No höh! Äitini loukkaantui, kun en huolestunut tarpeeksi hänen sairausepäilystään?!

Äitini passitettiin tänään rutiinilääkärintarkastuksesta nopeasti sairaalaan kokeisiin, kun haluttiin sulkea pois mahdollinen vakava sairaus.



Äiti soitti minulle jo tk:sta ihan paniikissa ja pyyteli samalla hirveästi anteeksi, että aiheuttaa minullekin nyt hirveää huolta ja säikäyttää. Sairaalasta hän soitti uudestaan pariin otteeseen, jälleen itse pelosta sekaisin ja anteeksi pyydellen. Lopulta hän soitti kokeiden jälkeen kertoakseen, ettei niissä löytynyt mitään. Ja nyt illalla soitti vielä tietenkin ja kertasi päivän tapahtumia.



Ymmärrän, että äiti säikähti itse tilannetta, mutta minä en osannut! Ajattelin vain ihan tyynesti, että hyvä kun tutkitaan ja murehditaan sitten jos aihetta ilmenee. Minulla on itselläni tosi paljon mietittävää elämässä tällä hetkellä, eikä suoraan sanottuna riitä energiaa pelästyä muiden asioista kovin herkästi.



Tätähän äiti ei tunnu uskovan tai hyväksyvän nyt sitten millään! Kuinkahan monta kertaa hän jo tänään pyytänyt anteeksi, että säikäytti minutkin... ja kuinka mahdoinkaan säikähtää ihan hirveästi...



Olen vain ihan tyynesti koettanut sanoa että kuule en minä säikähtänyt eikä tarvitse pyytää anteeksi. Äiti on nyt jotenkin loukkaantunut, kun minun maailmani ei mullistunutkaan hänen EPÄILTYYN sairastumiseensa.



Mitä minun sitten olisi pitänyt tehdä? Syöksyä sairaalaan äitini tueksi ja itkeä silmäni huolesta pihalle pelkän pelästymisen takia???



Olen kyllä koettanut rohkaista ja antaa empatiaa, mutta sori nyt vain jos ei aina jaksa hötkyillä muiden asioista. :(