Lue keskustelun säännöt.
Oman äidin juoruilu, raskasta kuunneltavaa. Kehtaanko sanoa?
24.02.2010 |
Aina kun käydään mummolassa, äiti aloittaa saman juoruilun. Kun se Pekka teki sitä ja Liisa tätä ja mitä nekin meinaa. Sävyltään ei ole mitään hyväntahtoista kuulumisten kertomista, vaan ilkeää ja halveksuvaa panettelua. En jaksaisi millään kuunnella!
Kommentit (8)
Eihän se äitisi kuitenkaan totuuksia kerro, vaan omia näkemyksiään.
Tai sitten sanot, että et jaksa kuunnella muiden ihmisten juttuja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä en edes tunne ihmisiä joista puhuu ja äitini vielä vaatii kommentoimaan.
Haukkuu sitten minut omituiseksi kun en halua ottaa kantaa täysin tuntemattomien ihmisten asioihin.
Viimeksikin moitti jonkun sukulaisen (jota en ole koskaan edes tavannut) laulutaitoa ja alkoi paasaamaan suu vaahdossa kuinka tämän pitäisi ottaa laulutunteja. 'Eikö pitäisikin' kysyi minulta. Kun en osannut ottaa kantaa asiaan alkoi äitini huutamaan 'onko se sinun kaveri, oletko sen kanssa tekemisissä'. Ja sitten haukkui minut siitä että viitsin olla semmoisen ihmisen kanssa tekemisissä, vaikka en ole koskaan ko. henkilö edes tavannut =o
Ne kaikki ilkeät juorut olisivat raskaita kuunneltavia ilman tuommoisia omituisia syyttelyitäkin.
Juorut aloittaa aina samalla lauseella: 'älä sitten kerro kenellekään'.
Ja sisältönä juoruissa on mm. insestiä, väkivaltaa, sairauksia, vaikeita eroja tai ihan vaan ihmisten ominaisuuksien arvostelua.
Äitini ihan selvästi nauttii itse niistä jutuista eikä pysty ymmärtämään miksi minä en niitä halua kuulla.
Kaikkein ärsyttävintä kuunneltavaa ovat jutut, jotka eivät kuulosta sinällään mitenkään pahoilta, mutta pointtina on, että puheen kohteena olevaa ihmistä jotenkin paheksutaan.
Sinällään ymmärrettävää, jos joku ihminen on oikeasti tosi pa***pää, mutta meillä homma menee toisaalta myös niin, että jos itse kerron juttua ihmisestä, joka on aiheuttanut minulle todellisia harmeja ilkeydellään tms. niihin suhtaudutaan vähätellen ja olankohautuksella. Ja jopa puolustellaan sitä jutun henkilöä.
Sen koen todella loukkaavana, koska omiin tapoihini ei kuulu toisten mollaaminen tai pahansuopa juoruilu, vaan otan esille ongelmallisia juttuja vain silloin, kun siihen on todella syytä ja kaipaan kuuntelijaa.
Siksipä en normaalisti kerrokaan äidilleni itseäni häiriköivästä ihmisestä, mutta saan kuunnella esim. hänen tiettyjen, paheksuttavien naapureidensa paheksuttavista ratkaisuista useinkin. Olen tosin oppinut olemaan neutraali ja ruokkimatta pahanpuhumista näissä tilanteissa, jos koen jutut turhanpäiväisinä.
mutta katkeraan sävyyn! Yleensä kohteena sukulaiset tai tuttavat, jotka minäkin tunnen/tiedän. En millään jaksaisi kuunnella minäkään, mutten ole osannut nätisti sanoa asiasta.
Ei olla usein tekemisissä/puheissa koska hänellä aina jotain parempaakin tekemistä, yleensä siivoamista tai tvn katselua :) Huoh!
Mutta monella muulla näyttää olevan samankaltaista. Tosi vastenmielistä käytöstä. Ja rouva panettelee minua ja perhettäni samalla tavalla, ei tietenkään vieraille ihmisille vaan perheen sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä äiti ennenkin puhui ihmisistä, mutta vasta viime vuosina sävy on muuttunut sellaiseksi yleispaheksuvaksi. Tällainen ahdistaa, eihän se voi olla ihmiselle hyväksi olla niin perusnegatiivinen muita kohtaan?
saapahan äiti purkaa puheripuliaan.Luenhan minä lehdestäkin juoruja ,vaikka en tunne ihmisiä.Miehet ne vasta juoruaakin ,meidänkin kadulla saattaa seistä viisi ukkoa ,niin juoru lentää.Oma miehenikin on mukana.
Tuo on oikeasti tosi raskasta ja ikävää kun joutuu kuuntelemaan tuollaista, ja nimenomaan sen sävyn vuoksi.