Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
No höh! Äitini loukkaantui, kun en huolestunut tarpeeksi hänen sairausepäilystään?!
23.02.2010 |
Äitini passitettiin tänään rutiinilääkärintarkastuksesta nopeasti sairaalaan kokeisiin, kun haluttiin sulkea pois mahdollinen vakava sairaus.
Äiti soitti minulle jo tk:sta ihan paniikissa ja pyyteli samalla hirveästi anteeksi, että aiheuttaa minullekin nyt hirveää huolta ja säikäyttää. Sairaalasta hän soitti uudestaan pariin otteeseen, jälleen itse pelosta sekaisin ja anteeksi pyydellen. Lopulta hän soitti kokeiden jälkeen kertoakseen, ettei niissä löytynyt mitään. Ja nyt illalla soitti vielä tietenkin ja kertasi päivän tapahtumia.
Ymmärrän, että äiti säikähti itse tilannetta, mutta minä en osannut! Ajattelin vain ihan tyynesti, että hyvä kun tutkitaan ja murehditaan sitten jos aihetta ilmenee. Minulla on itselläni tosi paljon mietittävää elämässä tällä hetkellä, eikä suoraan sanottuna riitä energiaa pelästyä muiden asioista kovin herkästi.
Tätähän äiti ei tunnu uskovan tai hyväksyvän nyt sitten millään! Kuinkahan monta kertaa hän jo tänään pyytänyt anteeksi, että säikäytti minutkin... ja kuinka mahdoinkaan säikähtää ihan hirveästi...
Olen vain ihan tyynesti koettanut sanoa että kuule en minä säikähtänyt eikä tarvitse pyytää anteeksi. Äiti on nyt jotenkin loukkaantunut, kun minun maailmani ei mullistunutkaan hänen EPÄILTYYN sairastumiseensa.
Mitä minun sitten olisi pitänyt tehdä? Syöksyä sairaalaan äitini tueksi ja itkeä silmäni huolesta pihalle pelkän pelästymisen takia???
Olen kyllä koettanut rohkaista ja antaa empatiaa, mutta sori nyt vain jos ei aina jaksa hötkyillä muiden asioista. :(
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olisin oman äitini tueksi mennyt vastaavassa tilanteessa, varsinkin jos hän olisi ollut yksin siellä sairaalassa. No, oma äitini onkin minulle tärkeä.
vaikkapa tosiaankin menemällä sairaalaan.
että miksi ap:n olisi pitänyt sinne syöksyä jos kerran vakavaa sairautta vasta _epäiltiin_? Noita epäilyjähän on meillä itse kullakin varmasti aina silloin tällöin (minulla ainakin) enkä tosiaankaan odota että koko maailma siihen pysähtyy, tai edes lähipiirini. Itselle tulee mieleen ap:n kirjoituksesta vaan että ainakin oma äitini on vanhetessaan muuttunut hyvin herkäksi loukkaantumaan, eikä jotenkin jaksa ajatella maailmaa enää itsensä ulkopuolelta juurikaan (hän on siis vasta kuusissakymmenissä eli ei niin vanhakaan). Itse olen ajatellut että se liittyy jotenkin vaihdevuosien tuomiin muutoksiin. Ehkäpä ap:n tapauksessakin on tästä kyse?
Kun ei äitinsä mahdollinen vakava sairastuminen hetkauta suuntaan eikä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaako äitisi sinut tueksi mukaan sairaalaan? Vaikka vain vartiksi piipahtamaan lasten kanssa. Oltiin mekin usein ukin luona sairaalassa 3 lapsen kanssa ja ei ne lapset siitä kärsineet
Omat murheet on ne suurimmat murheet. Omat vanhemmat koetaan pelkästään rasitteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vähän eri asia epäitiinkö esim. syöpää vai diabetestä.
Meillä on kyllä aina ollut sellainen kulttuuri, että tukea osataan pyytää, jos sitä kaivataan, ja silloin sitä myös annetaan. Eikä niin, että tungetaan väkisin mukaan esim. sukulaisen mukaan sairaalaan. Ja myös että todellinen sairastuminen on hieman eri asia kuin pelkkä epäily.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei kyllä äiti tuollaisella epäilyllä meitä lapsia hätyyttäisi, etenkin kun tuloksetkin tuli samana päivänä ja asian oisi voinut kertoa vasta sitten. Mutta ehkä AP itse parhaiten tuntee äitinsä ja on tottunut hänen tapaansa hössöttää ja hysterioida asioista tuolla tavalla, vaikkei mitään varmaa vielä olisi tiedossa..
tutkimuksissa, olisitko mennyt sairaalaan? Aika tunnekylma ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin en kyllä noin kylmästi suhtautuisi. Mutta "perhekulttuureja" on tosiaan hyvin erilaisia.
Vaan häneltä haluttiin sulkea pois eräs tila, joka olisi saattanut aiheuttaa lisätoimenpiteitä ja HOITAMATTOMANA olla jatkossa vakava.
Minä ajattelin vain, että no tosi hyvä että tutkitaan, niin äiti pääsee tarvittaessa hoitoon. Eikä lopulta mitään hoidettavaa edes löytynyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän osaa olla vaivaamatta muita, pitää vaan omana tietonaan.
tutkimuksissa, olisitko mennyt sairaalaan? Aika tunnekylma ihminen.
kuin aikuinen? Tuntuu myös, että tähän ketjuun on vastannut vain ihmisiä, joille tuollainen sairausepäily tapahtuu vain kerran elämässä, joten silloin koko pakka menee sekaisin koko suvulta? Itse (en siis ole ap) olen viettänyt niin paljon aikaa sairaaloissa sekä sairauksien että niiden epäilyjen takia, että siitä ei yksinkertaisesti tulisi mitään jos sukulaiseni paukkaisivat sinne jokaisen epäilyn vuoksi...
Äitisi varmaan vaan säikähti pahan päiväisesti asiasta. Anna rauhoittua pari päivää ja tsekkaa tilanne uudestaan.
Jos hätääntyisin ja syöksyisin paikalle aina kun äiti on jostain syystä peloissaan, niin en muuta elämässä ehtisikään kuin paapoa häntä.
Tämä on ehkä suurin syy sille, miksi en osannut pillastua tilanteessa. Erikoista minusta oli lähinnä se, että äiti oletti minun pillastuvan.
Joku kysyi, olisinko mennyt sairaalaan jos oma lapseni olisi siellä. No sehän riippuisi täysin asiasta. Itse esim. soitin äidilleni etukäteen, että menen sairaalaan myöhäisen keskenmenoepäilyn vuoksi. Olisi kyllä ollut tosi outoa, jos äiti olisi tullut kutsumatta paikalle! En olisi häntä sinne halunnutkaan. Tarvittaessa osaan kyllä pyytää ja niin osaa äitikin.
ap
vahan halaamassa ja vieda jotain hemmottelua. Nain meilla tehtaisiin.
Alue: Aihe vapaa
vaikkapa tosiaankin menemällä sairaalaan.