Talon rakentaminen + vauva? Kokemuksia.

yksi suurimmista syistä lasten masennukseen on se, että perheelle rakennetaan koti kun lapset ovat alle 3 vuotiaita. Oli paljon hoitanut näitä tapauksia.



Että silleen.

RUHHAHHAHHAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!



kaupungin vuokrataloistako ne tasapainoisimmat kakarat löytyy?

minun lapseni oli muutaman viikon ikäinen kun aloitimme talonrakennuksen ja jälkeenpäin totesin että juuri oikeaan aikaan! tosin meidän tyttö nukkui paljon eli vietti rakennustyömaalla pääasiallisesti aikaa vaunuissa ulkona nukkuen. lapsen tultua puolen vuoden ikään huokasin muutaman kerran yrittäessäni lauleskella ja maalata samaan aikaan.. rankkaa siitä tulee, muttei ylitsepääsemätöntä. helpompaa varmasti ainakin pienen vauvan kanssa kuin taaperon kera. voimia teille molemmille vanhemmille!

suurinosa päätyy tossa yhtälössä eroon. sen olen kuullut. et voi tietää minkälainen vauva tulee, sun täytyy varautua siihen et kaikki ei mene helpoimman kautta, jos miehesi aikoo itse rakentaa, niin sää jäät aivan yksin sen vauvan kanssa. rakennusprojektit venyy yleensä ihan sääntönä, ja rahaa kuluu enemmän kuin budjetoitu..

Pitaa varmistaa, etta isalla on mahdollisuus luoda kiintymyssuhde vauvaan. Jos saatte projektin resursoitua niin, etta myos isalla on aikaa olla lapsen kanssa. Muuten tilanne on se, etta lapsi ei isaansa tunne.



Perheen perustaminen ja rakentaminen ovat stressaavia elantilanteita. Jos on unettomat yot, niin arjesta voi tulla aika haastavaa. Kannattaa etukateen jarjesta niin etta on mahdollisuus saada arkeen apua.

Rakentaminen voi olla rankkaa tai sit ei, riippuu miten siihen suhtautuu.



Me rakensimme kahden taaperon kanssa. He tottuivat olemaan raksalla ja viihdykkeenä oli leluja ja videot. Aikamoista se oli, kun vaaranpaikkoja oli monia...Pieni vauva on helpompi, kun nukkuu enempi ja on "säilössä" rattaissa.Liikkuva taas on aika hankala...

suurinosa päätyy tossa yhtälössä eroon. sen olen kuullut. et voi tietää minkälainen vauva tulee, sun täytyy varautua siihen et kaikki ei mene helpoimman kautta, jos miehesi aikoo itse rakentaa, niin sää jäät aivan yksin sen vauvan kanssa. rakennusprojektit venyy yleensä ihan sääntönä, ja rahaa kuluu enemmän kuin budjetoitu..

esim siksi että siellä ei ollut vessaa. Miehellä on onneksi seurapiirirakko ja hän pidätti aina kotiin asti kun rakensi taloa. ;)

että rakentaminen itsestään on rankaa aikaa parisuhteelle ja moni eronnut sen jälkeen. niin tuskin se vauva aika auttaa asiaa.

voi olla kyllä että ei isä ehdi tavallista arkea elään(eli näe kumpaakaan) ja äidit ei ehdikkään tai jaksakkaan olla raksalla. tää yks tuttu sanoi että heijän vauva on sit vaunuissa.. no ei ollutkaan, ja jossain vaiheessa muksu mummulla koko aika hoidossa.

jää mieheltä pitkä pätkä näkemättä lapsen kehityksessä.

tai toisaalta kaikki voi mennä hyvinkin mut jäät aika yksin vauvan kanssa jos miehesi rakentaa. nykyään saa näitä avaimet käteen talopaketteja, joissa mies voi sitten ajan kanssa rakentaa esim yläkerran itse et saa vähän itekin tehdä

juuri syntynyt, vauva jäi kyllä aika paljon oman seuransa ja isovanhempien varaan, kun vanhemmat keskittyivät rakentamiseen. Nyt myöhemmin lapsella onkin ilmeisesti kiintymyssuhteessa jotain häiriötä, koska oireilee.



Rakentaminen on ihan ok, mutta kummatkin vanhemmat eivät voi uppoutua siihen kokonaan. Vauvan on saatava riittävästi - eli paljon - huomiota ja häneen pitää olla toiminnan keskiössä, tai se näkyy lapsen henkisessä kehityksessä vielä vuosienkin jälkeen.

Googlella löytyy varmasti tietoa vauvan varhaisesta vuorovaikutussuhteesta.



Varaudu siihen että vauvasi onkin koliikkilapsi, joka huutaa 10h/vrk ja kanniskelet häntä yksinäsi. Tähän vielä päälle maitoallergia, jota ei ihan heti huomata, niin olet varautunut aika pahaan tilanteeseen. Tämä tilanne kun ei ole mitenkään harvinainen!!! Eli varaudu siihen että rankkaa tulee olemaan!

Ajattelin usein, että olis helpompaa jos olis ollut ihan vauva; olis voinut nukkua raksalla vaunuissa, imettämällä ruokkiminen olis ollut helppoa, vauva ei liikkuisi jne. Tai helpompaa olisi ollut jos lapsi ollut hieman vanhempi taapero; olis ollut edes hieman järkeä päässä.



Mikäli olin lapsen kanssa raksalla, meni aikani 100% hänen kanssan, ei edes selkää voinut lapselle kääntää sekunniksikaan.

Ja olihan se tuskaa. Siksi kun miehellä oli olo että pitäis olla kahdessa paikassa iltaisin. Kotona ja raksalla. Päivätyön lisäksi kun rakentaa niin käytännössä se tarkoittaa että isä kävi kotona nukkumassa. Älytöntä edes rakentaa kun on pieni(ä) lapsi(a). Kannattais nauttia lapsista ja keskittyä siihen lapsiperhe-elämään mikä tuo jo oman rasittavuutensa parisuhteeseen. Musta se ei ole sen arvoista että äiti meinaa kaatua sen kuorman alla kun hoitaa kaikki kotihommat ja lapset yksin, mies hermoilee rakentamisen ja oman työnsä kanssa ja molemmat rahojen riittävyydestä. Järkevintä olis ostaa valmis avaimet käteen-paketti tai sitten ihan valmis talo! Lapset ei sitä taloa kaipaa vaan aikuiset. Itsekästä musta rakentaa ja viedä vuosi(a)lasten elämästä sellaiseksi että molemmat vanhemmat ovat ihan uupuneita. Rakennusaikana asuttiin pahamaineisessakin kaupungin vuokratalossa ja lapset ovat vieläkin haikailleet sinne. Kun oli kiva leikkipaikka ja tutustuttiin siellä jo ihmisiin. Ei lapsilla ole mitään sellaista ajatusta että tarvis olla joku tietty koti tai omat huoneet tms.(nyt puhun meidän alle kouluikäisistä). Oikeesti kun laps tarvii sen äidin vaan ja äiti tarvii vähän isääkin mielellään jakamaan asioita. Muutaman lelun, vaatetta, ruokaa. Siinä kaikki. Mitään hienoa ei lapset tarvii. Ja nyt kun olen tässä kokemuksen syvällä rintaäänellä saarnannut niin voin lohduttaa että jos nyt on jo menty siihen piteeseen että et voi enää perua rakennusprojektia niin yhden vauvan kanssa on tietty suht helppoa. Vauva jää yleensä muutenkin äidin hoidettavaksi eikä osaa niin kaivata isää. Isommat lapset jo ikävöivät isää kun sitä ei näy. Ei erottu mutta järjettömän rankkaa oli.

vauva oli puolivuotias kun rakentaminen aloitettiin. Talopaketti tuli ulkoapäin valmiina, joten tekemistä siinä vielä riitti. 1,5 vuotta meni ennen kuin päästiin muuttamaan ja sinä aikana syntyi myös toinen lapsi. Rankkaa oli, mutta selvittiin kuitenkin, taloprojekti on vain vahvistanut parisuhdettamme. Välillä oli aikoja kun raksalla käytiin vain kääntymässä, huolehdittiin myös siitä, että on aikaa viettää vapaata perheen kesken. Varsinkin lopussa oli rankkaa kun oli yksin kotona lasten kanssa ja mies töissä ja raksalla, hän lähti aamulla kuuden aikaan ja tuli usein kotiin vasta kymmenen jälkeen. Siitä selvisi kun tiesi sen olevan vain väliaikaista, ja että se elämä taas rauhoittuu muuton jälkeen. Nyt ollaan reilu vuosi asuttu uudessa kodissa ja kolmaskin lapsi on tullut maailmaan. :)

2x 5v ja minä raskaana ,mies koko ajan raksalla töiden jälkeen(tehtiin itse paljon!!!!),olin kuin yksinhuoltaja,välillä rankkaa hoitaa kaikki aina yksin ja sitten vauva syntyi ja rakennusprojekti jatkui,mies väsyi,luulin että sekoaa välillä,oli väsynyt,vauva valvotti yöllä ja sen piti lähteä töihin aamulla ja sitten taas raksalle...ei ole helppoa,yksinhuoltaja elämä se vain jatkui...meillä talvirakentamista niin materiaaleja oli talon sisällä ja likasta ja pölyistä,mitään ruususia kuvia ei kannata elätellä ,en halunnut mennä sinne pölyyn 3 lapsen kanssa!!!!!!! sitten kun yritin mennä sinne maalailee niin lapsi ulkona vaunuissa,maalaus vaatteet yms.jutut päälle ja vaunuista kuului ääää ja sinne heiluttelemaan vaunuja,hyvä se nukkuu...äkkiä maalaamaan,vaunuista kuului ääää ja taas menox,että sellasta.Raskasta aikaa ja meillä ei apujoukkoja ympärillä!Kuvittelin meneväni eväskorin kanssa miestä viihdyttämään ja katin kontit 3 lapsen kanssa josta yksi vauva,oli sellanen rumpa että..Ehkä jollain on helpompaa,mutta meillä ei,mutta hyvin ollaan selvitty projektista sitten lopulta!

kolmas lapsi syntyi yllätyksenä kesken rakennusajan, edellinen oli pieni vielä. lopulta olin itse niin poikki että olin vähällä luovuttaa, tuli itsetuhoisia ajatuksia. miehellä meni mielenterveys. mun oli pakko jaksaa sit kantaa vastuu kaikesta. jouduttiin muuttaa keskeneräiseen taloon, puuttui väliseiniä, sisäkatot, sähköt.... pikku hiljaa on menty eteen päin päivä kerrallaan. puol vuotta jo asuttu mutta ei olla vielä edes muuttotarkastusta tehty kun niin paljon puuttuu vielä, ja rahat on loppu.

Rakentamisen aikana tulin raskaaksi ja viimeiset kolme kuukautta olin vuodelevossa. Ihan kamalaa kun kaikki kaatui miehen päälle ja itse olin ihan hermona myös. "Onneksi" mies olin muutaman kuukauden työttömänä niin sai keskittyä siihen rakentamiseen.



Sitten vauva syntyi ja rakentaminen jatkui. Juostiin rautakaupassa ja raksalla, mutta niin pieni vaan nukkuu ja syö niin oli suht siedettävää. Vauva oli 5kk kun muutettiin ihan keskeneräiseen taloon ja nyt vauva on 2v ja talo edelleen kesken. Tää on tätä, kesällä alkaa pihahommat ja seuraava vauva on sitten sen pari kuukautta vanha.



Miettikää nyt tarkkaan, että miksi haluatte rakentaa. Ihan hyvin luultavasti pärjäisitte hieman pienemmässä asunnossa ja pienemällä pihalla, jonka saisi valmiina. Muuatte vaikka isompaan kun lapsi kasvaa. Sitä ennen ehditte vauvauintiin ja ties minne, mihin me ei koskaan olla päästy.

rakentamiseen. Ensinnäkin materiaalien valinta on työlästä, tarjouspyyntöjen lähettäminen esim heloista, pintamateriaaleista, keittiöistä, kaapistoista yms. käy ihan työstä ja siihen suttaantuu sen verran aikaa - ja usein äitiähän tällaiset kiinnostavat suuresti - että lapset jäävät helposti tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi. Jos rahaa on niin, ettei tarvitse kilpailuttaa, niin hyvä, aikaa säästyy - aika monilla vaan on tiukkaa rahasta.



PAhinta on, jos rakennuskustannukset nousevat ennakoimattomasti eikä lainaa ole otettu riittävästi - sitä voi olla vaikea saada enää myöhemmin, ja silloin koko projekti kusee.

Olen aina tiennyt että rakentaminen on rankkaa, mutta nämä viestit avasivat silmäni kunnolla. Etsimme valmiin talon tai otamme avaimet käteen paketin!!!