Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toivottu raskaus, mutta ahdistaa
24.02.2010 |
Minua ahdistaa raskauteni, vaikka kolmas tenava on toivottu. Meillä on ennestään 06 ja 08 syntyneet tenavat ja tämä uutukainen tulisi perheeseemme syyskuussa.
Välillä ahdistaa niin, että toivon, etten olisikaan raskaana ja pohdin kuinka typerän päätöksen tein. Ehkä tämä johtuu siitä, että ensimmäiset kaksi oli enemmän "suunniteltuja" ja ajatus alkujaan oli, että jos joskus tehdään lisää, niin tehdään sitten vähän myöhemmin ja nautitaan nyt näistä kahdesta. Kuitenkin ruvettiin sitten miettimään, että tämä kolmas voisi hyvin jäädä viimeiseksemme emmekä haluakaan liian suurta ikäeroa hänelle ja muille lapsillemme. No, tuumasta toimeen ja heti nappasi :). Ja mukavalta tuntui olla taas raskaana ja odottaa kolmatta - ehkä sen kuukauden, kunnes pikku hiljaa on ruvennut ahdistamaan.
Toisaalta taas saatan ostella vauvalle jo jotain vaatetta ja pohdin järjestelyitä ja muita. Toisaalta saatan taas olla ärtynyt koko päivän ja tiuskia lapsilleni, jotka eivät osaa syödä tarpeeksi nätisti haarukalla ruokaa, joka ei kuulu heidän lemppareihin.
Äh... Onko kohtalonsisaria ja rupesiko ahdistus teillä joskus helpottamaan?
Kommentit (2)
Voi tosiaan olla, että tämä väsymyskin aiheuttaa näitä tunteita. Tuntuu, että silmät on ristissä kaiken aikaa ja nukunkin päiväunia aina silloin kun se on mahdollista (tai, että itse maltan nukkua).
En oikein ole osannut edes kertoa kenellekään raskaudesta. Oman pienen perheemme lisäksi kakaisin tiedon viikko sitten siskolleni ja appivanhemmille tuli pari päivää sitten kerrottua (siihenkin hommaan nakitin esikoiseni :), muuten pimittäisin tietoa varmaan vieläkin). Ehkä jotenkin pelkään myös ympäristön reaktiota. Kukaan ei osaa odottaa, että odotan kolmatta ja olen tässä välissä hetkellisesti palaamassa töihinkin. Mietin ehkä liiaksi myös muiden mielipiteitä ja ahdistaa sekin jos ajattelin ystävävieni pyörittelevän silmiänsä kun kuulevat raskaudestani. Ehkä olen väärässä, ehkä he ovatkin aidosti iloisia kanssani - mutta sekin ahdistaa. Jos en itse osaa nauttia raskaudesta, kaikki onneksi olkoon -toivotukset tuntuvat entistä ahdistavimmilta.
Mutta kiitos sanoistasi ja pahoitteluni keskenmenosta. Vaikka välillä ahdistaa niin, että toivon ettei koko vauvaa olisi, en silti toivoisi keskenmenoa. Siskonikin tuumasi, että sitävarten se raskaus kestää sen yhdeksän kuukautta, että äiti ehtii sopeutua ja käsitellä ajatusta uudesta tulokkaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
neljättämme. Sitten koimme myöhäisen keskenmenon ja menetimme tämän pikkutulokkaan. Myöhemmin tulin vielä kerran raskaaksi ja tämä raskaus oli taas aivan toisenlainen, sellaista huolen ja kauhun määrää en toivo kellekään. Lopputuloksena oli tosi hurmaava pikkuihminen.
Luulen, että kaikenlaiset ajatuskuviot ja mielen myllerrykset kuuluvat raskauteen ja kasvattavat jälleen uuteen äitiyteen. Myös hormonit ja väsymys tekevät osansa. Kun vauva syntyy, olet maailman onnellisin nainen ja ikikiitollinen, että saitte kolmannen. Kolmosesta osaa useimmiten nauttia kaikkein eniten ja jos pikkutyyppi jää kuopukseksi, siitä nauttii senkin vuoksi mahdottomasti. Kuopus kun on aina kuopus!