oli ensimmäiseen verrattuna jopa helppo. Kivulias toki, mutta kivunlievitys onnistui ajoituksessa (tässä minulla itselläni oli suuri osuu, kun tiesin pyytää ajoissa).

terkkariko lähettää, vai joku muu, vai voiko olla itse sinne suoraan yhteydessä? Millä viikoilla siellä yleensä käydään?

Sitten kun alat tivata kuinka usein perusterveille niitä kuolemantapauksia tulee niin eihän niitä oikeastaan koskaan ole tullut... Siinä vaiheessa kun viellä sanottiin että kivut loppuu heti kun vauva syntynyt alakautta, huomasin, että minulle valehdellaan ja kaikki luottamus meni. Parikin ystävää ollut kyllä aikas kipeinä alatiesynnytyksen jälkeen ja epparin kanssa.



nim. 2 hyvin sujunutta sektiota takana

...kuinka ihan varmasti saa veritulpan alaraajan laskimoihin ja sieltä keuhkoihin, suolilaman, massiivisen verenvuodon jne. T: Synnyttäjä, joka pelkää synnytystä entistä enemmän pelkopolilla käynnin jälkeen.