Pahin tuntemasi curlingvanhemmuus-tapaus?

pari kertaa viikossa pizzaa portille.

...koska ei voinut tietää, jos se vaikka halusikin kesken kaiken toisen väriset. Kyse ei siis ollut varalapasista kastumista vaarten.

lasten edestä, etteivät he joutuisi pettymään mihinkään elämässä. Esim. se että annetaan maksamattomia ruokia lapselle syötäväksi kaupassa tai ei opeteta lasta olemaan syömättä yöllä kun tämä on yli kahdeksan kuukautta...

Jouluaattona oli tytsyllä kova yskä, huoli oli niiin kova, että lähtivät sitten koko pikkuperhe Lastenklinikalle jonottamaan ja apua saamaan.



Saivat toki yskänlääkereseptin, kas ei se ollutkaan kuolettava sairaus. Sama juttu, kun alkoi vauvana opetella kääntymistä, ei kun hoitoihin, epäili jotain aivovammaa (pää kääntyi) ja alkuun tutkivatkin tyttöä sairaalassa, kun äityli oli niin huolissaan oudosta liikehdinnasta.



Saahan sitä huolissaan olla, mutta itseäni hävettäisi antaa jonkun ehkä oikeasti sairaammaan istua siellä lastenklinikan tms. odotushuoneessa pidempään, kun oma mussu käy köhimässä vuorollaan. Enkä mä ihan vähällä jaksaisi minnekään lähteä jonottelemaan.

satutettuaan toista ikäistään, koska muuten poika olisi ruvennut huutamaan ja sitten "kenelläkään ei olisi ollut enää hauskaa". Huh huh!

, ettei vaan tulis paha mieli, joilla ei olekaan vielä omat synttärit!

jaksaa olla rasittava tapaus. Puheenaiheet on tyyliä "meidän miro ja mari". Toinen lapsista ei pääse kylään, jos toiselle ei ole varattuna kyläpaikkaa, ettei vaan tule paha mieli.Kyläilyjä sopiminen on vaikeaa, kun hänen lapsella on NIIN tärkeitä harrastuksia, hänen lapselle on NIIN tärkeä tv- ohjelma mutta "eikö teidän resupetteri voisi jättää päiväunet/harrastuksen tmv väliin kun meidän nicopetterille se on niin raskasta". Lapsille ei ole opetettu, että kylässä ollaan isäntäperheen tavoilla, ja odotetaan isäntäperheen mukautuvan lapsen tapoihin. Jos oma lapsi tönii tai loukkaa toista, siihen ei puututa. Jos toisen lapsi osoittautuu lahjakkaaksi (lahjakkaammaksi kuin oma lapsi) jollain osa-alueen osa-alueella, vanhemmat aloittavat palopuheen "kun me ei olla ollenkaan treenattu tuollaista, eikä me pidetä tärkeänä tuollaista, mutta kyllä meidän mirokin varmasti osaisi".

Lapsella ei saa olla velvollisuuksia, eikä hänen lastensa aikana saa kiinnittää huomiota muihin lapsiin, vaan vaatii huomiota omiin tähtiinsä.

En edes tiedä, onko tämä curling- vanhemmuutta. Rasittaa vain asenne.

ylisuojeluvuus curlingvanhemmuutta? Suvussa on eräät iäkkäinä ainokaisensa saaneet vanhemmat, jotka ylisuojelivat lapsestaan syrjäytyneen. Lapsena tämä ihminen oli aina ylipuettu (ettei tule kylmä), kesällä aina kumisaappaat jalassa (ettei kyy pure) jne. Hänelle ei opetettu mitään taitoja kuten pyöräilyä, uintia (ettei tule onnettomuutta). En tiedä miten lapsi selvisi koulussa. Eli vanhempiensa kanssa tosi pitkään. On nykyään ylipainoinen, ujo sinkku. Surullista.

kaksi lasta, ja ostetaan kahdet lelut, ettei tule riitaa lelusta. Ja rivitalossa kun asutaan, niin isä hakee auton katoksesta ja ajaa sen oven eteen, ettei lasten tarvitse kävellä.

lasten edestä, etteivät he joutuisi pettymään mihinkään elämässä. Esim. se että annetaan maksamattomia ruokia lapselle syötäväksi kaupassa tai ei opeteta lasta olemaan syömättä yöllä kun tämä on yli kahdeksan kuukautta...

Joskus voi olla tilanne, että lapsi niin nälkäinen, että pakko antaa syödä joku ostos ennen kassalle menoa? Pääasia kaiketi, että maksaa sen ostoksen?

Enkä oikein ymmärrä tuota yösyöttöjuttuakaan. Samoin voisit sanoa tiettyyn ikään mennessä vaippojenkäytöstä, tutista, potalleoppimisesta...

Esteiden raivaaminen lienee muuta? Että antaa periksi raivarin saaneelle lapselle kaupassa karkkihyllyn edessä? Tai että yrittää aina paikkailla, jos lapsi kokee pettymyksiä? Sinkkonen sanonut joskus, että vanhempien tehtävä on sanoa 9 kertaa ei ja yhden kerran kyllä, kun lapsi haluaa jotakin. Silloin ei ole curling-vanhempi. Lapsi oppii odottamaan, pitkäjänteisyyttä, tavoitteellisuutta, pettymyksen sietoa.

että kirjoittajan esimerkit ontuvat. Sinun esimerkkisi ovat parempia!

lasten edestä, etteivät he joutuisi pettymään mihinkään elämässä. Esim. se että annetaan maksamattomia ruokia lapselle syötäväksi kaupassa tai ei opeteta lasta olemaan syömättä yöllä kun tämä on yli kahdeksan kuukautta...

Joskus voi olla tilanne, että lapsi niin nälkäinen, että pakko antaa syödä joku ostos ennen kassalle menoa? Pääasia kaiketi, että maksaa sen ostoksen?

Enkä oikein ymmärrä tuota yösyöttöjuttuakaan. Samoin voisit sanoa tiettyyn ikään mennessä vaippojenkäytöstä, tutista, potalleoppimisesta...

Esteiden raivaaminen lienee muuta? Että antaa periksi raivarin saaneelle lapselle kaupassa karkkihyllyn edessä? Tai että yrittää aina paikkailla, jos lapsi kokee pettymyksiä? Sinkkonen sanonut joskus, että vanhempien tehtävä on sanoa 9 kertaa ei ja yhden kerran kyllä, kun lapsi haluaa jotakin. Silloin ei ole curling-vanhempi. Lapsi oppii odottamaan, pitkäjänteisyyttä, tavoitteellisuutta, pettymyksen sietoa.

...koska ei voinut tietää, jos se vaikka halusikin kesken kaiken toisen väriset. Kyse ei siis ollut varalapasista kastumista vaarten.

naapuri, äkkiä langoille selittelemään tätä!! :)